Caroline Munro

Pieta (2012)

aka Pietà; Hangul

Pieta #1 Pieta #2
IMDb

Vaikuttaa siltä, että taannoisesta hermoromahduksesta toipuminen on muuttanut Etelä-Korean ykkösohjaaja Kim Ki-dukia. Hänen tavaramerkkityylinsä (hidas, vahvan visuaalinen, symbolinen ja monikerroksinen kerronta) on siirtynyt kohti korealaisen elokuvan valtavirtaa. Maestron käsikirjoittama, vuonna 2011 valmistunut Poongsan oli hömppää toimintaa. Kimin uusi, kaikkiaan kahdeksastoista ohjaus, sen sijaan on apea, melodramaattinen trilleri. Sävyltään se on lähellä Bong Joon-hon Motheria (2009), mutta mukana on myös koston sävyjä Oldboyn (2003) kaltaisista elokuvista. Ensiksi mainitun tavoin myös Pietassa on kyse äidin ja pojan suhteesta.

Pieta [1]
Pieta [2]

Lee Kang-do (Lee Jung-jin) on häikäilemätön koronkiskuri, asiakkaittensa pelkäämä tunnekylmä mulkvisti. Hän ei ota kuuleviin korviinsa pyyntöjä pidentää mafian rahojen laina-aikoja, vaan sen sijaan kernaasti rampauttaa uhrinsa saadakseen vakuutusrahat lainan lyhennyksiin. Rahat saatuaan hän unohtaa uhriensa olemassaolon kokonaan. Vaikka kivikasvoinen gangsteri ei sitä ulospäin näytäkään, on hän myös hyvin yksinäinen, eikä saa kontaktia muihin ihmisiin. Vapaa-aika tuntuukin kuluvan kirjaimellisesti esinahkaa venyttelemällä.

Pieta [3]
Pieta [4]

Eräänä päivänä Leetä seuraa kotiin outo nainen. Jang Mi-sun (Jo Min-su) paljastaa olevansa Leen kauan kadoksissa ollut äiti. Jang pitää omaa poislähtöään syypäänä pojan sosiopaattiseen luonteeseen ja haluaa hyvittää tekonsa. Siispä hän pojan vastustuksesta huolimatta asettuu asumaan tämän asuntoon. Päivien kuluessa hän siivoaa lattialta veret, kokkaa ruuat ja avustaa poikaansa muissa juoksevissa asioissa. Naista aluksi halveksuva Lee alkaa pikku hiljaa lämmetä, ja päästää lopulta muorin mukaansa keikoillekin. Vaikka Leen harjoittama armoton väkivalta kuvottaakin naista, Jang on vakaa päätöksessään auttaa poikaansa kaikin tavoin. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta Lee saattaa olla jo liian kieroon kasvanut yksilö normaaliin äitisuhteeseen.

Pieta [5]
Pieta [6]

Elokuvan nimi viittaa katolilaisiin pieta (sääli) -patsaisiin, jotka kuvaavat Neitsyt Mariaa pitelemässä Jeesuksen ruumista. Suomalaisversio samasta teemasta lienee Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti. Kimin elokuva on ahdettu täyteen äidin rakastavaa roolia kuvastavaa kristillistä kuvastoa. Kantavana teemana on uhrautuvaisuus ja marttyyriys. Kim luo tällä myös kontrastin häiriintyneisiin mieliin, perverssiin seksuaalisuuteen ja kieroutuneisiin väkivaltakohtauksiin. Luiden rutina ja ihon kärventyminen iskevät yllättäen päin katsojan kasvoja kaiken angstailun lomassa. Usein väkivaltaan liittyy myös avuttoman sivustakatsojan näkökulma. Kun rakkaita ihmisiä piestään, itse ei kykene tekemään mitään.

Pieta [7]
Pieta [8]

Elokuvan rytmi on koko ajan eteenpäin sykkivä ja käänteet seuraavat toisiaan suhteellisen tasaisesti. Tästä huolimatta elokuvan tunnelmasta tuntuu suurimmaksi osaksi puuttuvan tarinalle tärkeä arvoituksellisuus. Yleisö ei ehdi pohdiskella näkemäänsä kylliksi, kun puuttuville palasille jo tarjotaan ratkaisu. Koko elokuva on suurella ammattitaidolla tehty, mutta tuntuu kuin Kim olisi epävarma ottaakseen yhtään merkittävän suurta riskiä. Aika lailla kaikki tarinan raakuudet ja omituisuudetkin ovat jo vähänkään uutta korealaista elokuvaa tunteville tuttuja. Käsikirjoituksen osaset kohtaavat toisensa varsin tyydyttävästi lopussa, mutta käteen ei tästä tunnu jäävän juuri mitään. On kuin Kim olisi elokuvallaan halunnut vain ratkoa baarivedon muiden maansa jännitysohjaajien kanssa.

***--
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 25.1.2013
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (2)
 SMPI
  3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.33/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!