Caroline Munro

Doctor X (1932)

aka Der geheimnisvolle Dr. X; Docteur X; El doctor X; Il dottor X

Doctor X #1 Doctor X #2
IMDb

Ollen alkujaan vain yksi osa shamanistisia ja uskonnollisia riittejä ja irtautuen maallistuvan renessanssin aikana omaksi itsenäiseksi kulutushyödykkeeksi - Taide on kulttuuriksi kutsutun alueen olennaisimpia piirteitä. Vuosisatojen aikana toinen toistaan lahjakkaammat yksilöt ovat luoneet teoksia, joita voi teoretisoida henkisiksi kainalosauvoiksi joilla haromme eteenpäin. James Joyce, Shakespeare, Leonardo da Vinci, Caspar David Friedrich, Beethoven... Mutta silti ihmiskunnan tähän asti paras saavutus taiteen saralla - rehellisesti - ovat kauhuelokuvat.

Kauhuelokuvat luovat nautintona ilmenevää keinotekoista epävarmuutta. Kuka ties tohtori, tuo hahmo jonka oletetaan tuovan mukanaan parantavaa vaikutusta sekä viisautta, onkin tuosta syystä oiva hahmo antagonistiksi kauhufilmeihin. Mieleen tulvii sellaisia valkotakkeja kuin Phibes, Giggles, Pretorius, Cyclops, Lamb, sekä tietysti Dr Butcher M.D. (Medical Deviate). Kuitenkin ennen kaikkia näitä lekureita oli Doctor X.

Doctor X [1]
Doctor X [2]

Elokuvia liukuhihnalta Hollywoodin studiojärjestelmässä ohjannut Michael Curtiz päräytti ulos tämän pulp-herkun, jossa on myös Hays-sensuurikoodia edeltävän ajan hengen mukaan riskimpää sisältöä kuin mitä Kultaisen Hollywoodin tuotteissa myöhemmin tuli standardiksi.

Sarjafilmejä muistuttavalla amok-kerronnalla meille avautuu hämmentävä juoni mysteerisestä "Kuutappajaksi" nimetystä sarjamurhaajasta, joka kaiken kukkuraksi kannibalisoi uhrejaan. Tohtori Xavier (klassisten kauhuhalpisten vakiokasvo Lionel Atwill) tekee tutkimuksen tappajan työn tuloksista, tullen Viiltäjä-Jackin-täytyy-olla-kirurgi -tyyliseen johtopäätökseen: tekijä on yksi hänen oppilaistaan! Vanha konna Xavier kokoaa kaikki epäillyt yhteen tarkoituksenaan paljastaa murhaaja. Myös tuo scream queenien original gangsta, eli Fay Wray on hipoissa mukana hyödyntämässä varhaisen äänielokuvan mahdollisuuksia kirkumisellaan.

Doctor X [3]
Doctor X [4]

Doctor X kuvattiin kokeellisella kaksivärisellä Technicolor-prosessilla - lopputuloksena syntynyt visuaalinen ulkonäkö on hauras ja psykedeelinen, leijuen jossain värisävytetyn ja tavanomaisen värielokuvan välimaastossa. Alejandro Jodorowsky on monesti todennut halunsa pystyä luomaan elokuvallinen vastine LSD-kokemukselle - Doctor X pääsee kuvastonsa puolesta tässä yllättävän lähelle. Samalla väriprosessilla Curtiz ohjasi huomattavasti tunnetumman filminsä Vahakabinetin arvoitus (Mystery of the Wax Museum, 1933), joka on elokuvana kuitenkin pitkäveteisempi, eikä omaa X:n uniikkia pulp-charmia. Molemmat olivat ensi-iltansa jälkeen vuosikymmeniä saatavilla vain mustavalkoisina kopioina (Doctor X:n monokromaattinen printti sisältää myös joitain vaihtoehtoisia kohtauksia), kunnes moguli Jack Warnerin kuolinpesästä löytyi alkuperäiset värilliset versiot.

Doctor X [5]
Doctor X [6]

On kiehtovaa kuinka 1920- ja 30-luvulla väriä ei elokuvissa suinkaan yhdistetty realismiin vaan fantasiaan. Kokonaan väreissä olevat filmit olivat tyyliteltyjä genre-elokuvia kauhusta musikaaleihin. Joskus todenmukaisemmat draamat sisälsivät lyhyitä fantasiamaisia (uni tms.) jaksoja, jotka oltiin kuvattu väreissä. Totisesti noiden vuosikymmenten värifilmin upean epätodellinen ulkonäkö on tähän syypää.

Doctor X [7]
Doctor X [8]

Vuoden 1939 The Return of Doctor X on jatko-osa vain nimellisesti, vaikkakin tarinallisena elementtinä mukana on synteettistä verta, siinä missä alkuperäisessä on muistettavasti keinotekoista lihaa. Filmin elokuvahistoriallisesti merkittävin saavutus on Humphrey Bogartin läsnäolo ainoassa kauhuroolissaan, verellä itseään ravitsevana hulluna tiedemiehenä, joka näyttää sukupuolenvaihdosleikkauksessa käyneeltä Frankensteinin morsiamelta. Markkinoilla levitettiin myös The Revenge of Doctor X -nimellä Ed Woodin käsikirjoittamaa erinomaista kalkkunaa Body of the Prey (1970).

Doctor X [9]
Doctor X [10]

Originaalia Doctor X -filmiä voi suositella vähintään jo yhden ainoan teoksen tarjoaman vision turvin. Kyseessä on varmasti elokuvahistorian parhaimpiin lukeutuva kohtaus, jossa hullu tiedemies sivelee päälleen taikinamaista mössöä upeiden värien, valojen sekä kuvakulmien säestyksellä - mesoten itsekseen: "Synthetic flesh...". Alkukrediiteissä mainostetun Max Factor -kauneusmeikkilafkan tuotteet pääsevät kelpotohtorin kanssa hyötykäyttöön.

***--
© Mies Mikkonen, julkaistu: 13.6.2013
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (5)
 SMJMMMPITM
  4.0 3.0 3.0 3.5 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (3)
100%
Doctor X (1932)  Doctor X (1932)