Caroline Munro

Cutter's Way (1981)

Cutterin kosto

aka A la manera d'en Cutter; Alla maniera di Cutter; Bis zum bitteren Ende; Cutter & Bone - Bis zum bitteren Ende; Cutter and Bone; Cutter's Way - Keine Gnade

Cutter's Way #1 Cutter's Way #2
IMDb

70-lukulainen jenkkidraama pyrki ihmistutkielmanomaisesti motivoimaan taviskatsojan ajatustoimintaa arkisten aihepiirien keskellä, ristiriitaisen aikansa heijastamisen lisäksi. Yhdeksi (elokuvalliseksi) taistelupariksi voitiin laskea kaksi vahvasti karrikoitua armeijaa: oikeistokonservatiivit ja liberalistihumanistit. Kipeimmät tykistökeskitykset suuntautuivat viimeksi mainitun organisoimattoman ryhmittymän maailmankatsomuksia kohtaan, eturivin lipunkantajiensa kaatuessa aseettomina itse kaivamiinsa kuoppiin. Kyse on tietysti sisäpoliittisista ongelmista ja optimistisia tulevaisuudenkuvia järisyttäneen Vietnamin sodan jälkipyykistä - eritoten henkisesti tai fyysisesti tasapainottomien sekä taloudellisen pärjäämisensä rajoilla rimpuilevien kansalaisten arjessa.

Cutter's Way [1]
Cutter's Way [2]

Elämänkatsomuksellisiin umpisolmuihin vakavasävyisesti pureutuva ja aikuiseen makuun sopiva Cutterin kosto käynnistyy mysteerinomaisena rikoselokuvana. Huolettoman tuntuinen naistenmies Richard Bone (Jeff "Dude" Bridges) todistaa ruumiin dumppauksen olemalla väärässä paikassa väärään aikaan. Alusta alkaen voidaan olettaa, että öisen ja sateisen sivukujan paskaisesta roskapöntöstä sojottavat korkkarit kertonevat pidemmän päälle muusta kuin jonkun neuroottisen hikeä tihkuvan laardimahan epäonnisista treffeistä - hitchcockilaisittain ilmaistuna kenties täydellisestä rikoksesta. Selkeänä päähenkilönä ensi alkuun esiteltävä Bone ei tunnu välittömästi edes tiedostavan välikohtauksen arkaluontoisuutta.

Aamu sarastaa kuumassa Los Angelesissa. Kiireettömästi, rutiinittomasti ja samoilla silmillä soljuva loikkaripäivä läheisten kaverien seurassa muuttuu hetkessä ilmapiiriltään uhkaavammaksi Bonen bongatessa mahdollisen yöllisen dumppaajan hyväntekeväisyysparaatista. Tummanpuhuva hahmo saa kuin taikaiskusta jykevät kasvot, jotka voidaan linkittää suurempaan skandaalinkäryiseen tahoon - kenties demoniseen pilvenpiirtäjässä lymyilevään sikariportaan jäseneen nimeltä J.J. Cord (Stephen Elliott). Bonen sotaveteraaniystävä Alex Cutter (Yksin kotona -isä John Heard tunnistamattomassa pummikuosissa) alkaa ruotia tapausta syvemmältä kotietsivän konstein - Bonen halutessa lopulta unohtaa kaiken näkemänsä riskien välttämiseksi. Tämä on kuitenkin vain alkusoittoa edessä odottavalle traagiselle, vittumaisen ahdistavalle ja intensiivisesti rytmitetylle paranoiavyyhdille.

Cutter's Way [3]
Cutter's Way [4]

Tsekkiläisohjaaja Ivan Passer käyttää perinteikkäistä Vietnam-elementeistä, kuten kolmiodraamasta, rauhaa rikkovista traumoista ja sodanvastaisista näkökulmista parhaat pointit hyväkseen trillerimäistä pääjuonikuviota maltillisesti kehitellessään. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinainen kotiinpaluuelokuva (kaukana esimerkiksi Hal Ashbyn Coming Homesta, 1978), vaikka Passer saastuttaa ovelasti sotaa kokemattomia sivullisia vuosia "kaukaisen ja väkivaltaisen maailman" taisteluiden jälkeenkin. Keskiössä visusti pysyvän symbolisen murhamysteeritarinan moottoriksi vaivihkaa muuntautuvaa Cutteria hän ei ainakaan alkuun ohjelmoi yhden miehen auktoriteetti- ja ylimystövihasta motivaationsa kaivavaksi tuomiopäivän Jeesukseksi. Lienee kuitenkin katsojasta kiinni kuinka paljon köyhälle hampuusille lohkeaa sympatiaa.

Nimikkoelokuvaansa johtavaa Cutteria voisi luonnehtia toimintaperiaatteidensa ja taitojensa puolesta John Rambon vasemmistoversioksi. Satunnaista standup-show'ta vetävä raajarikko kusipää on kiehtovan raivotautinen ilmestys, jolla ei ole ollut aikoihin muuta tekemistä kuin hillua baareissa naula päässä itsesäälissä kierien. Hän on fyysisten puutteidensa lisäksi myös ideologista tyhjyyttä huokuva ihmismuodon ottanut houreuni (takaumia ei tosin nähdä), joka ei tule juurikaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Inhimillisiä heikkouksia jatkuvasti väläyttelevän Cutterin vaahtoamista on kiinnostava seurata. Erityisen hämmentävää on huomata mitä myös vaikutusvaltansa ulkopuolelle ulottumattomiin asioihin kohdistuva sairaudenomainen katkeruus voi tehdä yksioikoisen kokemusmaailmansa sisään juurtuneelle mielelle. Kosto tai pikemminkin hyvitys kärsimyksistä ei ole suinkaan poissuljettu asia, jolloin vauraasta J.J. Cordista tulee pakkomielteen kohde.

Cutter's Way [5]
Cutter's Way [6]

Rikoselokuvasta seikkaperäiseksi henkilökuvaukseksi omintakeisen rakenteen kautta liukuva Cutterin kosto näyttäytyy pidemmän päälle poliittisilla agendoilla kuorrutetun ajojahdin sijaan eläytymiskeskeiseen työskentelyynsä panostavien näyttelijöidensä elokuvana. Passer antaa runsaasti tilaa hyvän henkilöohjauksen ja kaavoista joustavan käsikirjoituksen myötä korkean vaatimustason klaaraavalle kaartille sekä heidän toisiaan täydentäville roolisuorituksilleen. 70-lukulaista perintöä varjelevaan tapaan nahkaansa uudelleen luova, koruton ja itsetietoisuuden rajoilla poukkoileva elokuvantekotyyli kaihtaa viimeiseen asti helpoimpia ratkaisuja, punoo sivujuoniaan hieman puolivillaisen tuntuisesti sekä jättää tiukkaa tarinallista otetta kerjäävän katsojan ihmettelemään elokuvan ajan kestävän terapiaistunnon tarkoitusta. Päämäärättömän oloinen kokonaisuus ei toimi välttämättä aina ihan aidosti tai tarkoituksenmukaisesti, mutta hivenen saippuamaisia käänteitä myllätään riittävän koukuttavasti.

Cutterin vaikeasti saavutettavista tavoitteista tärkeimmäksi nousee mm. serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöistä kärsiville alkoholisteille tyypillinen tarve löytää havainnointiongelmilleen selvästi personoitava syyllinen esimerkiksi hallintoelimistä, joille voi telepatian kautta maksaa kalavelat. Jos hyvin käy, täydellistää kenties itsensä samalla - löytää uudelleen se puoli kehostaan ja mielestään, jonka hän menetti sodassa muita palvellessaan. Ottaa omansa korkojen kera takaisin, saada viimeisen taistelunsa kautta ote repaleiseen elämäänsä. Toisin kuin erehdyttävästi samannäköinen moderni piraatti Snake Plissken, hän ei ole edes antisankari jokaista valintaa tehdessään.

Cutter's Way [7]
Cutter's Way [8]

Cutter laajentaa itsetuhoaan pakottamalla mysteeriä selvittäessään viimeisetkin läheisensä heiveröisen kuplansa sisälle, jolloin ympäristön puolueettomampi tarkasteleminen muidenkin osalta alkaa osoittautua yhä mahdottomammaksi. Pahiten tästä kärsii kiemuraisen parisuhteen alennustilan vuoksi sulkeutunut ja masentunut hermoraunio vaimo Mo (Lisa Eichhorn), joka ei ole enää kuin langanohuessa yhteydessä kumppaniinsa. Eichhorn Mo'n roolissa jättää romahtamispistettä välttelevällä herkkyydellään ainakin geneerisiä kasaritrillereitä läjittäin urallaan miehittäneen ja yleensä hallitsemattomasti joikaavan Bridgesin varjoonsa. Siitäkin huolimatta, että Bridgesin näyttelemä Bone on rationaalisimmin ajattelevana ja kuvion liikkeelle panevana voimana kolmikon motiivien välistä ristitulta voimakkaimmin vaimentava palanen. Eichhorn saa sivuroolintapaiseen sysättynä Mo'na elokuvan kenties iskevimmässä ja realistispessimistisimmässä kohtauksessa kerrankin äänensä kuuluville, edes hetken kestävän läheisyyden ajaksi.

Päähuomion saavan Cutterin silmien takana loimuava vimmainen liekki pistää ajatuksillaan leikittelevän katsojan jatkuvasti epäilemään elokuvan melko hienovaraisesti kierteiltään lähtevää sisäistä todellisuutta. Vaikka Cutterin kosto säilyy alati nautittavana ja mietityttävänä katselukokemuksena, hölmistyttää se ylinäppärän spiraalimaista murhatutkimuspalettia seuranneen katsojan viimeistään lopussa. Siellä seisoo ainakin elokuvallisesti rikas peili.

****-
© Esa Meisalmi, julkaistu: 6.11.2012
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (5)
 JSSMJMEMTM
  4.0 4.0 4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.64/5.00 (14)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  15 (20)
75%
Cutter's Way (1981)  Cutter's Way (1981)Cutterin kosto