Caroline Munro

Aesthetics of a Bullet (1973)

aka Teppôdama no bigaku

Aesthetics of a Bullet #1 Aesthetics of a Bullet #2
IMDb

Toein luotto-ohjaaja Sadao Nakajima sai vuonna 1973 rutiinituotannoista tarpeekseen. Nakajima karkasi taide-elokuvia tuottavan Art Theatre Guildin suojiin ja vei mukanaan koko Toei-näyttelijäkaartin pinky violence -tähti Miki Sugimotoa myöten.

Nakajima oli 1960-luvulta 1980-luvun taitteeseen saakka yksi Toein ahkerimmin käyttämistä genrenikkareista. Tuottelias Nakajima kirjoitti ja ohjasi ninjaseikkailuja, sotaelokuvia, seksifilmejä sekä kymmenittäin yakuza-elokuvia. Ammattitaitoinen ohjaaja sai parhaimmillaan aikaan hyvinkin tasokasta jälkeä, mutta ei koskaan onnistunut täysin nousemaan Toein kärkiohjaajien tasolle. Nakajiman tehtäväksi jäi yleensä lypsää suosittuja genrejä niin paljon kuin mahdollista.

1960-luvun alussa Japanissa syntyi toisaalla tavattoman mielenkiintoinen taide- ja independent-elokuvan liike nimeltä Art Theatre Guild (ATG). Studio keskittyi alun perin ulkomaalaisen taide-elokuvan levittämiseen, mutta aloitti ennen pitkää myös omien elokuvien tuotannon. ATG:stä tuli japanilaisen uuden aallon merkittävin tukija, joka rahoitti taiteellisia ja usein anarkistisia visioita. Studion kanssa työskentelivät mm. Shohei Imamura (A Man Vanishes, 1967), Nagisa Oshima (Death by Hanging, 1968), Shuji Terayama (Throw Away Your Books, Rally in the Streets, 1971) ja Koji Wakamatsu (Ecstasy of the Angels, 1972).

Nakajiman visiitti ATG:n hoiviin tuotti yakuza-elokuvan Aesthetics of a Bullet, jossa yhdistyvät kahden studion tuotemerkit. Toei-käsikirjoittaja Tatsuo Nogamin kynäilemä tarina Kyushulle lähetettävästä pikkurikollisesta mukailee päällisin puolin genre-elokuvien konventioita, mutta antaa myös runsaasti tilaa ATG:n tuotannoille ominaisille elämänmakuisille yksityiskohdille. Kamera viipyilee kaduilla ja roskaruokaa ahmivien ihmisten parissa. Tarinan surkea antisankari elättää itsensä tyttöystävänsä rahoilla sekä myymällä kadulla kaneja. Saatuaan työkomennuksen vieraalle saarelle rettelöitsijän roolissa mies hullaantuu käsiinsä saaman pistoolin tuomasta vallantunteesta, mutta ei lopulta uskalla ampua ketään.

Aesthetics of a Bullet [1]
Aesthetics of a Bullet [2]

Helmikuussa 1973 julkaistu Aesthetics of a Bullet osuu mielenkiintoiseen saumaan yakuza-elokuvien kaanonissa. Kinji Fukasaku oli edeltävien yhdeksän kuukauden aikana murskannut perinteisen, rikollisromanttisen yakuza-elokuvan konventiot nihilistisillä töillään Street Mobster (1972), Outlaw Killer: Three Maddog Killers (1972) ja Battles Without Honor and Humanity (1973). Fukasakun lanseeraama hektinen jitsuroku eli dokudraama -tyyli tuli jäädäkseen, ja myös Nakajima ohjasi lukuisia tyylilajin elokuvia palattuaan Toeille. Aesthetics of a Bullet on niihin verrattuna hieman eri maata. Pikkurikollisten maailma nähdään liki surkuhupaisana temmellyskenttänä jossa kukaan ei saa mitään aikaiseksi. Fukasakun raivopäisten tragedioiden sijaan Nakajiman elokuvassa on lievän koomisia piirteitä.

Viihdearvoja ei kuitenkaan ole unohdettu realismin nimissä. Vaikka väkivalta jää vähiin, ruudulta löytyy yllin kyllin viileitä aurinkolaseja sekä tahattoman koomisia rakastelukohtauksia. Kovin tykki on kuitenkin rockbändi Brain Policen (Zuno keisatsu) esittämä loistava teemakappale, jollaisen mukanaolo oli uuden aallon yakuza-elokuvassa varsin ainutlaatuista.

Aesthetics of a Bullet [3]
Aesthetics of a Bullet [4]

ATG:n filmografiassa elokuvan tekee erikoiseksi myös Toeilta lainattu näyttelijäkaarti. Yakuza-elokuvien suurimpien tähtien varjoon jäänyt Tsunehiko Watase (Violent Panic: The Big Crash, 1976) nauttii silmin nähden saadessaan esittää tavallista surkeampaa tunaria. Samaa voi sanoa Toei-elokuvien koomisesta kevennyksestä Takuzo Kawatanista (Crazed Beast, 1976), joka pääsee kerrankin vetämään roolinsa puolittaisella draamavaihteella. Tyttöjengielokuvien vakiotähti Miki Sugimoto (Zero Woman: Red Handcuffs, 1974) ilmaantuu tarinaan vasta puolivälin tuntumassa, mutta ei jää erityisesti mieleen. Sugimoto tosin palasi ATG:n riveihin vielä kaksi vuotta myöhemmin Kazuo Kurokin hienossa draamassa Preparation for the Festival (1975), jossa Sugimoto yllätti kaikki hienovaraisella sivuroolillaan.

Aesthetics of a Bullet on jokseenkin niin tarkka välimuoto Toein genre-elokuvien ja ATG:n taiteellisia meriittejä omaavien tuotantojen väliltä kuin voisi kuvitella. Paikoin hieman aikansa eläneeltä näyttävä sekoitus ei nouse kummankaan lajityypin ehdottomaan kärkeen, mutta yhdistelee niiden elementtejä ehdottoman viihdyttäväksi ja paikoin varsin tunnelmalliseksi hybridiksi. Watasen ja Sugimoton öinen autoajelu etenkin on saanut komistaa elokuvan mainosmateriaaleja ja Hotwax-yhtiön 'The World of Sadao Nakajima' - soundtrack-CD:n kantta.

Versioinfo (21.5.2014):

Elokuvaa ei ole koskaan julkaistu videolla tai dvd:llä. Elitisti katsoi Aesthetics of a Bulletin Tokiossa osana ATG-retrospektiiviä.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 21.5.2014
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!