Caroline Munro

La noche de los brujos (1974) :: The Night of the Sorcerers

aka Night of the Sorcerers; Woodoo - Orgie des Grauens; Woodoo - Inferno des Grauens

La noche de los brujos #1 La noche de los brujos #2
IMDb

Espanjalaisen kauhuelokuvan buumi kävi kuumimmillaan, kun Amando de Ossorio iski kultasuoneen keskiaikaa ja kauhua yhdistävällä kulttielokuvallaan La noche del terror ciego (Tombs of the Blind Dead, 1972). Samalla harmaantuneista ja verta janoavista temppeliritareiden jäänteistä tuli ikonografisia kauhun kuvia, jotka palasivat valkokankaille vielä kolmen jatko-osan muodossa. Ohjaajan muu tuotanto jäi pahasti näiden menneisyyden haamujen varjoon.

Joitakin vuosia sitten yksi hänen vähemmän tunnetuista töistään, La noche de los brujos sai kuitenkin vihdoin arvoisensa julkaisun ja on muodostunut kauhufriikkeilyn harrastajien kielletyksi hedelmäksi. Tähän on hyvät syynsä, onhan kyseessä harvinaislaatuisen suoraviivainen seksiä, kitschiä ja gorea hyödyntävä juoneltaan ohut vampyyrihybridi, joka tuo mieleen niin Jean Rollinin kuin Jesus Franconkin.

La noche de los brujos [1]
La noche de los brujos [2]

La Noche de los brujosista nähtiin sen valmistumisen jälkeen monenlaisia eri valkokangas- ja videojulkaisuja, joista suurin osa sensuroitiin hampaattomaksi. Elokuva olikin jo hautautumassa historiankirjoihin, kun kaikki muuttui elokuvan saadessa menestykseksi kohonneen uusintakierroksen 2000-luvun alussa. Joitakin vuosia myöhemmin suuremman yleisön saataville tuli myös versio, joka sisältää lähes kaiken sen estottoman alastomuuden ja yllättävänkin runsaan goren, jonka ohjaaja alunperinkin tarkoitti piristämään työtään. Tylsyydestä kuoriutui esiin punaista nestettä ja paljasta pintaa hyödyntävä seikkailuelokuvaoutous, jossa rakastellaan, ruoskitaan vaatteita yltä, katkotaan kauloja ja juostaan niukoissa leopardikuoseissa.

Itse kirjoittamassaan tarinassa Ossorio leikittelee estoitta "Sokeat kuolleet" -hitistään tutulla kaavalla, vain miljöö vaihtuu. Tällä kertaa kuolleista eivät palaakaan julmat ritarit, vaan persoonalliset alkuasukkaat. Elokuvan alussa heidät on teurastettu ja kuluu vuosia ennen kuin ryhmä länsimaalaisia tutkijoita saapuu näille Afrikan syrjäseudulle selvittämään villieläinten katoamista. Jo kuitenkin heti ensimmäisenä yönä usva valtaa leiriä lähellä olevan metsän. Joukko tummaihoisia miehiä kaivautuu ylös haudoistaan ja ruoska heilahtaa. Pian ensimmäinen naisista on alasti ja kohta ilman päätään.

Juonensa osalta elokuva ei kurkota kuuta taivaalta, mutta ei tarvitsekaan, sillä käsikirjoituksen viaton pöhköys mahdollistaa sympaattisen ilmapiirin. Ossorion käsistä lienee syntynyt yksi 70-luvun genre-elokuvan hyväsydämisimmistä veristelyistä. Kauhua elokuvassa ei ole nimeksikään, mutta kuvat ovat täynnä kiehtovaa 60-70 -luvuilla suosituista miesten seikkailulehdistä tuttua poikamaisuutta, ja jopa söpöilyä.

La noche de los brujos [3]
La noche de los brujos [4]

Oman rikkautensa työhön muodostaa sen euro-sleazea olennaisimmillaan edustava korkkarimainen suoraviivaisuus. Kuvausryhmäkään ei päätynyt Afrikan aitoon viidakkoon, vaan kauniisiin espanjalaisiin safariteemaisiin luonnonmaisemiin. Sinne rahojaan säästelevä tuotantotiimi raahasi mukanaan tusinan mustaa miestä ja joukon genre-elokuvan vakiokasvoja, kuten esim. Jack Taylorin (Les avaleuses, 1973) ja Simón Andreun (La novia ensangrentada, 1972), vähän kuin taustakankaaksi. Heidän roolikseen jäi tuoda kuviin mukaan lihaksia ja viikset. Genre-elokuvan kiistattomia tähtiä olivat kuitenkin mieskatsojia elokuvateattereihin vetävät naiskaunottaret. Olkoonkin, että he olivat usein varsin karikatyyrisia, ei heidän rooliaan voi kiistää genre-elokuvan kukoistuksessa.

Ossorio sai luotua ympärilleen kuvauksissa humoristisen ilmapiirin, sen verran hyväntuulisina elokuvassa nähdään niin María Kosty, vuoden 1970 miss Madrid, Bárbara Rey, kuin myös kotimaansa kauhuelokuvan kultaiset vuodet kauttaaltaan kahlannut Loreta Tovar. Juonen jäädessä ohueksi, syntyy heidän olemuksestaan elokuvan leikkisä raikkaus, joka kontrastoituu edukseen verrattuna aikakauden muille genre-elokuville tyypilliseen (esim. Rollinin ja Francon töistä tuttuun) synkistelyyn.

La noche de los brujos [5]
La noche de los brujos [6]

Joku saattaisi mennä niinkin pitkälle, että näkisi La noche de los brujosin kunnianosoituksena 60-luvun lopun amerikkalaiselle drive-in -eksploitaatiolle, jolle ominaista oli omanlaisensa köykäinen tahaton humoristisuus. Kenties Ossorion kädenjäljessä huokuukin itseironia tai sarkasmi.

Tai sitten kyseessä on vain täysin epäonnistunut kauhuelokuva. Joka tapauksessa Ossorion työstä on muodostumassa pienoinen euroeksploitaation yhä tunnetummaksi käyvä kulttielokuva. La Noche de los brujos muistuttaakin, ettei edes eksploitaatiota rintoineen ja irtopäineen kannata aina ottaa niin turhan vakavasti.

Varoitus: elokuvan traileri on erityisen spoilaava.

Versioinfo (21.10.2013):

Bci on julkaissut elokuvasta leikkaamattomaksi julistamansa special edition (1.33:1) -version, joka on väreiltään upea ja jossa on valittavissa englanninkielinen tekstitys. Aivan kaikkea elokuvan eri julkaisuissa nähtyä materiaalia ei tämäkään versio sisällä. Elokuvafoorumeilla ei ole kuitenkaan päästy selvyyteen siitä, mikä on elokuvan ns. alkuperäinen versio.

***--
© Jari Mustonen, julkaistu: 21.10.2013
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!