Caroline Munro

La danza de la realidad (2013) :: The Dance of Reality

Elämän tanssi

La danza de la realidad #1 La danza de la realidad #2
IMDb

Ohjaaja Alejandro Jodorowsky ei ole ohjannut elokuvia sitten vuoden 1990, koska pettyi niin kovasti tuotantoportaan puuttumisiin hänen visioihinsa Rainbow Thief -elokuvaa valmisteltaessa. Koska miehen kalliilla elokuvallisilla näkemyksillä ei ole ollut juurikaan kaupallista potentiaalia, eivät rahoittajat ole juuri kolkutelleet hänen ovelleen. Ja koska täydellistä päätösvaltaa ei ole myönnetty, Jodorowsky itse ei ole vaivautunut aloittamaan uusia töitä. Ennen kuin nyt. Hänen poikansa Brontis vakuutti Jodorowskylle, että nykyisellä digitekniikalla ja internetin kautta hankittavalla joukkorahoituksella pystyy tekemään elokuvan. Viimeinen tärkeä tekijä projektiin oli Jodorowskyn vanha tuottaja, Michel Seydoux, johon ohjaaja ei ollut pitänyt yhteyttä Dyyni-elokuvan kalliiden valmistelujen mentyä pieleen 70-luvulla. Tuosta projektista kertova, Frank Pavichin tuore Jodorowsky's Dune -dokumentti saattoi vanhat ystävykset jälleen yhteistyöhön. Uusi elokuva valmistui sillä ehdolla että ohjaaja sai päättää kaikesta ja todennäköisesti myös menettää häneen sijoitetut rahat kankkulan kaivoon. Onneksi Seydoux suostui, sillä maailma on sitä rikkaampi, mitä enemmän tällaisia elokuvia on.

La danza de la realidad [1]
La danza de la realidad [2]

Kyseessä ei ole mikään henkeäsalpaava Holy Mountainin kaltainen maailmanselityselokuva, vaan muistelmakirjaan perustuva subjektiivinen kuvaus ohjaajan lapsuudesta. Vanhentunut Jodorowsky haluaa tehdä rauhan menneisyytensä kanssa ja antaa synninpäästön ankaralle isälleen. Alejandro esittää itseään tarinan kertojana ja hänen poikansa Brontis omaa isoisäänsä. Elokuvan näyttelijäkuntaan ei kuulu muutenkaan yhtään alan ammattilaista, vaan lähinnä Jodorowskyn sukulaisia ja asukkaita hänen lapsuutensa chileläisestä Tocopillan satamakaupungista.

Elokuva jakautuu karkeasti kahteen puoliskoon. Ensimmäinen perustuu ilmeisesti läheisemmin todellisiin tapahtumiin, joskin Jodorowskyn tavaramerkkimäisen psykomaagisen kerrontatavan kautta käsiteltynä. Sirkuksen pahat pellet kiusaavat pikku Alejandroa (Jeremias Herskovits) tämän kullankeltaisen Samson-tukkansa vuoksi. Sopraanona vuorosanansa laulava äiti (Pamela Flores) puolustaa lastaan, koska pitää tukkaa muistumana omasta traagisesti kuolleesta isästään. Mutta kommunistisena kauppiaana työskentelevä isä Jaime päättää alkaa koulia pojastaan miehen. Tähän kuuluu tukanleikkuun lisäksi pojan läimimistä, puuduttamatonta hammashoitoa ja jalkapohjien kutittelua sulalla. Alejandroa kielletään ankarasti reagoimasta tuskaan ja muihin ärsykkeisiin, sillä se on heikkouden merkki. Myös muut kylän lapset kiusaavat Alejandroa hänen juutalaisen perimänsä (ja sienen muotoisen peniksensä) vuoksi, mutta poika löytää lohtua klovnimaisen gurun (Axel Jodorowsky) ohjeista.

