Caroline Munro

Savages (2012)

Raakalaiset

aka Salvajes; Sauvages; Le belve

Savages #1 Savages #2
IMDb

Ohjaaja Oliver Stonen elokuvat ovat olleet jo lähes 20 vuotta ihmeellisen ponnettomia. Sisäsiisteihin ja tylsiin poliittisiin draamoihin kyllästyneet varmasti ilahtuvat siitä, että Stonen tuorein teos on pitkästä aikaa genreltään rikostrilleri ja toimintaelokuva. Samalla se on paluu takavuosien kokaiinia imuroivan paranoidi-Stonen maailmaan. Siis sen, joka ohjasi Syntyneet tappajiksi (1994) ja käsikirjoitti Scarfacen (1983). Elokuva on näihin klassikkoihin verrattuna vähintään yhtä outo, hyperaktiivinen ja huonoa makua osoittava, mutta vailla taiturimaista ohjausta tai kunnon sisältöä. Silti Raakalaiset on ainakin varsin viihdyttävä.

Savages [1]
Savages [2]

O, tai Ofelia (Blake Lively) on kalifornialainen surffarityttö, joka pyörittelee samaan aikaan kahta miestä, jotka ovat parhaat kaverit keskenään. Afganistanin sodan veteraani Chon (Taylor Kitch) on räjähdysherkkä, vahva ja maskuliininen. Kasvitiedettä ja talousoppia opiskellut Ben (Aaron Johnson) sen sijaan älykäs, lempeä ja porukan aivot. Chonin Afganistanista salakuljettamilla hampunsiemenillä porukka on saanut pystyyn miljoonaluokan kannabisbisneksen, jolla he tuottavat maailman laadukkainta ruohoa. Mutta koska homma tuottaa niin hyvin, ilmestyy kuvioihin muitakin tahoja saaliinjaolle.

Meksikolaisen huumekartellin matriarkka Elena (Salma Hayek) lähettää neuvottelijansa tekemään kauppoja poikien kanssa. Mutta Ben ja Chon haluavat pysyä yksityisyrittäjinä, joten he käskevät meksikolaisten häipyä. Kostoksi Elenan luottomies Lado (Benicio Del Toro) kidnappaa O:n. Poikia kiristetään kalliilla ehdoilla. Määrätietoinen Chon esittää ehtoihin suostuvaista, mutta alkaa samalla kaavailla suunnitelmaa pelastaa poikien yhteinen tyttöystävä. Toteutuksessa hän ohjeistaa olemaan kaihtamatta väkivaltaa, sillä niin ei vastustajakaan tekisi. Huumesodan molemmat osapuolet pitävät toisiaan raakalaisina, eri syistä tosin.

Savages [3]
Savages [4]

Don Winslow'n romaaniin perustuvaa käsikirjoitusta on ollut rustaamassa kirjailijan lisäksi Stone itse. Lopputulos on sanalla sanoen surkuhupaisa. Kliseitä vilisevä teksti muistuttaa enemmän Tarantinoa ihailevien opiskelijapoikien mukacoolia, tyhjää sanailua kuin pitkän uran tehneen veteraanin taidoille sopivaa moniulotteista kerrontaa. Etenkin turhan selittelevän juontotekstin sananväännökset ovat niin surkeita, että niille ei voi kuin nauraa. Ben voi olla uskonnoltaan buddhisti, mutta Chon on bad-histi. O voi saada orgasmeja, mutta Chon saa war-gasmeja.

Myös tarinan hahmot ovat hyvin yksiulotteisia. Hyvätkin näyttelijät ovat niin itselleen tyypillisissä rooleissa, etteivät he tunnu saavan niistä mitään irti. John Travolta lusmuilee tuttuun tapaansa ja Benicio Del Toron tehtävä on olla koko ajan häijy. Salma Hayek pärjää porukasta parhaiten huumepomoksi elämän ajamana rikolliskuningattarena. Sääli vain, että Stonen naiskuva on varsin rajoittunut. Naiset tuntuvat kelpaavan vain eläviksi lunnaiksi tai puukottamaan miehiä selkään. Polygamiaa suosinut O:kin alkaa epäillä kaipaavansa oikeasti vain yksi-yhteen -suhdetta jommankumman miehensä kanssa.

Savages [5]
Savages [6]

Elokuvan toimintapuoli sen sijaan toimii paremmin, sillä se on äkillistä ja räjähtävää. Aavikkosodan veteraanit käyttävät tuttuja taktiikoita sellaisenaan meksikolaisilla soramontuilla, jossa sotakaverit piileksivät kiikarikiväärien kanssa kukkuloilla, samalla kun naamioituneet ryhmänjohtajat ampuvat panssariautoja singoilla. Kilttien nörttienkin on selviytymisensä vuoksi alettava käyttäytyä väkivaltaisesti ja annettava jopa viattomien kuolla. Mukana on myös reilulla kädellä annosteltuja brutaaleja kidutuskohtauksia. Stone yrittää todistella Irakin ja Afganistanin sotien kauhujen toistumista huumebisneksessä päivittäin, mutta lyö kaiken niin isolla kädellä lekkeriksi, että sanomaa on hankala hyväksyä.

Kaksi- ja puolituntisessa tekeleessä on turhankin paljon ilmaa. Katsoja pannaan kiemurtelemaan penkissään moneen otteeseen, mutta syy tähän jää epäselväksi. Stone koettelee myös erilaisia seksiin liittyviä tabuja, mutta ei tunnu oikein pääsevän johtopäätökseen. Kaiken keskiössä on himoittu amerikkalainen vientituote, marihuana. Ehkä elokuvan pointtina on vain se, että sotaa käyvää maata on turha yrittää kiristää tai kusettaa omaisuudestaan eroon, koska se antaa samalla mitalla takaisin. Ja korot päälle.

**½--
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 12.9.2012
keskiarvo
toimitus
2.79/5.00 (7)
 JSSMJLJMKKJM*PI
  2.0 3.0 3.0 3.0 3.5 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.14/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
olli kivi kommentoi (11.11.2012 13:22:41)
user avatar "Kaksi- ja puolituntisessa tekeleessä on turhankin paljon ilmaa." paitsi että lopputekstit alkavat rullata 2 tunnin ja 6 minuutin kohdalla, joten tekeleen pituus on realistisesti ajatellen vain kaksi tuntia.
vastaa »
anonyymi kommentoi (18.5.2014 09:16:50)
user avatar Ylitti odotukset, jotka eivät kovin korkealla olleet kirjan jäljiltä. Olisin myös jossain määrin erimieltä henkilöhahmojen yksiulotteisuudesta. Kertojan käyttäminen ja siihen nivoutuva loppuratkaisu närästi jossain määrin, mutta ei ylettömästi.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa