Caroline Munro

The Gang's All Here (1943)

Tutti frutti

aka The Girls He Left Behind; Banana split

The Gang's All Here #1 The Gang's All Here #2
IMDb

Värittömän nimen takana piilee kaikkea muuta kuin väritön elokuva, ohjaaja/koreografi Busby Berkeleyn myöhäiskauden ehkäpä merkittävin saavutus, joka ylitsepursuavassa kajahtaneisuudessaan ennakoi tulevien aikojen ohjaajavisionäärien psykedeelisiä näkyjä.

The Gang's All Here [1]
The Gang's All Here [2]

Klassisten Warner Brothers -elokuviensa jälkeen Busby Berkeley oli päätynyt MGM:lle ohjaamaan Mickey Rooney ja Judy Garland -musikaaleja. Yksilökeskeisempi lähestymistapa oli syrjäyttänyt Berkeleyn suureellisen, enemmän spektaakkelia itseään kuin esiintyjiä painottava tyylin. Girl Crazy -elokuvan kuvauksissa Berkeleyn näkemykset menivät niin pahasti ristiin sekä studion pomojen että Garlandin kanssa, että hänet erotettiin ohjaajan paikalta.

Tämän jälkeen Berkeleylle tarjoutui tilaisuus ohjata yksi elokuva Twentieth Century Foxin sota-ajan musikaalien sarjaan, jossa olivat jo ilmestyneet elokuvat Down Argentine Way (1940), That Night in Rio (1941), Week-End in Havana (1941) ja Springtime in the Rockies (1942). Niille olivat yhteistä Technicolor-värit, eksoottiset tapahtumapaikat, Carmen Miranda sivuosassa, Alice Faye tai Betty Grable naispääosassa ja Harry Warrenin säveltämät laulut. Yhteistä oli myös pyrkimys luoda positiivista mielikuvaa latinalaisesta amerikasta, joka oli sotaa käyvälle Yhdysvalloille tärkeä kauppakumppani ja raaka-aineiden lähde. Portugalilaissyntyisestä, mutta Brasiliassa tähdeksi nousseesta samba-laulaja Mirandasta oli tullut tämän Pohjois- ja Etelä-Amerikan välisen ystävyyden epävirallinen mannekiini. The Gang's All Here tuo hänet ja muun jengin ulkomailta itse pääkallopaikalle, New Yorkiin, jonne "brazilian bombshell" saapuu banaanilaivalla elokuvan virtuoosimaisessa avauskohtauksessa.

The Gang's All Here [3]
The Gang's All Here [4]

Alkutekstien jälkeen nähdään keskellä pimeyttä tunnettua "Brazil"-sävelmää laulavan merimiehen kasvot. Sitten seuraa yli kolmeminuuttinen kamera-ajo joka kuvaa laivan saapumista satamaan, Mirandan laskeutumista laivasta hedelmälastin mukana ja New Yorkin pormestarin saapumista paikalle loistoautolla ojentamaan Mirandalle kaupungin avaimet. Kameran vetäytyessä taaksepäin paljastuu, että "satama" onkin yökerhon lavalle pystytetty lavaste. Lavasteen ja ei-lavasteen välinen ero kuitenkin hämärtyy, kun leikkauksen jälkeen pyörähtää käyntiin elokuvan ensimmäinen varsinainen laulunumero, johon ottavat osaa myös katsomon puolella istuvat newyorkittaret.

Sarjan aikaisempiin osiin verrattuna The Gang's All Heressä musiikin osuutta on lisätty juonen kustannuksella, joka onkin aivan erityisen tyhjänpäiväinen. Lomalla oleva ökyrikas sotilas Andy Mason rakastuu köyhään yökerholaulajattareen Edieen, vaikka hänet on epävirallisesti jo naitettu lapsuudesta asti tutulle naapurintytölle Vivianille. Andyn isä järjestää poikansa saaman urhoollisuusmitalin kunniaksi naapurinsa pihalla suuren hyväntekeväisyyskonsertin, jossa Edie on mukana esiintymässä. Edie ja Vivian eivät tiedä olevansa rakastuneita samaan mieheen, joten kun Andy saapuu paikalle, draamaa syntyy.

The Gang's All Here [5]
The Gang's All Here [6]

Juonen puutteita paikkaavat onnistuneesti luotettavien luonnenäyttelijöiden kuten Edward Everett Hortonin, Charlotte Greenwoodin ja tietysti aina yhtä energisen Mirandan komediarutiinit. Berkeleyn tavaramerkiksi muodostuneita ylettömiä fantasia-spektaakkeleita The Gang's All Heressä on kaksi, ensimmäisenä suuri Carmen Miranda -numero "The Lady in the Tutti Frutti Hat", jossa rekvisiittana käytetyt jättibanaanit saivat sensuuriviranomaisetkin kiinnostumaan. Berkeleytä ohjeistettiin millä tavoin tanssitytöt saivat banaaneja pidellä, jotta liian ilmeiseltä symboliikalta vältyttäisiin, mutta jotain epämääräisen vihjailevaa kohtaukseen silti jäi. Berkeleyn kamera liitää, Miranda soittaa banaaniksylofonia, tanssitytöt tekevät jättibanaaniaaltoja ja jakso päättyy hienoon trikkikuvaan, jossa Mirandan hatun näyttää kruunaavan valtava kärjellään seisova banaanipyramidi.

Elokuvan päättävä "Polka Dot Polka" on, jos mahdollista, vieläkin ihmeellisempi. Mennyttä aikaa sanoituksessaan nostalgisoivan laulun päätyttyä seuraa käsittämätön futuristinen sisäavaruusmatka. Taianomainen hetki Berkeleyn musiikkikohtauksissa on aina se, kun siirrytään esiintymislavan reaalimaailmasta jonnekin mielikuvituksen sfääreihin. "Polka Dot Polkassa" porttina tuonpuoleiseen toimii lapsitanssijattaren koristeellinen hansikas, jonka läpi kamera sukeltaa aavemaisesti valaistuun tilaan seuraamaan neonvaloa hohtavia vanteita käsittelevien trikoopukuisten naisten ryhmäliikehdintää. Vannevoimistelun jälkeen seuraa abstrakteja kaleidoskooppinäkyjä eikä paluuta arkitodellisuuteen enää ole, vaan elokuva päättyy näyttelijöiden sinisessä avaruudessa leijuviin laulaviin irtopäihin.

The Gang's All Here [7]
The Gang's All Here [8]

Muita musiikillisia kohokohtia ovat Benny Goodmanin uskomattomalla tyylitajulla esittämät nopeatempoiset "Minnie's in the Money" ja "Paducah", joissa swingin kuningas esiintyy paitsi orkesterinjohtaja/klarinetistina myös laulajana. Alice Fayen matalalla äänellään tulkitsemat balladit "A Journey to a Star" ja "No Love, No Nothin'" ovat myös miellyttävää kuunneltavaa. Visuaalista loistokkuutta elokuvaan tuovat James Basevin ja Joseph C. Wrightin suunnittelemat fantastiset lavasteet, joista he saivat Oscar-ehdokkuuden.

****-
© Matti Erholtz, julkaistu: 1.7.2013
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (3)
 JSMETM
  3.0 4.0 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (4)
75%
The Gang's All Here (1943)  The Gang's All Here (1943)Tutti frutti