Caroline Munro

Maniac (1934)

aka Sex Maniac

Maniac #1 Maniac #2
IMDb

Showmies Dwain Esper loi sellaisia muistettavia elokuvataiteen helmiä kuten How to Undress in Front of Your Husband (1937), Love Life of Adolph Hitler (1948), sekä vuoden 1933 Narcotic (jossa muun muassa oopiumivieroituksessa olevaa naista hoidetaan heroiinilla). Hän oli henkinen vastine villin lännen ajan kierteleville, valelääkkeitä myyville "Snake Oil Salesman" -huijarikauppiaille. Esper vaimonsa kera matkasi paikasta toiseen, pistäen pystyyn teltan, jossa hän projisoi härskejä tuotoksiaan helppojen hientahrimien taalojen toivossa, usein livahtaen seuraavaan kohteeseensa ennen kuin paikallinen virkavalta sai vihiä toimista.

Maniac [1]
Maniac [2]

Kenties hänen parhaiten elämään jäänyt kinemaattinen kontribuutionsa on 50-minuuttinen eksploitaatioklassikko Maniac (aka Sex Maniac) - täyttä tavaraa vuosimallia 1934. Kuvaajana oli myöhemmin Plan 9 from Outer Spacen (1959) kameratyöstä vastannut William Thompson. Maniac on Reefer Madnessin (1936) ohella yksi suurimpia 30-luvun vintage-eksploitaation hedelmiä; ilmestyessään hiilenpalanen, josta aika on muokannut kuvotuksen kiillettä hehkuvan tuhdin timantin.

Maniac [3]
Maniac [4]

Kuten Luis Buñuelin Kulta-aika (L'age d'or, 1930) konsanaan, Maniacin aloitus luo vaikutelman kuin olisimme alkaneet katsoa jotakin opettavaista dokumenttielokuvaa. Valkokankaalla näkyy jostakin ajan populaaripsykologian kirjasta lainattua tekstiä pelosta psyykkisenä sairautena. Mutta ei aikaakaan kun tuotos paljastaa karvansa sinä lähes juonettoman kaaottisena fiktiona mitä se on.

Kajahtanut tohtori Meirschultz tekee kokeita kuolleen kudoksen henkiin herättämiseksi, apunaan ex-vaudeville imitaattori Don, köyhän miehen Ygor. Parivaljakko tekee tavanomaisen frankensteinmaisia juttuja, kuten käyvät salaa ruumishuoneelle testikudoksen toivossa.

Meirschultz päättää ottaa uuden askeleen kokeiluissaan ja käyttää ihmistä koekaniinina. Ei itseään tietenkään, e-ei! Hän pyytää kohteliaasti rakasta apulaistaan Donia tekemään itsemurhan, jotta hän voisi täten saada tuoreen ruhon jonka herättää henkiin. Don ei tunnu olevan järin mielissään ajatuksesta, ja kääntääkin pyssyn kohti Meirschultzia kuolettavin seurauksin.

Maniac [5]
Maniac [6]

Jotta Don pääsisi pälkähästä tekosensa jälkeen, ottaa hän Maniacin maailmassa täysin loogisen askeleen, ja maskeeraa itsensä Meirschultzin näköiseksi, ryhtyen esittämään häntä, kätkien oikean tohtorin ruumiin seinän taakse. Tässä vaiheessa elokuva muuttuu äkisti sovitukseksi Edgar Allan Poen Musta kissa -tarinasta! Ja tönköt lääketieteelliset välitekstit sen kun jatkavat ruudussa pyörimistään... Toinen hämmennystä aiheuttava seikka on elokuvan taipumus leikata kohtausten väliin kuvia keskenään tappelevista eläimistä (!?).

Kun Donista lopulta kehittyy elokuvan nimen mukainen maniakki, pyrkii oletettavasti filmi hyödyntämään samaa mehukasta dramaattista pääväittämää, joka on ollut läsnä aina Shakespearen Hamletista Samuel Fullerin Shokkikäytävään (Shock Corridor, 1963): ihminen tulee hullua esittäessään väistämättä hulluksi.

Maniac [7]
Maniac [8]

Siinä missä kotimaisessa elokuvassa Rosvo Roope (1949) rosvottiin laivapätkiä Kapteeni Bloodista (Captain Blood, 1935), harrastaa Maniac samanlaista lainailua psykoottisen hallusinaation esittämisen merkeissä. Tohtori Donille tapahtuvaa mielen järkkymistä välittävät päällekkäiskuvat on anastettu Fritz Langin Siegfriedista (1924), Guido Brignonen filmistä Maciste Helvetissä (Maciste all'inferno, 1925) ja Benjamin Christensenin klassikosta Noita (Häxan, 1922). Viimeksi mainitun läsnäolo saa miettimään saiko Esper kyseisen mykkäfilmin erikoisesta fiktion ja dokumentin sekoittamisesta inspiraatiota omaa hourailevaa show'taan varten...

Hyvä on muistaa, ettei tänäkään päivänä äsken kuvaillun kaltainen kuvien samplaaminen ole kadonnut; esimerkkinä Sam Raimin Spider-Man (2001), jonka painajaisjaksossa vilahtaa ote Lucio Fulcin The Beyondin (L'aldilà, 1981) kohdasta, missä joukko hämähäkkejä silpoo halvaantunutta arkkitehtia.

Häxanin ja Maniacin, kahden toisistaan niin erilaisen elokuvan sukulaissuhde on aiheuttanut joitain hupaisia väärinkäsityksiä, kuten tuoreessa kauhufilmien valioita esittelevässä Mike Mayon kirjassa The Horror Show Guide, jossa Häxanin arvostelun ohessa komeileekin still-kuva Maniacista!

Maniac [9]
Maniac [10]

Esperin Maniac tarjoaa tekoaikaansa nähden yllättävän hätkähdyttävää kuvastoa; aivot kelluvat purkissa, naisen paljaat rinnat vilahtavat, kissan silmä irroitetaan ja syödään. Ylhäällä näyttelijälistassa kummitteleva Satan on kyseisen mirrin esittäjän nimi.

Viimeistään kahelien lääketieteellisten välitekstiensä ansiosta Maniacia katsoessa tuntuu kuin olisi todistamassa psykoosin vaaroista valistavaa dramatisoitua opetuselokuvaa, jonka teko on nakitettu itse ko. tilasta kärsiville.

"The rats eat the cats, the cats eat the rats... and I get the skins!"

***--
© Mies Mikkonen, julkaistu: 29.4.2013
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!