Caroline Munro

How to Make a Monster (1958)

aka Der Satan mit den tausend Masken

How to Make a Monster #1 How to Make a Monster #2

Genre

IMDb

Tosi tapaus: olin vierailemassa Helsingissä pari vuotta sitten, ja kiireissäni piipahdin käymään Pienessä Leffakaupassa. Tiskin lähellä oli tuttu rivi myytäviä t-paitoja, jonka joukosta silmiin osui punainen yksilö, jonka eteen oli painettu kuva vanhan suosikkini, 1950-luvun AIP -kauhuilun How to Make a Monster julisteesta. Paita maksoi 20 euroa. Sa(i)tana en ostanut.

Vieläkin kaduttaa.

How to Make a Monster [1]
How to Make a Monster [2]

Samuel Z. Arkoffin ja Jim Nicholsonin luotsaama AIP (American International Pictures) perustettiin 1950-luvun keskivaiheilla tuottamaan Drive-In -elokuvamarkkinoille teini-ikäisille suunnattuja halpisrainoja, joiden sisältö keskittyi lähinnä kömpelöihin hirviöihin ja nuorisorikollisuuteen. Yleensä AIP kehitti elokuvasta aluksi sähäkän nimen ja julisteen, ja vasta tämän jälkeen ruvettiin miettimään tarinaa sekä muita yksityiskohtia. Monesti ensin luodun spektaakkelimaisen julisteen ja vaatimattoman valmiin tuotteen välillä saattoi olla räikeäkin ristiriita, josta klassisena esimerkkinä toimii Roger Cormanin ilman krediittiä ohjaama The Beast with a Million Eyes (1955).

Arkoffin eksploitaatio-idea How to Make a Monster -filmiin oli kieltämättä varsin nerokas: miksi rakentaa kulissit ja puitteet uutta filmiä varten tyhjästä, kun sellaisen pystyy luomaan jo valmiina olevista resursseista, jos tekee AIP-nimiseen tuotantoyhtiöön sijoittuvan, elokuvanteon ympärille kirjoitetun kauhutarinan (AIP:n perinteen eräänlainen jatkaja Troma teki saman tempun vuonna 1999 julkaisussaan Terror Firmer).

How to Make a Monster [3]
How to Make a Monster [4]

Tarinassa AIP-studioiden vuosikymmeniä maskeerausvelhon pestiä pitänyt, hieman Jack Piercea muistuttava Pete (Robert H. Harris) kuulee yhtäkkisestä irtisanomisestaan kesken I Was a Teenage Frankenstein ja I Was a Teenage Werewolf -elokuvien hirviöt yhteen tuovan projektin kuvauksia. Uusi johto haluaa tehdä vain kesyjä tanssimusikaaleja ja haluaa haudata studion kauhutuotannot. Sopivasti Pete on maskeerauskokeilujensa tuoksinnassa keksinyt huumaavan meikkivoiteen, jota voi käyttää teini-ikäisiin näyttelijän alkuihin, saaden nämä murhaamaan niljakkaat studiopomot hänen käskystään.

How to Make a Monster [5]
How to Make a Monster [6]

Luonnollisesti näiden hypnotisoitujen teinimurhaajien täytyy olla teon aikaan maskeerattu elokuvista tutuiksi ihmissudeksi ja mulkosilmäiseksi Frankensteinin hirviöksi. Totta kai. Yhtä paljon järkeä tämä juonenkäänne pitää sisällään, kuin Boris Karloff -filmi The Ape (1940), jossa Boris listii uhrejaan nimenomaan eläintarhasta karanneen apinan valepuvussa koska... ööö... koska! How to Make a Monsterissa myös Pete yhdessä vaiheessa innostuu pukeutumisleikkiin, improvisoiden itselleen nopeasti Dick Tracy -konnia muistuttavan ulkonäön, jotta voisi nirhata liian uteliaaksi käyneen yövartijan.

Poliisien päästessä maskimiehen jäljille, päätyy elokuva Peten kauniisti koristeltuun kotiin, jolloin filmi viimeisen kelansa ajaksi muuttuu komeasti värilliseksi. Jokainen AIP-fani kykenee bongaamaan Peten seiniltä hirviöitä aiemmista yhtiön tuotoksista: löytyy She-Creaturen varsin bisarrin näköinen olento, It Conquered the Worldin loistava kurpitsamainen alieni, sekä Invasion of the Saucer Menin vastustamattoman suloiset pallosilmäiset humanoidit.

How to Make a Monster [7]
How to Make a Monster [8]

AIP julkaisi 1950-luvun loppupuolella lukuisia budjettisyistä mustavalkoisia elokuvia, joihin kuitenkin oltiin insertoitu väreissä tapahtuva finaali; näin julisteeseen voitiin kirjoittaa kuinka jokin tapahtuu "in Color", luoden virheellistä vaikutelmaa että koko filmi näytettäisiin värillisenä. AIP julkaisi myös How to Make a Monsterin ilmestyessä kokonaan väreissä olevan sarjakuvan elokuvaa markkinoimaan.

Alkuperäinen I Was a Teenage Frankenstein -elokuva muuttuu lopussa värilliseksi, kun hirviö saa sähköiskun laborotorion laitteista. Räikeän psykedeelinen värifinaali nähdään The Amazing Colossal Manin ykkösosaa paremmassa jatkossa War of the Colossal Beast, jossa nimihahmo rupeaa pätkimään voimalinjoja - tämän "johdosta" elokuvan visuaalinen ulkonäkö räjähtää näyttämään kuin lapset olisivat sotkeneet filmiprintin väriliiduilla. AIP:n näissä esimerkeissä harjoittama sähkön yhdistäminen kuvan muutokseen kenties liittyi aikakauden keskeiseen laitteeseen - televisioon. Tuossa vekottimessa ajoittain sattuneet kuvan häiriömäiset muutokset saattoi aikalainen mieli hyvin yhdistää sähköisiin sattumuksiin.

How to Make a Monster [9]
How to Make a Monster [10]

How to Make a Monsterin finaalin vaihdos mustavalkoisuudesta väreihin on kaikista AIP-elokuvista tyylikkäin ja hienovaraisin. Sähköillä sähläilemisen sijaan kynttilöiden sytyttämisen myötä kuva kirkastuu sekä valoista että väreistä.

How to Make a Monster on halpamaista lapsellisen yksinkertaista B-roskaa. Mutta kuinka vastustamatonta sellaista. Jos ei ole vanhojen AIP-leffojen suuri fani entuudestaan, ei kannata edes unelmoida että elokuva iskisi erityisen hyvin. Tätä uskaltaa suositella varauksettomasti ainoastaan entusiasteille, joille katsomiskokemus kykenee olemaan lähes meta-elokuvamaisia ulottuvuuksia hipova nautinto.

***½-
© Mies Mikkonen, julkaistu: 6.5.2013
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSMM
  2.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!