Caroline Munro

Torn Priestess (1977)

aka Nuns That Bite; Onna gokumon-chô: Hikisakareta nisô

Torn Priestess #1 Torn Priestess #2
IMDb

Kannibaalinunnista kertova Torn Priestess oli pitkään yksi japanilaisen eksploitaatioelokuvan Graalin maljoista. Yuji Makiguchin (Shogun's Sadism, 1976) ohjaaman elokuvan maine kasvoi sitä mukaa, kun tieto sen seksiä, kannibalismia ja okkultismia kattavasta sisällöstä levisi.

Torn Priestessin maineen pönkittäjänä toimi ennen kaikkea sen harvinaisuus. Elokuvaa on ollut äärimmäisen vaikeaa nähdä leikkaamattomassa muodossa sitten 70-luvun teatterikierroksen. 1980-luvulla julkaistu japanilainen VHS-kasetti saksittiin puolituntiseksi torsoksi, josta puuttui yli puolet elokuvan alkuperäisestä materiaalista. Tuotantoyhtiö Toein suorittamat poistot herättivät spekulaatioita siitä, mitä katsojien ei anneta nähdä. Japanin elokuvahistoriasta löytyy useampiakin esimerkkejä itsesensuurista, kuten "käytännön pannaan" julistettu Teruo Ishiin Horrors of Malformed Men (1969). Vuosikymmenien ajan Torn Priestessin leikkaamaton printti on ollut mahdollista nähdä ainoastaan harvinaisissa arkistonäytöksissä. Tilanteeseen tuli vihdoin muutos viime vuonna, kun Toei julkaisi elokuvan DVD:llä yhdessä kolmen muun Makiguchi-elokuvan kanssa.

Torn Priestess [1]
Torn Priestess [2]

Gorehoundeille pienen pettymyksen tuottava totuus on, ettei vanha videojulkaisu laimentanut elokuvan sisältöä, vaan päinvastoin tiivisti sen hurjimmat visiot yhteen puolituntiseen. Leikkaamon lattialle jäivät tarinaosuudet. Torn Priestess onkin täyspitkänä versiona sekoitus 60-luvun luostaridraamoja, 70-luvun alun historiallista seksploitaatiota sekä Ishii-henkisiä raakuuksia. Kokonaisuus on omilla saavutuksillaan pätevä pikkuklassikko, jolla on pieni mutta uskollinen kulttiseuranta Japanissa sekä osittain virheellisen tiedon varaan rakentuva maine muualla maailmassa.

Myös nimellä Nuns That Bite tunnettu elokuva seuraa parittajiensa takaa-ajamaa prostituoitua. Pakomatka etenee aluksi melodramaattisena kevyt-eksploitaationa, jossa tietoisen ja tiedostamattoman hölmöt jaksot seuraavat toisiaan. Luostarin porttien avauduttua pelastus osoittautuu ennenaikaiseksi. Uskon sisaret paljastuvat miehiä vihaaviksi murhaajiksi, joiden kehitysvammainen kokki paloittelee epäonnekkaat vierailijat maukkaaksi sopaksi.

Torn Priestess [3]
Torn Priestess [4]

Torn Priestess ilmestyi oman aikansa rajuimman eksploitaatiobuumin jälkiaalloilla. Makiguchin edellisvuonna ohjaama Shogun's Sadism (1976) oli vatsaa vääntävä gore-elokuva, joka päivitti vanhat Teruo Ishii -tuotokset 70-luvulle. Nikkatsu-studion Rape! 13th Hour (1977) puolestaan ylitti hyvän maun rajat niin railakkaasti, että väkivaltakuvaston esittäminen japanilaisessa elokuvassa nousi kriittisen tarkastelun kohteeksi.

Pian Nikkatsu-kohun jälkeen valmistunut Torn Priestess on näihin verrattuna liki kevyttä kamaa. Äärigraafisuudet rajoittuvat muutamaan nopeasti ohi menevään kohokohtaan. Painopiste on splatterin sijaan yleislaatuisessa kummajaissirkuksessa. Silti ei mennyt montaa vuotta kunnes genrekellon ääni vaihtui jälleen. Väkivalta-pinkut tekivät paluun 70-luvun lopulla, ja seuraavalla vuosikymmenellä Guinea Pigin kaltaiset, snuff-videoista innoituksensa saaneet splatter-elokuvat nousivat videomenestyksiksi. Toein 80-luvulla julkaisema Torn Priestess -kasetti on helppo nähdä osana uutta ilmiötä.

Torn Priestess [5]
Torn Priestess [6]

80-luvun kauhuelokuviin Torn Priestessiä ei kuitenkaan ole vertaileminen. Makiguchin esikuvat ovat 60-luvulla, etenkin Teruo Ishiin tuotannossa, jota ohjaaja on sivunnut useita kertoja urallaan. Ishiin apulaisohjaajana aloittaneen Makiguchin aiemmat elokuvat Shogun's Sadism sekä Bizarre Crimes of the Post War Japan (1976) olivat molemmat teemallista jatkoa Ishiin elokuville The Joy of Torture (1968) ja Love & Crime (1969). Torn Priestess on omaperäisempi elokuva, mutta muistuttaa silti jossain määrin Horrors of Malformed Meniä.

Makiguchi ei kuitenkaan yllä esikuvansa tasolle. Ishiin töitä sävytti vimmattu lahjakkuus, mikä teki jopa ohjaajan itsensä halveksumista elokuvista teknisesti päteviä ja julmetun tyylikkäitä eksploitaatiotuotteita. Makiguchi roiskii eksploitaatioelementtejä kankaalle antaumuksella, mutta hänen taitonsa rytmittää kauniita ja kauhistuttavia kuvia ei ole aivan samaa luokkaa. Kokonaisuus on nautinnollinen genre-elokuva, mutta sen suurimmat meriitit ovat pikemminkin kameran edessä kuin sen takana.

Torn Priestess [7]
Torn Priestess [8]

Torn Priestess on jossain määrin ylettömyyksiin paisuneen maineensa uhri. Samalla se on kuitenkin muistettava kulttielokuva, joka on oman aikansa reliikkinä osiensa summaa arvokkaampi. Vuosikymmenet ovat antaneet elokuvalle sympaattisen silauksen nostalgiaa ajalta, jolloin eksploitaatiota tehtiin liki viattomin sydämin. Makiguchi itse ohjasi samana vuonna vielä romanttisen periodidraaman Rashamen (1977) ennen kuin vetäytyi television ja videotuotantojen pariin.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 27.5.2013
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 JSMK*
  3.0 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!