Caroline Munro

The Master (2012)

Mestari

The Master #1 The Master #2

Genre

IMDb

Paul Thomas Andersonista on viimeisen viidentoista vuoden aikana kasvanut instituutio. Harvakseltaan ja harkitusti ohjaavan Andersonin tyyli on kehittynyt läpimurtoelokuva Boogie Nightsin (1997) tyylitellystä leikkisyydestä kulminoituen kuusi vuotta sitten valmistuneen vaikuttavan There Will Be Bloodin (2007) jäyhään ja yksitotiseen synkistelyyn. Mutta mitä sen jälkeen?

Kuusi vuotta on pitkä aika, ja odotukset The Masteria kohtaan olivat kaiken aikaa korkealla. Siitä pitivät huolen mediassa julkaistut upeat valokuvat kuvauspaikoilta yhdistettynä tietoon siitä, että The Master kuvattaisiin kokonaan 70 millimetriselle filmille. (Aivan tavallista 70 millimetriselle filmille kuvaaminen ei Hollywoodissakaan ole; edellinen kokonaan kyseiselle formaatille kuvattu pitkä elokuva oli Kenneth Branaghin Hamlet vuodelta 1996)

The Master [1]
The Master [2]

Leimaavin ennakkotieto The Masterista oli kuitenkin, että sen huhuttiin olevan kuvaus skientologian synnystä ja sen perustajasta L. Ron Hubbardista. Hollywoodin suosikki- pseudouskonnosta ei paljoa elokuvia ole tehty, joten ainakin jotain erilaista oli tällä kertaa lupa odottaa. Mielessä kummitteli kuitenkin kysymys kumpaako osastoa Andersonin tuotannossa The Master edustaisi: alkupään terävää viihdettä a'la Magnolia vai There Will Be Bloodin tylyä mahtipontisuutta?

Freddie Quell (Joaquin Phoenix) on sodan murjoma sopeutumaton harhailija ja muutenkin arvaamaton tyyppi, joka sattuman oikusta elämänsä tarkoitusta etsiessään törmää karismaattiseen lahkojohtajaan nimeltään Lancaster Dodd. Miesten välinen kemia kipunoi heti ensimaljasta asti ja heidän välilleen syntyykin vaikea mutta rikkumaton ystävyyssuhde, josta kumpikaan ei pysty rimpuilemaan eroon. Väkivaltaisesta Freddiestä tulee Doddin henkivartija ja malliopetuslapsi, jonka näkökulman kautta Anderson peilaa Toisen Maailmansodan luoman henkisen tyhjiön aiheuttamaa pahaa oloa.

The Master [3]
The Master [4]

The Master ei ole kuvausformaatistaan huolimatta huikea visuaalinen mestariteos. Se ei myöskään kerro mitään olennaista skientologian historiasta. Jos The Masterin haluaa määritellä yhdellä sanalla, niin paras termi lienee yksinkertaisesti rakkauselokuva. Ja sillä saralla se onkin sangen erikoislaatuinen. Pääosassa ei ole naisen ja miehen välinen rakkaus, mutta ei myöskään avoin homoseksuaalinen intohimo. Suhdetta määrittää riippuvuus: Freddie ei pysty lähtemään Doddin luota, mutta Dodd ei myöskään pysty ajamaan Freddietä pois, vaikka arvaamattoman häirikön toimista on lahkolle usein selvää haittaa.

The Master koostuu pitkistä, lähes itsenäisistä kohtauksista, joissa Freddien näkökulmasta katsojan eteen hahmottuu pikku hiljaa lahkolaisuuden olemus. Yhtä tärkeää on se, mitä lahkossa oleminen merkitsee seuraajille kuin mitä seuraajien ihailu merkitsee Doddille. Anderson ei selitä, mitä kohtausten välissä tapahtuu, eli kokonaiskuva lahkon kehityksestä rakentuu yksityiskohtien kautta katsojan itsensä kokoamana. Itse kohtaukset ovat täynnä maanisia tunteita, vihaa, kateutta, rakkautta... Kaikkea tätä Andersonin kamera ja leikkaus kuitenkin jäsentävät viileästi ja klassisesti, asettaen katsojan neutraaliin tarkasteluasemaan missä jokaisen on muodostettava oma mielipiteensä nähdyn perusteella. Mitään valmiiksipureskeltua moraalia The Master ei pakkosyötä.

The Master [5]
The Master [6]

The Master on Joaquin Phoenixin elokuva. Katsoja oppii tuntemaan Freddie Quellin hahmon läpikotaisin jo ennenkuin saarnamies Dodd edes purjehtii tarinaan. Quelliin henkilöityy koko Toisen Maailmansodan kokeneen sukupolven angsti, ja sen patoutumien räjähtävää purkautumista Phoenix tulkitsee ajoittain huikealla vimmalla. Yhteispeli Hoffmannin kanssa on parhaimmillaan maagista, Doddista kasvaa Freddielle esikuva ja johtaja, mutta samalla myös idoli joka Freddien olisi symbolisesti tuhottava pystyäkseen elämään omaa elämäänsä.

The Master on vakava ja raskas elokuva, tunnelmaltaan suoraa jatkoa There Will Be Bloodille. Anderson ei ole koskaan pelännyt kestoa elokuvissaan, ja kun The Masterkin hipoo kahta ja puolta tuntia, niin salista poistuessaan tuntee kyllä nähneensä kulttuuria. Suurista puitteistaan huolimatta The Master on kuitenkin ennen kaikkea pieni ja intiimi elokuva, tavallaan kuin spektaakkeli josta on leikattu pois kaikki joukkokohtaukset. 70mm filmi antaa teknisesti The Masterin jo muutenkin raskaalle kuvailmaisulle lisäryhtiä, mutta Anderson ei missään vaiheessa lähde käyttämään sitäkään kikkaillen, tai sen kautta huomiota hakien. Väline palvelee kauniisti sisältöä.

The Master [7]
The Master [8]

Miten pitkälle kaikki tämä sitten riittää? Siinä missä There Will Be Blood vie katsojat päähenkilöidensä mukana vääjäämättömään ratkaisuun lopussaan, The Master jättää paljon enemmän auki. On pitkälti makuasia miten kukin tähän suhtautuu, moni varmasti kaipaisi tarinalle enemmän sulkeumaa. Ilman katarttista finaalia koko draaman kaari latistuu ja lopussa käteen jää kaikesta hienoudesta huolimatta tunne, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Mutta kaikesta huolimatta The Master, kieltäytyessään selittämästä itseään, on arvoituksellisessa kiehtovuudessaan jotain sangen harvinaista: sisällöltään haastava ja muodoltaan hallittu amerikkalainen elokuva.

***½-
© Markus Sorsa, julkaistu: 31.1.2013
keskiarvo
toimitus
3.44/5.00 (8)
 JSSMJMJM*MSMMEMPI
  3.5 2.5 3.5 3.5 3.5 3.0 4.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.47/5.00 (15)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (15)
67%
The Master (2012)  The Master (2012)  

kommentit

odota...
anonyymi kommentoi (1.6.2014 11:43:55)
user avatar Mielestäni elokuvalla oli aivan selvä loppu, joka ainakin jossakin määrin veti lankoja yhteen. On toki totta, että kaiken sen kaksituntisen rakentelun jälkeen olo oli hieman "tässäkö se nyt kaikki oli" tasolla.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa