Caroline Munro

Close-Up (1990)

aka Nema-ye Nazdik; Kurôzu-appu

Close-Up #1 Close-Up #2
IMDb

Abbas Kiarostami on liikkunut jossain dokumentin ja fiktion rajamailla useissa elokuvissaan, muttei koskaan niin nerokkaasti kuin Close-Upissa. Sight and Sound -lehden "maailman parhaat elokuvat" -kriitikkoäänestyksessä Close-Up ylsi vuonna 2012 jaetulle 43.:lle sijalle, päästäen 90-luvulla tai myöhemmin tehdyistä elokuvista edelleen vain In the Mood for Loven (2000) ja Mulholland Driven (2001).

Close-Up [1]
Close-Up [2]

Close-Up perustuu omituiseen tositapaukseen: työtön elokuvahullu Hossain Sabzian onnistuu muutaman päivän ajan uskottelemaan varakkaalle Ahankhahin perheelle, että hän on kuuluisa ohjaaja Mohsen Makhmalbaf, joka haluaa käyttää perheen jäseniä näyttelijöinä seuraavassa elokuvassaan. Lopulta Sabzianin huijaus paljastuu ja hän joutuu oikeuden eteen syytettynä petoksesta.

Close-Upissa tämä typerä tapahtumasarja rekonstruoidaan sekä näyteltyjen kohtausten että (ainakin näennäisesti) autenttisen dokumenttimateriaalin avulla. Keskeinen kohtaus, Sabzianin oikeudenkäynti, on olevinaan aitoa dokumenttia, mitä vielä korostetaan sillä että se on kuvattu selvästi huonolaatuisemmalle filmille kuin muu elokuva.

Close-Up [3]
Close-Up [4]

Sabzianin palava rakkaus elokuvataiteeseen antaa Kiarostamille mahdollisuuden viedä fiktion ja dokumentin vastakkainasettelu sekä elokuvan itseviittaavuus absurdin rajoille asti. Kun elokuvaohjaajaksi tosielämässä tekeytynyt mies päätyy esittämään itseään tapauksesta kertovaan mokumenttiin, jossa hän kertoo haluavansa joskus näytellä elokuvassa mutta että juuri tällä hetkellä hän ei näyttele, vaan puhuu suoraan sydämestään, niin lausuuko hän vain käsikirjoitetun repliikin? Vaikuttaako se millä tavalla tähän vastataan Close-Upin arvoon elokuvana?

Samantapaisia kysymyksiä herättävät monet Kiarostamin muutkin elokuvat, mutta Close-Upin erikoisuus on siinä, että näiden filosofisten syvyyksiensä ohella se on varsin tehokkaasti katsojan tunnenaruja nykivä teos. Tolstoi, jonka taideteorioihin Sabzian puheissaan viittaa, piti taiteen tehtävänä tunteiden välittämistä, ja tässä tehtävässä Close-Up onnistuu loistavasti.

Close-Upin tekemä tunnevaikutus perustuu tietysti Sabzianin taidolla rakennettuun hahmoon, joka on jonkinlainen sekoitus Don Quijotea ja Jeanne d'Arcia. Harmittomasta hörhöstä Sabzian kasvaa repliikki repliikiltä kristusmaiseksi sijaiskärsijäksi, väärinymmärretyksi neroksi, jonka toivoton kamppailu toimeentulovaikeuksia, mitättömyyden tuntoja ja haaveet murskaavaa arkea vastaan on aidosti liikuttavaa. Kuva on epäilemättä idealisoitu ja valikoinnin tulosta, mutta ehkä juuri siksi todempi kuin minkä paljas dokumentti voisi antaa.

Close-Up [5]
Close-Up [6]

Close-Upin loppua kohti tiivistyvä tunnelma johtuu myös oikeussalidraamojen perinteisestä rakenteesta, lähestyvän tuomion aiheuttamasta jännityksestä. Siinä olisi jo kliimaksia kylliksi, mutta Kiarostam pistää loppuun vielä kyynelkanavat taatusti avaaavan kohtauksen, jossa Sabzian pääsee tapaamaan suuren idolinsa, oikean Mohsen Makhmalbafin. Kohtaus on kuvattu piilokameratyyliin etäältä ja rikkinäistä äänimikrofonia käyttäen, mikä ei sen katarttisuutta vähennä lainkaan.

Jokaisessa Close-Up -arvostelussa on mainittava legendaarinen aerosolipullo-kohtaus, joten tehdään se lopuksi. Aloituskohtauksessa yksi henkilöhahmoista potkaisee tyhjää aerosolipulloa, jonka vierimistä kadulla kamera kuvaa huomiotaherättävän pitkään. Se on Kiarostamin taiteellisen komposition vaatima tyhjä paikka, turha yksityiskohta, joka täydellisessä merkityksettömyydessään osuvasti vertautuu Close-Upin päähenkilön asemaan yhteiskunnassa ja maailmassa.

*****
© Matti Erholtz, julkaistu: 2.1.2013
keskiarvo
toimitus
4.25/5.00 (2)
 JSME
  3.5 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (6)
100%
Close Up (1990)  Close Up (1990)Nema-ye Nazdik  

kommentit

odota...
pertti kommentoi (22.1.2013 20:21:53)
user avatar "turha yksityiskohta, joka täydellisessä merkityksettömyydessään osuvasti"

Miten se on turha, jos se on myös osuva? Mitä on täydellinen merkityksettömyys paitsi tyhjiö, joka ei edes herätä ajatusta? Mielestäni se, että virke mistä lainasin on olemassa osoittaa jo, että mistään merkityksettömyydestä (absoluuttisesta varsinkaan!) ei voida puhua.
vastaa »
Matti Erholtz kommentoi (22.1.2013 23:27:09)
lainaus:
"turha yksityiskohta, joka täydellisessä merkityksettömyydessään osuvasti"

Miten se on turha, jos se on myös osuva? Mitä on täydellinen merkityksettömyys paitsi tyhjiö, joka ei edes herätä ajatusta? Mielestäni se, että virke mistä lainasin on olemassa osoittaa jo, että mistään merkityksettömyydestä (absoluuttisesta varsinkaan!) ei voida puhua.
user avatar "Mielestäni se, että virke mistä lainasin on olemassa osoittaa jo, että mistään merkityksettömyydestä (absoluuttisesta varsinkaan!) ei voida puhua. "

Juuri tästä Close-Upissa on kyse!
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa