Caroline Munro

The Worm Eaters (1977)

aka Die Wurmfresser; Régal d'asticots

The Worm Eaters #1 The Worm Eaters #2
IMDb

Lukuisten elitisti-gurujen, kuten edesmenneen fanzine-pioneeri Bill Landisin mukaan, ihka ensimmäiset post-modernin itsetietoiset eksploitaatiotuotokset tulivat 1980-luvulla sellaisten filmien kuin Frank Henenlotterin Basket Case (1982) myötä. Kyseessä oli joukko eksploitaatiomaakareita, joiden työskentelyä inspiroi nopean kahisevan sijaan aiemmat halpisleffat, joille he pyrkivät tekemään kunniaa omien tuotostensa kautta.

The Worm Eaters [1]
The Worm Eaters [2]

Worm Eatersin tuottajana toiminut, useampia filkkoja itsekin ohjannut Ted V. Mikels pitäisi nostaa tällaisen toiminnan edelläkävijäksi. Esimerkiksi Mikelsin ohjaus The Astro-Zombies (1969) on, jos ei selkeä kunnianosoitus, niin ainakin pastissi vanhemmista kalkkunatuotoksista. Tai ainakin on vaikeaa kuvitella, että joku tekisi niin myöhään kuin 1970-luvun taitteessa tällaista kamaa lainkaan ironiaa vailla. Kohokohdista mainittakoon alkutekstien aikana näytetty, täysin muusta elokuvasta irrallaan oleva lelurobottien taistelua esittelevä kuvakavalkadi.

The Worm Eaters [3]
The Worm Eaters [4]

Näin on myös 1970-luvun loppua kohden tuotetun Worm Eatersin laita - se on kalkkunaksi tehtyä (matoja kuhisevaa) kalkkunaa.

Kuten japanilaisten maailmalle ulos paskantamassa huume-allegoriassa Matango (Attack of the Mushroom People, 1963) pääväittämä kuuluu - olet mitä syöt. Matangossa joukko haaksirikkoutuneita keskittää ruokahalunsa autiolla saarella kasvaviin euforiaa aiheuttaviin sieniin, muuttuen lopulta itsekin sieniksi. Samoin käy Worm Eatersin matoja maiskuttavalle porukalle, jotka välittömästi ruokailun jälkeen transformoituvat ihmismadoiksi, "uuden uljaan rodun" edustajiksi. Kyseisten olentojen luomiseen on mennyt useampi näyttelijöiden alavartaloon tungettu likainen makuupussi.

The Worm Eaters [5]
The Worm Eaters [6]

Yleisesti Mikelsin filmien resepti on kuin vähemmän tylsä versio Al Adamsonin shlock-leffoista: periaatteessa toimitaan klassisten mustavalkoisten kauhufilmien maaperällä, mutta show on höystetty värifilmillä (usein rakeisella 16-millisellä sellaisella), sekä maltillisella gorella ja alastomuudella, jollaisesta ei kuitenkaan vanhoissa tuotoksissa voinut unelmoidakaan. Kuten Adamsonin tuotoksissa, tuntuu välillä kuin valkokankaalla pyörisi ainakin kolme elokuvaa samanaikaisesti - lopputulokset ovat huimaava sekoitus kauhu-, scifi-, rikos-, biker-, sun muita leffoja, genren vaihtuessa kohtaus kohtaukselta.

Mikelsin itse ohjaamiin elokuviin verrattuna Herb Robinsin luotsaama Worm Eaters pysyttelee melko tehokkaasti aisoissa mitä tarinan luonteeseen tulee.

The Worm Eaters [7]
The Worm Eaters [8]

Kunnon Ooiving Tsäkölmähn -tyylisellä jiddiš-aksentilla englantia murtava kylähullu (ohjaaja Robins itse) Herman elelee sivilisaation laitamilla, ainoina ystävinään lemmikkimatonsa. Ryhmä korruptoituneita kaupungin isokihoja pyrkii häätämään Hermanin tontiltaan, johon ukkeli reagoi laittamalla matojaan vihollistensa ruokiin. Hermanin tietämättä madot ovat kuitenkin erikoista mutanttilajia, joiden syöminen saa ihmisessä aikaan odottamattomia sivuvaikutuksia. Lopulta trio matomiehiä saapuu uhittelemaan Hermania, vaatien puolisoita itselleen.

Perustavanlaatuinen vika löytyy siitä, ettei Worm Eatersista löydy tarpeeksi matojen syömistä. Katsoja saa odottaa 45 minuuttia, ennen kuin ensimmäinen graafisessa h/c-lähikuvassa tarjottu matojen mutusteleminen tapahtuu - ja kuten seksuaalisissa lähikuvissa muissa elokuvissa, myös tässä ollaan käytetty body doubleja!

The Worm Eaters [9]
The Worm Eaters [10]

Niin kuin yleensäkin elokuvat, joiden täytyy mainosmateriaaleissaan erikseen huomauttaa olevansa "komedioita", ei Worm Eaters järin hauska ole. Aitoon camp-ilotteluun se on liian itsetietoinen. Ajatus elokuvasta, joka on vilpittömästi yrittänyt asettaa matojen syömisen tarinansa keskipisteeseen, on kuitenkin eriskummallisella tavalla herttainen.

Tämän voi kyllä tosin pistää mukaan listalle niistä elokuvista, joilla voi 10-vuotiaitten sukulaisten mieliä korruptoida. Pakko sen henkisen kasvun on jostain alkaa.

**½--
© Mies Mikkonen, julkaistu: 25.3.2013
keskiarvo
toimitus
2.25/5.00 (2)
 JSMM
  2.0 2.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!