La danza de la realidad [3]
La danza de la realidad [4]

Jälkimmäisellä puolikkaalla matkataan syvemmin fantasiaan. Jodorowskylle on ollut tärkeää toteuttaa elokuvassa hänen vanhempiensa syvimmät haaveet. Tämä on syy siihen, miksi hänen muhkeapovinen äitinsä esitetään oopperalaulajana. Stalinia ihaileva Jaime puolestaan lähtee toteuttamaan fantasiaansa Chilen oikeistolaisdiktaattorin salamurhasta. Anarkistiystävänsä (Adan Jodorowsky) ja tämän kenguruksi pukeutuneen koiran avulla hän esittää pelastavansa sotilasjohtajan hengen ja pääsee sitä kautta vallanpitäjän suosioon. Jaime tietää, että tyrannin heikkous on hänen valkea ratsunsa, joten hän pyytää päästä tämän henkilökohtaiseksi hoitajaksi. Lopulta anarkistinen matka Tocopillan ulkopuolelle koulii Jaimea syvältä, niin fyysisen halvautumisen muodossa kuin henkisellä tasollakin. Hän saa perspektiiviä omiin tekoihinsa jolloin hän kykenee myös pyytämään anteeksi poikansa kohtelua.

La danza de la realidad [5]
La danza de la realidad [6]

Jodorowsky ei ole koskaan nähnyt mitään rajaa sopivan ja epäsopivan välillä, ja siksi muutoin jopa fellinimäisen lämpimän nostalgisella tarinalla on lupa ajoittain yllättää katsojansa rujoudellaan. Loppupuolen häijy kidutuskohtaus esitetään mustana komiikkana. Alejandron suhdetta vanhempiinsa tarkastellaan ajoittain kiusallisen oidipaalisesta näkökulmasta. Katkeruus isää kohtaan on selvää, mutta tähän liittyy myös äidin hellyys, joka ilmenee esimerkiksi mustaksi maalatun pikkupojan hivellessä alastoman äitinsä kurveja. Lapsen näkökulmasta myös katsotaan, kun äiti virvoittaa tuleen syttyneen isän virtsaamalla tämän päälle. Jodon kiero huumorintaju ei toisin sanoen ole kadonnut mihinkään vuosien varrella.

Elokuvan voi toki nähdä vastavuoroisesti kertovan myös Alejandron suhteesta omiin lapsiinsa. Etenkin jo El topossa debytoinut Brontis on saanut elämänsä mittaan tuta isänsä taiteen tekemisen vimman moneen kertaan. Samalla tavoin kuin Jaime yritti kovettaa pienen Alejandron mieheksi, myös Alejandro itse otti oman poikansa jo seitsenvuotiaana korventavaan autiomaahan vaativiin kuvauksiin. Myöhemmin Dyynin pääosaan valittu Brontis sai käydä vuosia raskasta taistelulajikoulutusta, vain nähdäkseen elokuvaprojektin murenevan kasaan. Nyt jo keski-ikäinen Brontis osoittautuu varsin hyväksi näyttelijäksi. Hänen Jaimensa on intohimoinen, taipumaton ja kompromissiton hahmo. Hänessä on kuitenkin pinnanalaista epävarmuutta ja jopa surumielisyyttä, joten hänestä oppii välittämään vaikka hänen tekonsa eivät kovin yleviä olisikaan.

La danza de la realidad [7]
La danza de la realidad [8]

The Dance Of Realityn kerronta on yhtä rikasta ja ideantäyteistä kuin Jodorowskylta on lupa odottaakin. Elokuvaa katsoessa pieni budjetti hieman kiusaa, mutta ei estä elokuvaan syventymistä. Vasta myöhemmin alkaa hahmottaa, mitä tietyillä elokuvan visioilla on ollut tarkoitus hakea. Joukkokohtauksissa, kuten suuressa palomiesten kulkueessa on mukana noin 15 henkeä. Mittava slummipalo näyttää siltä, että vain yksi hökkeli roihuaa. Valtava sardiinien rantautuminen ja sitä seuraava lokkien juhla-ateria näyttää 20 vuotta vanhalta tietokonegrafiikalta tai mikä pahempaa, pahamaineiselta Birdemic-roskaelokuvalta. Kuitenkin Jodorowskyllä on yhä ylpeytensä, ja keinotekoiseltakin näyttävät kohtaukset esitetään sen verran juhlavasti että ne katsoo niitä juuri kyseenalaistamatta.

