Caroline Munro

Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War (2014)

aka Idol Is Dead: Nonchan's Propaganda War; Idol Is Dead: Nonchan no Propaganda Daisensô

Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War #1 Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War #2

Genre

IMDb

Japani on tupaten täynnä suloisia tyttöbändejä, joiden promoamiseksi rakennetaan erinäisiä elokuvaprojekteja. Erityisen miellyttävää on, kun tuoreen idoliporukan debyyttielokuva paljastuu splatteriksi.

Idol Is Dead ei juurikaan seuraa perinteisiä idoliviihteen latuja. Elokuva alkaa kun amatööri-idolien kanssa tukkanuottaisille joutuva tyttöporukka päätyy vahingossa tappamaan ylimieliset isottelijat. Rikoksen peittämiseksi tytöt kuoppaavat ruumiit metsään ja varastavat uhrien identiteetin: heistä tulee itse idoleita. Syntyy BiS: Brand New Idol Society (joka on myös hahmoja esittävien tyttöjen tosielämän bändi). Kuoppaisesti alkava uusi ura vie porukan epämääräiseen idolitapahtumaan maaseudulle, jossa on pian täysi helvetti valloillaan.

Idol Is Dead [1]
Idol Is Dead [2]

Yukihiro Katon elokuvassa on lupausta. Se on läpikotaisin kömpelö ja kompuroiva, mutta kaiken halpaestetiikan keskeltä paistaa visio. Siinä missä useimmat muut uuden aallon genremaakarit pyrkivät vain hauskuuttamaan yleisöä mahdollisimman älyvapailla ideoilla, rakentaa Kato määrätietoisesti omaa vinksahtanutta maailmaansa. Tyttöjen pitkitettyjä laulu- ja tanssiesityksiä palvova kamera tallentaa idolihuuman aidon fanin hartaudella. Se ei kuitenkaan riitä, vaan suvantohetket täytetään käsityönä toteutetuilla veritehosteilla ja cyberpunk-henkisellä mutantilla. Itseironia seisoo tanssilavojen edessä - idoleja kannattava yleisö on kuin zombiarmeijan ja japanilaisten nörttien yhdistelmä.

60-minuuttinen Idol Is Dead hyötyy tavattomasti tiukasta rytmityksestä. Paikoin karmean huonoon näyttelemiseen sekä monin muihin tökeryyksiin lakkaa nopeasti kiinnittämään huomiota tyttöjen energisen esiintymisen ja elokuvan mielipuolisen maailman viedessä mukanaan. Ryhmän nimi Brand New Idol Society sopisi täydellisesti myös Katon satiirisen roskavision nimeksi.

Idol Is Dead [3]
Idol Is Dead [4]

Elokuva saapui rajoitettuun levitykseen loppuvuodesta 2012. Samoihin aikoihin tapahtui myös kulisseissa. Jo entuudestaan idolimaailman punk-kapinallisina mainetta niittänyt BiS - jonka videoilla on nähty väkivaltaa, paljasta pintaa ja kurkkutorveen tungettuja kameroita - heittäytyi yhteistyöhön noise-bändi Hijokaidanin kanssa. Seuraavana vuonna suloiset tytöt kirkuivatkin lavalla heitellen yleisön joukkoon irtileikattuja kananpäitä.

Vuonna 2014 tytöt ovat jälleen valkokankaalla Katon ohjaamassa täyspitkässä jatko-osassa Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War. Edelliselokuvan hahmojengi on nyt hajonnut; osa istuu vankilassa tuomiota murhista, loput ovat vapaalla jalalla. Samaan aikaan idoliyhteiskunnan rauhaa ilmaantuu uhkaamaan uusi yhtye: salaliittoja punova Electric Kiss.

Idol Is Dead [5]
Idol Is Dead [6]

Jatko-osassa rahoitus on saatu parempaan kuntoon, mikä näkyy ammattimaisessa ulkoasussa kameran panoroidessa sulavasti lavalla ja yleisön seassa. Kuvasuhdekin on vaihtunut uhmakkaaseen 2.35:1 -formaattiin. Tuttuun tapaan myös veri roiskuu aika ajoin, ja yhden tytön jalka on mekaaninen höyrykone. Siihen innostus lopahtaakin, sillä energisen johdannon jälkeen ohjaaja-käsikirjoittaja Kato hukkaa pallon. BiS:in uusi noise-formaatio ei introa lukuun ottamatta juurikaan näy kankaalla, vaan tuloksena on edeltäjäänsä kiltimpi ja konventionaalisempi bändituote.

Jatko-osan pahin ongelma on nasevan rytmityksen katoaminen. Hitaasti rullaava ja sekava juoni sisältää saman verran oleellisia tapahtumia kuin edeltäjänsä, mutta pituus on venytetty 90 minuuttiin. Verenlennätystä on nyt vähemmän, Electric Kiss -pahikset laulavat latteasti ja bulimiaan sairastuva BiS-tyttö on läskimaskeineen kuin Noboru Iguchin laiskasta kynästä. Äänipuolella kuullaan lisäksi omituinen moka osan dialogista ollessa todella vaimeaa. Idolihurma palaa vasta komeasti toteutetussa loppukonsertissa, jossa verille runnottu BiS ottaa yleisön haltuunsa.

Idol Is Dead [7]
Idol Is Dead [8]

Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War on hämmentävä epäonnistuminen ohjaaja Katolta, jonka on päässyt amatöörimäisyyksien yli, mutta samalla menettänyt edelliselokuvan draivin. Ote materiaaliin jää puolivillaiseksi, vaikka mukana onkin joitain hyviä elementtejä kuten ydinenergiateema. Ohjaajan tulevia projekteja jää kaikesta huolimatta odottamaan mielenkiinnolla.

Hauskana triviana mainittakoon, noise-bändi Hijokaidanin ensimmäinen partneriehdokas ennen BiS:iä oli teinityttöbändi Momoiro Clover, joka on niittänyt valkokangashuomiota valekauhudokkari Shiromessa (2010) ja arthouse-elokuva Ninifunissa (2011). Pesti meni kuitenkin lopulta pienemmän fanikannan omanneelle BiS:sille. Näiden käänteiden valossa japanilainen idoliteollisuus näyttäytyykin mielenkiintoisempana kuin vuosikausiin.

Versioinfo (19.2.2014):

Idol Is Dead julkaistiin Japanissa tammikuussa dvd:llä ja blu-rayllä ilman tekstejä. Jatko-osa on paraikaa teatterikierroksella.

© Mikko Koivisto, julkaistu: 19.2.2014

Idol Is Dead

***--
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)

 

Idol Is Dead 2: Non-chan's Great Propaganda War

**---
keskiarvo
toimitus
2.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!