Caroline Munro

The Man Who Would Be King (1975)

Seikkailujen sankarit

aka Rudyard Kipling's The Man Who Would Be King; L'homme qui voulut être roi; Der Mann, der König sein wollte; El hombre que pudo reinar; L'uomo che volle farsi re; Mannen som ville bli kung

The Man Who Would Be King #1 The Man Who Would Be King #2
IMDb

Toisesta heistä tuli lähes jumala...

Legendaarinen John Huston ehti pitkän elämänsä aikana huseerata elokuvien parissa vähän siellä sun täällä. Hänen myöhäisaikojensa muistettavimpiin saavutuksiin lukeutuvat niin näyttelijäsuoritus Roman Polanskin Chinatownissa (1974) kuin sitä vuotta myöhemmin ilmestynyt oma ohjaustyö The Man Who Would Be King. Jälkimmäisestä tuli teos, joka on pinnaltaan klassisen ajan puhdasverinen seikkailuelokuva, mutta sisimmässään murskaa pieteettisellä tarkkuudella myytin valkoisen miehen ylivertaisuudesta.

Moni rakastaisi katsoa Hustonin seikkailun rinnastettuna nykypäivään, mutta jo ilmestyessään se kertoi menneisyydestä; kahdesta 1800-luvun lopun herrasmiehestä, jollaisia ei enää ole. Nämä herrat kohtalo kuljettaa kuninkuuden portille historiallisessa Kafiristanissa, Afganistanissa. Miesten sotilaskoulutus yhdistettynä moderniin aseistukseen saa paikalliset pitämään heitä yli-ihmisinä ja toista pian jumalana. He saavat haltuunsa valtakunnan ihmisineen ja rikkauksineen. He ovat turvassa ja vapaita - sitten toinen miehistä kohtaa elämänsä naisen.

The Man Who Would Be King [1]
The Man Who Would Be King [2]

Hustonin tuotannossa nähtiin jo alusta alkaen poikkeuksellista särmää. 40-luvun elokuvataiteen kasvattina hän oppi käsittelemään niin mies- kuin naishahmoja karikatyyrisinä, mutta yleensä pienen tvistin kera. Vuosien kuluessa hahmot kypsyivät sisältään monitahoisiksi, mutta pinnaltaan silotelluiksi vyyhdeiksi. The Man Who Would Be King toimii omanlaisena kehityskulun kruununjalokivenä ja on vahvasti personoitu, sillä herrasmiesten rooleissa nähdään Sean Connery ja Michael Caine. Kohtalokkaan naisen Roxannen roolin näyttelee Cainen tuolloinen vastavihitty ihastus, Shakira Caine.

Tarinassa myöhäisempää kolonialismia edustava sankariparimme kohtaa länsimaista taidettamme jo vuosisatoja kiehtoneen utopian. Esimerkiksi elokuvien puolella yksi sen mukaelmista nähtiin vuonna 1937 Frank Capran vajaaksi jäävässä Lost Horizonissa. Lisäksi aiheesta on kirjoitettu kirjoja ja maalattu tauluja, ja se tapaa toistua lapsille suunnatussa viihteessä. Tyypillisimmässä kaavassa modernin yhteiskunnan kasvatit löytävät jostain syrjäseuduilta täydellisen elämänkeitaan. Alkuihastus johtaa kuitenkin eettiseen vastakkainasetteluun ja lopulta katastrofiin.

Idealistinen Daniel (Connery) ja opportunistinen Peachy (Caine) toimivat kuin ketkä tahansa seikkailujen aikakauden onnenonkijat saapuessaan omaan utopiaansa. He osaavat käyttää aseita, mutta myös vakuuttaa ihmiset käytöksellään. Pääasiallisena motivaattorina heille toimii raha tai peittelemätön hedonismi. Toisin sanoen he ovat herroja maan päällä, miehiä, jotka jakavat elämän omiin ja muiden tarpeisiin, omien tarpeiden tullessa muita ennen. Primitiivisessä, pyyteettömyyteen pyrkivässä yhteisössä he nousevat helposti valtaan.

The Man Who Would Be King [3]
The Man Who Would Be King [4]

Valkoisen miehen valta on kuitenkin illuusio, tai no, tragedia. Huston käsittelee tätä teemaa epäsuorasti Danielin hahmossa. Hän taantuu innokkaasta sotilaasta ensin oikeudenjakajaksi ja edelleen kultaisella kruunulla koristelluksi narriksi, säilyttäen yhä kunniansa. Hän ei missään vaiheessa saa edes todellista valtaa käsiinsä. Jossain taustalla vaikuttaa aina vallan jakamisesta päättävä taho. Mutta Daniel haluaa uskoa olevansa yli-ihminen ja kykenevä oikeudenmukaisuuteen.

Miesten saadessa satiirinomaisia piirteitä, jää naisen rooliksi toimia vain kertomuksen kuvankauniina käänteenä: Danielin vaaraan johtavana ansana. Roxannessa klassisen Hollywood-elokuvan sukupuolijako elää vahvana. Huston kertoo kuitenkin tarinaa miesten välisestä ystävyydestä, joka tarinan muotona on jo lähes kokonaan kadonnut populaarikulttuurista, joten elokuvan naiskuvaan(kin) voi siksi suhtautua nostalgialla. Pinnan alla kytevä "valkoisen miehen suuruus" -teema toimii sekin kuin pastissi.

Ei ihme. Alkujaan tarinan kirjoitti satunnaisten tositapahtumien pohjalta brittiläisintialainen Rudyard Kipling viktoriaanisen ajan sulkeutuneessa ilmapiirissä vuonna 1888. Kymmenen vuotta myöhemmin samainen Kipling sanaili kuuluisan runonsa valkoisen miehen taakasta. Runo esittää kaihoisasti, että tuo taakka on kuolla tuntemattomilla mailla tuntemattomien puolesta sivistystä käsissään kantaen. Kohtalo, jonka välttääkseen Daniel ja Peachy valitsevat toisen tien. Sen tehdessään heistä tulee itsekin uhreja.

The Man Who Would Be King [5]
The Man Who Would Be King [6]

Kun näkökulmaa hieman kääntää, ei Hustonin elokuva kerrokaan enää ylivertaisista miehistä, vaan kahdesta onnettomasta seikkailijasta, jotka saapuessaan Kafiristaniin kantavat mukanaan kaikkea sitä minkä ovat uhranneet. Danielin ja Peachyn kaltaiset miehet elivät imperialismin rattaissa rakastamisen ja vapautensa hylänneinä. Ei ole ihme, että kaukana kotoa ja tiukan kurin alla myös kaipuu rakastaa muuntuu kiiltokuvamaiseksi etenkin, kun kohteeksi valikoituu mitä kaunein nainen, silloin tunne voittaa älyn.

The Man Who Would Be King kertoo klassisen tarinan, jonka juuret löytyvät (populaari)kulttuurimme syntyhetkiltä 1800-luvun lopulta. Tuolloin iskostetut käsitteet naiseudesta ja miehuudesta, sankaruudesta ja kunniasta, toistuivat pitkälle 1900-lukua. Viimeisiä kertoja ne nähtiin puhtaimmillaan Hustonin filmatisoinnissa.

****-
© Jari Mustonen, julkaistu: 6.11.2013
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (6)
 JSTPJMMMMK*TM
  4.0 4.0 4.0 4.0 4.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.94/5.00 (9)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  28 (35)
80%
The Man Who Would Be King (1975)  The Man Who Would Be King (1975)Seikkailujen sankarit