Caroline Munro

The Grandmaster (2013)

aka Yi dai zong shi; The Grandmasters; First Generation Master; The Grand Master; Legend of Yip Man

The Grandmaster #1 The Grandmaster #2
IMDb

Uransa siihenastisen huipun In the Mood for Loven (2000) jälkeen Wong Kar-Wai on ohjannut sille tarpeettoman jatko-osan 2046 (2004) ja kevyehkön "chick flickin" My Blueberry Nights (2007), jonka pääosassa nähtiin laulaja Norah Jones. Pitkään työn alla ollut elämäkertaelokuva Bruce Leen opettajana tunnetuksi tulleesta Wing Chun -mestari Ip Manista on vaihteeksi täysipainoista Wongia, vaikkeivät ne versiot jotka siitä tällä hetkellä ovat olemassa täysin ongelmattomia olekaan.

The Grandmaster [1]
The Grandmaster [2]

The Grandmaster alkaa irrallisella kungfu-kohtauksella, jossa Ip Man päihittää sateisella kadulla tusinan verran miehiä, päävastustajanaan B-elokuvatähti Cung Le. Iskujen ja potkujen ohella kamera seuraa antaumuksella hidastettujen vesipisaroiden roiskumista taistelijoiden jalkojen alta ja Ip Manin hatun lieristä. "Se joka viimeksi jää pystyyn, voittaa" filosofoi suurmestari ei kovin syvällisesti.

Prologin jälkeen siirrytään kuvaamaan nelikymppisen Ip Manin onnellista perhe-elämää 30-luvun Foshanissa Etelä-Kiinassa. Kun Pohjois-Kiinan martial arts -yhdistyksen eläkkeelle jäävä puheenjohtaja Gong Yutian tulee tervehtimään eteläisiä kollegoitaan, Ip Man valitaan hänelle vastustajaksi ystävällismieliseen kungfu-otteluun, jonka hän myös voittaa. Yutianin tytär Gong Er, esoteerisen kungfu-tyylin "64 kättä" taitaja, ei hyväksy tappiota ja vaatii revanssia. Taistelun tuoksinassa kungfu-mestareiden välille viriää molemminpuolinen kiinnostus, joka jatkuu kirjeystävyytenä Gong Erin palattua pohjoiseen. Sodan puhkeaminen katkaisee orastavan suhteen.

Kun Gong Yutian kuolee japanilaisten yhteistoimintamieheksi ryhtyneen ottopoikansa Ma Sanin käden kautta, Gong Er pyhittää loppuelämänsä kostolle ja perheen kunnian palauttamiselle. Vuosia myöhemmin Gong Er ja Ip Man tapaavat vielä Hongkongissa ja sydämen salaisuudet paljastetaan.

The Grandmaster [3]
The Grandmaster [4]

Elämäkertaelokuvana The Grandmaster on sikäli huono, että Ip Manin sijasta sen päähenkilöksi nousee oikeastaan Zhang Ziyin hienosti tulkitsema traaginen Gong Er, jonka elämässä onkin draamaa ja intohimoa enemmän kuin aina tasaisen tyynellä Ipillä. Vuosia rooliaan varten treenanneen Tony Leungin harmiksi Zhang nappaa itselleen myös elokuvan parhaan kungfukohtauksen. Aidoissa talviolosuhteissa kuvattu Gong Erin ja Ma Sanin lopullinen välienselvittely lumisella asemalaiturilla on The Grandmasterin toiminnallinen huippukohta. Kohtauksen valmiiksi saaminen vei kaksi kuukautta, koska se jouduttiin sään kylmyyden takia kuvaamaan pienissä pätkissä.

Muutoin kungfun rooli The Grandmasterissa ei ole kovin suuri eikä kiinnostava. Toiminnan kuvaaminen Hongkong-tyyliin on jo pitkään ollut täysin normaalia Hollywoodissa eikä Yuen Woo-Pingin sinänsä pätevillä koreografioilla ole enää sitä eksotiikka-arvoa kuin vielä vuosituhannen alussa. Uutta on nyt ehkä se, että painovoiman uhmaamisen sijasta korostetaan taistelijoiden jalkatyöskentelyä, tasapainon hakemista maan pinnalla.

Kuvaukseltaan The Grandmaster suosii aiempien Wong Kar-Wai -elokuvien tapaan hämyisyyttä, impressionistisuutta, lähikuvia ja pehmeää valaistusta. Harvoin henkilöitä kuvataan tarkkarajaisesti ympäristöstään erottuvina yksilöinä. Ihmiskasvojen ohella kamera tutkailee läheltä erilaisten materiaalien kuten lumen, tulen, savun ja turkiksen tekstuuria.

The Grandmaster [5]
The Grandmaster [6]

Wongin toistuvaa teemaa onnetonta rakkautta käsitellään nyt uudella, entistä kypsemmällä otteella. Gong Erin ja Ip Manin viimeisessä tapaamisessa ei tuherreta itkua, vaan suhtaudutaan asioihin filosofisen hillitysti. Päähenkilöillä ei ole suhde ainoastaan toisiinsa, vaan myös traditioon ja historiaan, ja siinä heidän tiensä erkanevat. Siinä missä Ip Manista tulee perinteen eteenpäin välittäjä ja lenkki sukupolvien ketjussa, Gong Er kuolee omasta vapaasta tahdostaan aikakautensa mukana. Hän ei jätä itsestään mitään jälkeä historiaan ja vie "64 kättä" -tyylin salat mukanaan hautaan. Viimeisessä kuvassa joka hänestä elokuvassa nähdään, Gong Er kuitenkin hymyilee. Hän on oman elämänsä suurmestari.

The Grandmasterin pahin ongelma on Chang Chenin esittämä Razor-hahmo, joka esiintyy vain kolmessa kohtauksessa eikä lausu niissäkään montaa repliikkiä. Razorilla ei tällaisenaan ole juuri mitään yhteyttä elokuvan pääjuoneen, ja hahmo jääkin täysin käsittämättömäksi. Muuten sivuroolit ovat mielenkiintoisia ja vahvasti miehitettyjä, kuten bruceploitaatioveteraani Liang Siu Lungin (mm. The Dragon Lives Again, 1977) tulkitsema karvahattupäinen ja aina apina olkapäällään esiintyvä henkivartija Lucky Star.

The Grandmaster [7]
The Grandmaster [8]

The Grandmasterin alkuperäinen raakaversio kesti tiettävästi yli neljä tuntia. Siitä on sittemmin leikattu kolme erilaista lyhennelmää: kiinalainen (130 min), kansainvälinen (123 min) ja erityisesti amerikkalaisia varten räätälöity 108-minuuttinen tynkä. Arvostelu on kirjoitettu 130-minuuttisen version pohjalta. Jäämme odottamaan The Grandmaster Reduxia.

****-
© Matti Erholtz, julkaistu: 17.9.2013
keskiarvo
toimitus
3.17/5.00 (3)
 SMMEPI
  2.5 4.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (6)
17%
The Grandmaster (2013)  The Grandmaster (2013)Yi dai zong shi  

kommentit

odota...
iitu13 kommentoi (18.9.2013 13:49:02)
user avatar Mielestäni elokuva ei varsinaisesti ollut Ip Manin elämänkerta vaan kertoi kyseisen aikakauden kungfu mestareiden eri tavoista sopeutua maailmaan ja miten he jättivät oman merkkinsä historiaa (tästä johtuen elokuva kaiketi kulkee joskus myös nimellä Grandmasters). Tällöin myös Razor-hahmon merkitys on kenties hieman helpommin ymmärettävissä (vaikka edelleen varsin irrallinen hahmo onkin).
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa