Caroline Munro

The Ascent (1977)

Nousu

aka Voskhozhdeniye; Die Erhöhung; Ascent; Aufstieg

The Ascent #1 The Ascent #2

Genre

IMDb

Mitä on vapaus?

Nykyisessä Ukrainassa syntyneen Larisa Shepitkon viimeiseksi jäänyt elokuva Nousu käy kohti kysymystä vapaudesta sulkien vastauksen ihmisen pään sisään kuin painajaisen. Huomattavan lahjakkaan ohjaajan ajatusten taustalla nähdään toinen maailmansota ja varsinainen tarina kertoo kahdesta saksalaisten vangiksi jäävästä partisaanista, joista kumpikin valitsee erilaisen tien pelastaakseen itsensä.

Lopulta valinnat määräävät miesten kohtalon ja sen mitä heistä tulee. Vasta ymmärtäessään oman sisäisen pelkonsa, näkee heikompi miehistä kuinka saavuttamattomiin voi oma ihmisarvo ja sen myötä vapaus kadota.

The Ascent [1]
The Ascent [2]

Nousu alkaa rauhallisesti ja hieman perinteisestikin, mutta ei ole pelkoa että siinä pohdittu inhimillisyys näivettyisi mustavalkoiseksi moraalisaarnaksi. Jo elokuvan alla piilevät lukuisat vihjeet kertovat ihmiselon harmaasta vyöhykkeestä, joka ei aukea muutoin kuin pitkän sosiaalisen ketjun kautta. Hieman päälleliimatun oloiset kristilliset ajatukset puolestaan luovat jyrkän vastakohdan lopullisen päähenkilön tekemälle valinnalle, kyseenalaistaen ihmisyyden mahdollistaman uhrausajattelun mielekkyyden.

Elokuvan lopussa pintaan nousee päähenkilön unelmiin kätkeytyvä illuusio, jossa ihminen näkee itsensä aina hieman todellisuutta itsenäisempänä. Tekomme eivät ole omiamme, vaan aina vertauksen kohteena. Herää kysymys: kuolevatko vain vahvat heikompiensa puolesta ja jos, niin millainen maailmastamme silloin tulee? Syntyykö vankeutemme itse asiassa marttyyrien mieliimme painamasta syyllisyydestä?

Vastauksen etsimisestä tuli auto-onnettomuudessa kaksi vuotta myöhemmin kuolleen Shepitkon syvä sukellus ihmiselon paradokseihin. Nousun ja muutaman muun elokuvan ohella hänet muistetaan nykyään lisäksi avioliitosta Elem Klimovin kanssa, joka ohjasi pienen maailman kulttielokuvan Tule ja katso (Come and See, 1985).

The Ascent [3]
The Ascent [4]

Shepitko inspiroi kenties aviomiehensäkin elokuvallisia ajatuksia, sillä Tule ja katson tavoin sisältää Nousu tuskaisen finaalin, joskaan tällä kertaa kyse ei ole samankaltaisesta surrealismia lähentelevästä jiposta kuin mihin Klimov vuosikymmen myöhemmin päätyi. Nousu huipentuu siihen musiikin säveltäneen Alfred Schnittken ja Shepitko luomiin painostaviin kerronnallisiin otoksiin, jotka paitsi paljastavat ohjaajattaren huolella rakentaman vastakkainasettelun myös tekevät elokuvasta ajatuksia herättävän kokemuksen.

Omalla tavallaan Nousu onkin hyvin formalistinen teos, sillä tehostaakseen sen vaikutusta hyödyntää Shepitko ovelasti lähikuvien ja laajempien kuvien keskinäistä dynamiikkaa. Laakeisiin kohtauksiin aukeava tarina ikään kuin hiljalleen käpertyy sisäänpäin ahtaiden syviä mielenliikkeitä sisältävien ajatusten viimein huipentuessa hirttäjäisiin ja sitä seuraavaan "sovitukseen" - nousuun. Kun viimein palaamme jälleen avariin maisemiin, on niiden merkitys muuttunut: ne eivät ole enää turvallisia, vaan kauttaaltaan näkemämme ihmismielen tuhoamia.

The Ascent [5]
The Ascent [6]

Shepitko luottaa vahvoihin tarinan alta nouseviin kontrasteihin, jotka kasvavat vaihvihkaa isoihin mittasuhteisiin. Ero länsimaiseen sotaelokuvaan on huomattava. Esimerkiksi aikalaiselokuvaan Apocalypse Now (1979) verrattuna kyse ei ole pelkästä voimakkaasta tarinan kertomisesta, vaan ihmisyyden intiimistä pohtimisesta. Toki myös Francis Ford Coppola kuljetti päähenkilöään yhä henkilökohtaisemmille vesille ja kertoi vaikuttavan tarinan, mutta jätti sen tehdessään katsojan silti sivustakatsojaksi.

Shepitko puolestaan tuo työnsä hyvin lähelle. Tuolloin nelikymppinen ohjaajatar oli mukana repimässä neuvostoliittolaista elokuvaa irti sen raskaasta perinnöstä. Taakse jäivät niin eisensteinilainen montaasi kuin ylipäätään sosialistinen elokuva teemojen ollessa vahvasti individualistisia. Samoin hän hylkäsi Tarkovskin raskaan selittämättömyyden. Niiden sijaan hän tarkasteli elokuvakerronnan kautta ihmisen muuttumattomia piirteitä. Elokuva ei kerro vain tarinaa, vaan kuvien ja musiikin avulla tuo esille jotakin sisältämme.

Omalla sarallaan Noususta tulikin hyvin tinkimätön taidonnäyte; yksi uuden neuvostoliittolaisen elokuvan lupaavimmista teoksista.

The Ascent [7]
The Ascent [8]

Nousun jälkeen Shepitko ehti vielä aloittaa itselleen tärkeän Valentin Rasputinin teoksen Jäähyväiset Matjoralle filmatisoinnin ennen äkillistä kuolemaansa. Lopulta hänen aviomiehensä joutui ohjaamaan elokuvan loppuun. Ikuiseksi kysymykseksi jää millainen olisi ollut Shepitkon vaikutus maansa elokuvaan, etenkin koska hänet tunnustettiin yhdeksi sukupolvensa lahjakkaimmaksi tekijäksi.

Ilmestyttyään Nousu voitti muun muassa Berliinin elokuvajuhlien Kultaisen karhun.

Elem Klimov ohjasi vuonna 1980 vaimonsa muistoksi tunteikkaan lyhytelokuvan Larisa.

Versioinfo (25.1.2013):

Criterion on julkaissut Shepitkon töistä tuplajulkaisun (1.33:1, englanninkielinen tekstitys). Se sisältää Nousun, joka paremmin tunnetaan englantinimellä The Ascent sekä vuonna 1966 valmistuneen taistelulentäjä Nadezhda Petrovnasta kertovan elokuvan Wings.

****½
© Jari Mustonen, julkaistu: 25.1.2013
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (3)
 JSJMME
  3.5 4.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
4.25/5.00 (4)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (7)
100%
The Ascent (1977)  The Ascent (1977)Nousu