Caroline Munro

Death Ship (1980)

aka El barco de la muerte; Dödsskeppet; Kuolemanlaiva; Cauchemar nazi; Le bateau de la mort; To ploio fantasma

Death Ship #1 Death Ship #2
IMDb

Pitkän linjan kanadalainen televisio-ohjaaja Alvin Rakoff teki 70-luvun lopulla lyhyen pyrähdyksen elokuvien parissa. Teosten tämän hetkinen yhteenlaskettu imdb-keskiarvo on noin neljän pistettä. Pyrähdyksen kruunasi viimeisenä elokuvista valmistunut Death Ship. Siinä ryhmä merelle haaksirikkoutuneita luulee pelastuksensa koittavan, kun heidän taakseen ilmestyy valtava musta laiva.

Uhrien astuttua tähän kauhujen laivaan, alkaa Rakoffin kerronta tasaisen varmasti kehittyä kohti kaaosta. Itse asiassa elokuvasta voisi ensimmäisen kolmanneksen jälkeen leikata irti lähes minkä tahansa kohtauksen ja esittää sen itsenäisenä taideteoksena Guggenheimissa. Death Ship, joka alkaa elokuvana, päättyy täysin absurdina painajaisena.

Death Ship [1]
Death Ship [2]

Alastomien aseiden George Kennedy ja Rambon sotaisä Richard Crenna yrittävät parhaansa mukaan näytellä niitä orpoja sieluja, joiden olemassaoloa nouseminen haamulaivaan alkaa uhata. Seuranaan heillä on joukko muita haaksirikkoutuneita, naisia ja lapsia, jotka ajautuvat miesten lailla pelon keskelle.

Myös laiva löytää oman elämänsä, saihan se jo alussa saaliikseen juhlahumun keskellä olleen risteilijän. Nyt törmäyksen harvat selviytyjät ovat suupaloja tälle tuhansien tonnien rautakasalle konehuoneineen ja natsiäänitteineen. Niitä ohjaaja rakastaa hyödyntää ihmisten juostessa milloin minnekin keskellä kaaosta.

Veri lentää suihkussa, kaksi miestä kiljuu kauhusta katsellessaan natsien paraatia kuvaavaa projektiota ja Kennedyn esittämän kapteenin ajatukset valtaa menneisyys. Lopulta järjettömyys penetroi itsensä myös katsojien päiden sisälle kysymyksinä - mitä ja miksi? Vastauksia on turha toivoa, niitä ei yksinkertaisesti ole.

Death Ship [3]
Death Ship [4]

Death Shipissä näyttelijät ovat selvästi halunneet antaa parhaansa, mutta samaa on hankalampi väittää ohjaajasta. Rakoffin mielessä ei vaikuta olleen perinteinen motiivien varassa liikkuva tarinankerronta, vaan katkonainen hyppy elokuvataiteen tuntemattomaan. Silti henkilöohjauksessa hän on tehnyt ihmeitä. Sitä voi vain arvailla millaiseen hulluuteen täytyi esimerkiksi Nick Mancuson piiskata itsensä hänen kiljuessaan toista minuuttia toisiaan seuraavissa otoksissa ilman mitään selkeää motiivia. Itse asiassa kaikki Mancuson kohtaukset, joissa hän on ilman paitaa ja huutaa, ovat katsomisen arvoisia taiteen helmiä.

Tarinan loppuratkaisujen lähestyessä on kuin kuvausryhmän olisi vallannut silkka eläimellisyys ja ohjaaja itse uhoaisi kameran näkymättömissä ruoskivansa jokaisen, joka ei anna täyttää sataa prosenttia hänen mestariteokselleen. Sen jälkeen jälkituotannossa korvattiin jokainen henkilöhahmojen motiiveja selittävä otos kohtauksella, jossa näytetään kuinka laivan itsenäisesti toimiva konehuone pumppaa ilmoille omaa hydraulista äänimaailmaansa. Lopputuloksena katsojille aukeaa irrationaalinen ja painostava paletti, jossa eletään suuria, mutta selittämättömiä tunteita merelle siirretyn keskitysleirin muistoissa.

Jopa aina niin sympaattinen Kennedy kuihtuu otos otokselta, jo ennen kuin hänen ylleen puetaan musta natsiunivormu. Sen jälkeen hänet nähdään kuvissa enää vain hikisenä ja mystisenä natsilaivan pahuuden lihallisena inkarnaationa. Hän puhuu sanoja verestä, mutta lähinnä käpertyy sisäiseen tuskaansa kuin olisi aidosti kadottamassa olemuksensa ihmisenä.

Death Ship [5]
Death Ship [6]

Jos Rakoffin tavoitteena oli luoda teos, jota ei ensi-istumalta unohda, täytyy myöntää, että hän onnistui. Ottaen huomioon millaisia antipatioita elokuvan tekoon liittyi, tuli lopputuloksesta hämmentävänkin intensiivinen kokonaisuus.

Kauhu ei kuitenkaan synny tällä kertaa perinteisistä tarinaelementeistä, vaan tekijöiden avoimeksi jäävistä antielokuvallisista pyrkimyksistä. Kyse on kuin liian pitkäksi venyneestä hallusinaatiosta ja Death Ship onkin yksi onnistuneimmista vainoharhaiseksi äityvän lsd-tripin mukaelmista.

Se ei tietenkään tarkoita, että Death Ship olisi hyvä elokuva. Yleinen visvaisuus kuitenkin taannee teoksen kulttimaineen säilymisen vielä sukupolvien ajan.

Versioinfo (23.10.2013):

Elokuvasta löytyy mm. Nucleus Filmsin kattava (1.85:1/16:9) eurojulkaisu. Elokuva on myös harvinaislaatuisesti nähtävissä valkokankaalta tämän syksyn Night Visionsissa.

**½--
© Jari Mustonen, julkaistu: 23.10.2013
keskiarvo
toimitus
2.63/5.00 (4)
 JSJMKKMM
  2.0 2.5 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.17/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  -6 (11)
0%
Death Ship (1980)  Death Ship (1980)Kuolemanlaiva