Caroline Munro

Pumpkinhead (1988)

Koston paholainen

aka Pacto de sangre; Le démon d'Halloween; Vengeance: The Demon

Pumpkinhead #1 Pumpkinhead #2
IMDb

Lapsille tavataan syöttää mielikuvitusta ruokkivia satuja. Jotkut sadut muokkautuvat matkan varrella kertojan tarkoitusperien mukaan, kulkien suusta suuhun -tyyppisenä perimätietona. Sisarukset pelottelevat mielellään pienempiään yksityiskohtia väännellen ja käännellen, kun taas vanhemmat saattavat nostaa esiin moraalisiakin pointteja. Vanhat ja viisaat taasen tietävät jo kaikesta kaiken, joten viimeistään heitä olisi syytä kuunnella.

Pumpkinhead [1]
Pumpkinhead [2]

Tehosteguru Stan Winstonin ohjaama Koston paholainen lähtee siitä ajatuksesta liikkeelle, että legenda pahantekijöille kostavasta hirviöstä on totta ainakin siihen uskovan mielessä. Jos vaikutteista itseensä ottanut aikuinen sattuu kaltoinkohtelun seurauksena pillastumaan oikein kunnolla, niin paras tapa opettaa karman idea pahantekijöille on myydä oma sielu paholaiselle. Luvassa on jossain määrin kiinnostavaa vaihtelua apokalyptisille hampaisiin asti aseistetuille omankädenoikeuden toteuttajille.

Lance Henriksenin näyttelemä jyväpuntti pitää kyläkauppaa pölyisessä ja kuumassa erämaassa. Hänen pieni poikansa tutkailee viatonta maailmaa pullonpohjien läpi pihalla koiraansa hellien. Paikalle sattuu elämää täynnä oleva kaupunkilaisnuorisorevohka crossipyörineen. Kaupan lähistöllä suoritetun temmellyksen tiimellyksessä tapahtuu karmea vahinko ja pojasta tulee hakkelusta. Porukan vastuullisimman jäsenen liennytys tilanteessa ei enää auta. Jos vain kalansilmäisen Henriksenin katse voisi tappaa.

Pumpkinhead [3]
Pumpkinhead [4]

Isukki etsii käsiinsä kurttuisen noitamummon jostain päin syvän etelän goottihenkisiä metsämaisemia. Kostotoimenpiteet alulle saattava manausrituaali auttaa ulkoistamaan ongelmanratkaisun ilman että omia käsiä tarvitsee suoranaisesti liata. Koska kyse on surusta kylläisten, lapsen menetyksestä voimaa ammentavien päänsisäisten demonien käsittelemisestä, niin tuntemuksista eroon päästäkseen ne on käytännöllisintä muuttaa lihaksi ja vereksi. Eli ihan saatanan rumaksi hirviöksi.

Tästä eteenpäin käsikirjoituksessa lukeekin enää: "Winston leikkii Evil Deadia 50-luvun scifi-halpikset mieleen tuovissa studiolavasteissa tuuli- ja savukoneiden huristessa taustalla". Samalla hän on unohtanut miksei persnaamaisia monstereita yleensä esitellä parrasvaloissa, mikäli tarkoituksena on tehdä kauhua. Catwalkilla robottimaisesti pönöttävälle ja hämähäkkimäisesti kähisevälle kurpitsapäälle kalpenee vain Alienin poistetuista kohtauksista löytyvä "rapukävely". Vaikka lopputulos onkin puolittainen suutari, niin jotain riittävän sympaattista, tai katsojasta riippuen säälittävää, luomuksesta kuitenkin löytyy.

Pumpkinhead [5]
Pumpkinhead [6]

Visuaalisesti melko komeasta elokuvasta puuttuvat oikeastaan vain Winstonin satunnaisesti taivaasta kuvaan tupsahtelevat jättiläissormet, jotka riepottelisivat otusta niskasta helium-äänen selostaessa tämän liikeratoja. Sen leikkisämpää opetusta tarinasta tuskin tarvitsee etsiä, mutta kai sillekin joku syy on miksei vain yhden osa-alueen ekspertin kannata elokuvia välttämättä ohjata. Osumatarkkuus kun on usein samaa luokkaa kuin liikaa tärpättiä nauttineella maatalon isännällä, joka pitkään ja hartaasti sihtailtuaan löi lapiolla puolesta metristä ladonoveen - ja ohi.

**½--
© Esa Meisalmi, julkaistu: 5.5.2014
keskiarvo
toimitus
2.67/5.00 (6)
 JSSMTPJMMMEM
  3.0 2.0 3.5 2.5 2.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
2.57/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!