Caroline Munro

Twins of Evil (1971)

Draculan kaksoset; Paholaisen kaksoset; Pirun kaksoset

aka Djävulens dotter; Drácula y las mellizas; Draculas Hexenjagd; Draculas dotter; Draculas heksejagt; Las hijas de Drácula

Twins of Evil #1 Twins of Evil #2
IMDb

Hammer-studiot kävivät 70-luvun alussa villiä kuolinkamppailua. Alastomuus ja veri tulvahtivat yhtiön tuotantoihin kuin viimeisenä oljenkortena. Samoihin aikoihin mannereurooppalainen kauhu- ja väkivaltaelokuva iski nauloja kiltihkön brittikauhun arkkuun ja amerikkalainen uusi terrorielokuva lämmitteli valkokankaiden moottorisahoja mullistaen pian kaiken.

Kauhuun kaivattiin kyltymättömästi uutta verta. Hammerilla huutoon vastattiin aiempaa roisimmalla kerronnalla, sekä rekrytoimalla uusia kykyjä. Tuotantoyhtiön maineeseen nostanut aristokraattinen kreivi muuttui The Vampire Loversin (1970) aloittaman Karnstein-trilogian naisvampyyreihin verikylpyineen. Esimerkiksi trilogian keskimmäisessä osassa Lust for a Vampire (1971) ratsastettiin Yutte Stensgaardin pornahtavalla keholla.

Oikeastaan kuitenkin vasta trilogian päätösosa Twins of Evil (1971) lunasti ilmoille kohonneet lupaukset, ollen tunnemiljööltään sarjan kylmäverisin ja ylipäätään sielunmaisemassaan tehokkaan kiero. Peter Cushingin henkilökohtainen tragedia sinetöi elokuvan sairaalloisen ilmapiirin.

Twins of Evil [1]
Twins of Evil [2]

60-70-lukujen vampyyrielokuva leikitteli surutta veren ja seksin mahdollistamilla lukuisilla alateemoilla. Kumpikin niistä symboloi vapauden kaihoa, vastakohtana yhteiskunnan rakenteisiin kätketylle pidättyväisyydelle. Sekä veri että alastomuus näyttäytyvät tabuna, jolloin ne yhdistävästä seksistä tulee tehokas siirtymäriitti.

Twins of Evilissä seksuaalinen skisma muodostuu hekumallisten sisarusten välille toisen antautuessa pahan pauloihin, ja toisen ajautuessa viattomaksi uhriksi. Heidän setänsä (Peter Cushing) saalistaa työkseen yön olentoja, kuten noitia ja porttoja, tuomiten nämä helvetin liekkeihin. Entä miten käy, kun hänen omasta veljentyttärestään tulee pahuuden ilmentymä?

Karnstein-trilogian kahden ensimmäisen lihallisen osan jälkeen Twins of Evil osoittaa huomattavaa pidättyväisyyttä. Silti se sisältää Hammerin loppuvuosien kieroutuvan tunnelman, joka eroaa täysin kaikesta muusta aikansa vampyyrielokuvasta. Tunnelma täydentyikin pian elokuviin Vampire Circus (1972) ja Captain Kronos - Vampire Hunter (1974).

Twins of Evil [3]
Twins of Evil [4]

Uudenlaisessa Hammer-kauhussa alkuvuosien sadunomaisuus on yhä läsnä, mutta Dracula-elokuvien painolastiksi muodostunut aristokraattinen arvokkuus keveni huomattavasti. Samalla tunnelmaa viilattiin synkemmäksi, eikä eroottisten vihjailujen kanssa suotta enää kursailtu. Twins of Evilin yhdeksi anniksi voidaankin auliisti myöntää hedelmällinen playboy-kaksikko Mary ja Madeleine Collinson, joiden dialogi tosin dubattiin.

Yksin sisarusten varaan ei kuitenkaan jääty, sillä heidän vastapainonaan nähdään yhden kylmimmistä rooleistaan tekevä Cushing, joka omassa elämässään näihin aikoihin kamppaili vaimonsa kuoleman kanssa. Syvän surun porteille saapunut legenda tekeekin elokuvassa hyytävän roolin, joka tihkuu katkeruutta. Murskaavan puritaaninen maailmankuva on jatkuvalla törmäyskurssilla seksuaalisen vapautumisen kanssa.

Lopun kerronnallisista oikaisuistaan huolimatta Twins of Evilistä on yksi lopun aikojen Hammerin mielenkiintoisimmista tuotannoista. Osittain jo pelkästään tunnelmansa ansiosta. Tuotantosuunnittelijana elokuvassa toiminut Dragoljub Ivkov lavasti John Houghin ohjauksen taustalle varjoisan miljöön, joka tekee elokuvasta synkän sadun kauhuromanttisine kliimakseineen.

Twins of Evil [5]
Twins of Evil [6]

Läheskään kaikki Hammerin kauhuelokuvat eivät sisällä mieleenpainuvia kohokohtia, jollaiseksi voidaan laskea esim. epäkuolleen Lucyn kävely öisellä hautausmaalla Horror of Draculassa (1958). Twins of Evilissä kuitenkin nähdään yksi niistä: kreivitär Mircallan synkkä henkiinherääminen kuolinkääreissä, mikä jatkuu öisellä vaelluksella halki kylmän linnan.

Mircallan vaelluksen kaltaiset pienet tehokkaat tunnelmapalat kutkuttavat katsojien mielikuvitusta ja piristävät turhan geneeriseksi toisinaan jäävää elokuvakerrontaa. Twins of Evilissä parhaaksi tunnelmanluojaksi nouseekin lopulta kuvaus. Siitä kiitos kuuluu Dick Bushille (The Blood on Satan's Claw, 1971; Phase IV, 1974), joka sinetöi elokuvan kauneuden.

Vielä jos Twins of Evil ottaisi loppua kohden synkempiä askelia, olisi kyseessä yksi oman aikansa vaikuttavimmista vampyyrielokuvista. Tällaisenaankin alkujaan Sheridan Le Fanun luoma myytti kreivitär Karnsteinista saa kuitenkin uudet inspiroivat puitteet.

Versioinfo (12.10.2012):

Synapse Films on julkaissut Twins of Evilistä hyvän Blu-ray R/A1-version (anamorfinen 1.66:1), joka sisältää kasan mielenkiintoisia ekstroja sekä elokuvan dvd-version. Laadukkaasta R2-dvd-julkaisusta (anamorfinen 1.78:1) vastaa Network.

***½-
© Jari Mustonen, julkaistu: 12.10.2012
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 TPJM
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.70/5.00 (5)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  8 (10)
80%
Twins of Evil (1971)  Twins of Evil (1971)Draculan kaksoset