La danza de la realidad [9]
La danza de la realidad [10]

Jodorowskyn aiemman tuotannon ystäviä elokuva varmasti tyydyttää joka tapauksessa. Mukana on monia hänen aikaisemmista elokuvistaan tuttuja värikkäitä aineksia, kuten klovneja, kääpiöitä, amputoituja raajarikkoja ja natseja. Onpa mukana myös hautajaissaattue, joka muistuttaa Santa Sangren elefantin viimeisestä matkasta. Kuuleman mukaan Jodorowsky olisi tyytyväinen, vaikka The Dance Of Realityn jäisi hänen joutsenlaulukseen. Toisaalta, hän on ilmeisesti myös esitellyt kolme uutta projektia Seydoux'lle: halvan, kalliin ja kalliimman. Elokuvan menestyksestä riippuu, mitä näistä hän lähtee seuraavaksi toteuttamaan. Olisi kyllä kiinnostavaa saada Jodorowskyn omien muistelmien jatkoa. Historia sirkuksessa klovnina ja nukkemestarina, tai miimikkona kiertävän teatteriseurueen matkassa olisivat varmasti myös kiehtovia elokuvan aiheita.

***½-
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 5.12.2013
keskiarvo
toimitus
3.33/5.00 (6)
 JSSMTPKKMMPI
  3.0 3.5 4.0 3.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (11)
91%
La danza de la realidad (2013)  La danza de la realidad (2013)Elämän tanssi  

kommentit

odota...
Riitta kommentoi (15.11.2014 21:20:02)
user avatar Elokuva oli uskomaton kokemus. Miksi vain 3 ja puoli tähteä? Olisi ansainnut täydet. Tämä jää historiaan kulttielokuvaksi. Rohkeasti tehty, sieluun pureutuva, koskettava, hämmentävä. Suosittelen.
vastaa »
Paavo Ihalainen kommentoi (17.11.2014 13:53:12)
lainaus:
Elokuva oli uskomaton kokemus. Miksi vain 3 ja puoli tähteä? Olisi ansainnut täydet. Tämä jää historiaan kulttielokuvaksi. Rohkeasti tehty, sieluun pureutuva, koskettava, hämmentävä. Suosittelen.
user avatar Elokuva on usein komea, mutta sen kerrontaa myös silloin tällöin haittaa Jodorowskyn oma tinkimättömyys. Kaikkiaan ei aivan tunnu, että elokuva antaa katsojalleen yhtä paljon kuin Jodon keskeisimmät elokuvat, mutta kyllä se silti ehdottomasti paikkansa miehen filmografiassa ansaitsee. On myös hienoa, että osa katsojista pystyy täysin heittäytymään elokuvan vietäväksi.
vastaa »
anonyymi kommentoi (30.11.2014 00:31:44)
lainaus:
Elokuva oli uskomaton kokemus. Miksi vain 3 ja puoli tähteä? Olisi ansainnut täydet. Tämä jää historiaan kulttielokuvaksi. Rohkeasti tehty, sieluun pureutuva, koskettava, hämmentävä. Suosittelen.
user avatar Olen samaa mieltä. Elokuva on eri foorumeilla arvosteltu harmittavan pinnalliseti, jolloin koko elokuvan sanoma, sipulimaisuus, kerrokset, todella syvälle menevät teemat jäävät tavoittamatta. Elokuvahan ei ole pelkästään kuviensa ja tarinoidensa summa, vaan niiden lisäksi allegorinen matka ihmisyyteen ja koko olemassaoloon. Elokuvan upeus tapahtuu katsojan mielessä, itse kunkin katsojan oivalluksissa; sen tajuamisessa mistä kaikesta elokuva on alleviivaus ja yhteenveto. Elämää suurempi elokuva, todellakin tekijänsä joutsenlaulu. Ei kaunis, vaan enemmänkin makaaberi ja brutaali; sillä tavalla tosi ja myös ihmeellinen. Pimeään menemällä pimeys lakkaa pelottamasta, elokuvaaa lainatakseni. Pimeän kohtaamalla voi löytää valon. - Suosittelen jokaiselle joka ajattelee.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa