Caroline Munro

Bite Me if You Love Me (2011)

aka Kimi wa zonbi ni koi shiteru

Bite Me if You Love Me #1 Bite Me if You Love Me #2

Japanilaisissa koulutytöissä on se vika, että he eivät yleensä pidä zombielokuvista. Bite Me If You Love Me tarjoilee fiktiivistä helpotusta rakkauden- ja koulutytönkipeille katsojille. Päähenkilö Hitomi on nuori naisenalku, jonka huoneen seiniä koristavat George A. Romeron ja Lucio Fulcin elokuvien julisteet. Hitomin ystävät ovat huolissaan onko hänen päässään jotain vikaa, mutta Hitomi ei lannistu. Hän on päättänyt löytää poikaystävän - ei tosin elävää, vaan elävän kuolleen.

Bite Me if You Love Me [1]
Bite Me if You Love Me [2]

Ohjaaja Naoyuki Tomomatsu tunnetaan parhaiten Vampire Girl vs. Frankenstein Girlin (2009) toisena ohjaajana. Kunnia vampyyrisplatterin onnistumisesta meni ykkösohjaaja Yoshihiro Nishimuralle - ehkäpä ansaitustikin, sillä Tomomatsu oli itse yllättynyt lopputuloksen laadukkuudesta. Vampire Girl vs. Frankenstein Girlin viehättävä romantiikka oli kuitenkin juuri Tomomatsun ansiota. Bite Me If You Love Me jatkaa hieman samansuuntaisilla linjoilla, joskin leikatulla budjetilla ja vaatimattomammalla toteutuksella.

Japanilaiset zombit poikkeavat länsimaalaisista raadoista tuoreudellaan. Maassa hallitsevan polttohautaamisen perinteen johdosta elävät kuolleet eivät voi nousta haudoistaan, vaan heidän on omaksuttava uusi identiteetti välittömästi kuoleman jälkeen. Hitomi luo uuden poikaystävänsä houkuttelemalla koulukiusatun nyhvön neljännen kerroksen kaiteen yli (roikuttamalla pikkuhousujaan parvelta) ja ripottelemalla sitten ruumiin päälle reanimoivaa ihmejauhetta.

Bite Me if You Love Me [3]
Bite Me if You Love Me [4]

Hitomin suunnitelma toimii ja poikakulta loikkaa ulos arkustaan ennen kuin häntä on ehditty krematoida. Romanssi alkaa intohimoisesti ja kuolonkankeuden ansiosta seksikin on huumaavaa. Onni ei kuitenkaan ole ikuista. Ajan myötä ensihuuma himmenee ja arki astuu elämään. Zombista tulee tunnettu mediakasvo ja virvoitusjuoman maskotti. Hitomi puolestaan tapaa viehättävän nuoren miehen: jääkiekkomaskiin naamioituneen Jason Yamadan.

Bite Me If You Love Me edustaa viime vuosina tolkuttoman suosituksi nousseen halpiszombigenren parempaa laitaa. Toisin kuin valtaosa Japanin videovuokraamojen hyllyjä kansoittavista zombielokuvista, Bite Me If You Love Me sisältää hieman omaperäisyyttä sekä osittain onnistuneen teknisen toteutuksen. Elokuva näyttää digikuvauksesta huolimatta kohtalaiselta, ja melko hillittynä pysyvä verenlennätys on toteutettu käsityönä. Myös itseironinen huumori pysyy pääosin hyvän maun rajoissa, eikä sorru matalaotsaiseen pilailuun kuten saman vuoden Zomvideo.

Bite Me if You Love Me [5]
Bite Me if You Love Me [6]

Muutamat vahvuudet eivät silti tee elokuvasta täysin onnistunutta. Paikoin karmean huono soundtrack sekä elokuvan keskivaiheilla käsistä karkaava nokkeluusmopo ovat opiskelijatyömäisiä virheitä, vaikka Tomomatsulla on meriittilistallaan vino pino b-luokan kauhuelokuvia Stacy: Attack of the Schoolgirl Zombiesta (2001) alkaen. Myös näyttely on odotetun heikkotasoista ja pääosan Ai Haneda lainassa aikuisviihdeteollisuudelta.

Loppupelissä heikkouksia katsoo silti läpi sormien, sillä Tomomatsun zombi- ja seksifantasiat ovat itseironisuudestaan huolimatta vilpittömiä. Katsojille, joille maistuvat sekä zombielokuvat että japanilaiset koulutytöt, Bite Me If You Love Me tarjoaa kohtalaista viihdettä sekä toivoa paremmasta huomisesta.

Versioinfo (9.9.2013):

Tekstittämätön Japani-dvd julkaistiin alunperin ainoastaan vuokraversiona, mutta on sittemmin tullut myös myyntiin.

**½--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 9.9.2013
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!