Caroline Munro

Svartur á leik (2012) :: Black's Game

aka Svartur a leik

Svartur á leik #1 Svartur á leik #2
IMDb

Elokuvat ovat muovanneet niin paljon käsitystämme siitä miten rikolliset elävät, että aidotkin roistot pitävät päämääränään leffoissa näkemäänsä makeaa gangsterielämää. Islantilaisesta alamaailmasta kertovan Black's Gamen päähenkilöt ihailevat Martin Scorsesen Mafiaveljiä (1990), mutta amerikkalaisesta glamourista heidän hienoimmatkin hetkensä ovat kaukana.

Pienen maan konnakoplat ovat yleensä melko alkeellisella tasolla verrattuna suuren maailman vastaaviin. Puuhastelun keskiössä on pienimuotoinen huumekauppa ja salakuljetus. Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo 90-luvun tapauksista, joissa islantilaisten rötösten mittakaava kasvoi uusiin sfääreihin. Kovia huumeita onnistuttiin salakuljettamaan saarivaltioon mittavia määriä. Pirit jaettiin järjestelmällisesti pitkin Reykjavikia. Pelissä liikkuivat isot rahat.

Svartur á leik [1]
Svartur á leik [2]

Nuorella tyhjäntoimittaja Stebbillä (Thor Kristjansson) menee kehnosti. Ei ole työtä, rahaa ja edessä odottaa pahoinpitelyoikeudenkäynti. Sattumalta hän törmää entiseen luokkakaveriinsa Tótiin (Jóhannes Haukur Jóhannesson), joka ei viitsi peitellä puuhaavansa tätä nykyä laittomuuksia. Veikko tarjoaa vanhalle toverilleen duunia koronkiskurina. Aggressiivisten purkaustensa vuoksi Stebbi on työssään luonnonlahjakkuus. Kun Tótin bisnekset laajenevat, Stebbistä tulee pomonsa luottomies. Samalla rahaa ja valtaa alkaa virrata ovista ja ikkunoista sisään. Pian Stebbi joutuu työskentelemään myös entistä vaarallisempien ja arvaamattomampien korstojen, kuten psykopaattisen Brunon (Damon Younger) kanssa. Vallanhimoinen Bruno ottaa asiakseen murtaa Stebbin itseluottamuksen totaalisesti ja rikkoa tämän toveruuden Tótin kanssa.

Svartur á leik [3]
Svartur á leik [4]

Black's Game pyrkii käsittelemään sitä, miten raaka väkivalta ja häikäilemätön vallankäyttö vaikuttaa tekijäänsä, ja miten ne muokkaavat koko alamaailman toimintaa entistä armottomammaksi. Lisäksi gangsterielokuvia vähänkään tuntevat näkevät elokuvan tutut tarinan kaavat ja ökyilyn vastineet. Näkyypä elokuvien asuntojen seinilläkin genren klassikkoelokuvien julisteita. Elokuvan ytimeksi tulee kontrasti pikkurikollisuuden ja elokuvamafian välille.

Elokuvista vaikutuksensa saa myös hunsvottien väkivaltaisuus, joka tuppaa läikkymään yli äyräiden. Kuten elokuvissakin, maassa makaavaa hakataan vielä monta kertaa ja kusettajien kädet leikataan näytille puulaatikkoon. Luita musertavalla ja peräaukkoja pakottavalla väkivallalla on selvät seuraukset, jolla luodaan ristiriitaa ryökäleiden muutoin tyhjään hedonismiin.

Svartur á leik [5]
Svartur á leik [6]

Henkilögalleria on hiukan tökerö. Reiluhkon skinin ristiriitaisen roolin luontevasti vetävä Jóhannesson onnistuu työssään parhaiten. Hyvän ja pahan välistä harmaata aluetta ei muutoin juurikaan niitetä. Pahat roistot ovat ronskisti ylilyödyn häijyjä tapauksia, ja hyvät olosuhteiden pakottamina pahoihin tilanteisiin joutuvia romantikkoja. Aluksi siveellisiltäkin vaikuttavat naiset kuvataan lopulta silkkoina panopuina, jotka ovat heti pettämässä miestä kun selkänsä hetkeksi kääntää.

Heikoin lenkki on munaton päänäyttelijä Kristjansson. Komea nuori herra ei mene lainkaan läpi tuittu- ja koksupäisenä pikkurikollisena. Ennemminkin hän on koko ajan hiukan huolissaan olevan oloinen. Vertailukohtana voi kuvitella Samuli Vauramon Scarfacen pääosassa. Ei toimi, ei.

Lopulta synkkä tarina luopuu realismin ripauksistansa, ja alkaa seurata turhankin tuttuja raiteita. Pääasiassa kyseessä on kuitenkin viihdyttävä rikossynkistely, jonka tunnelmaa muutama turhan överiksi menevä väkivaltakohtaus syö.

***--
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 4.12.2012
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!