Caroline Munro

Shadow Hunters 2: Echo of Destiny (1972)

aka Kage gari: Hoero taihô

Shadow Hunters 2: Echo of Destiny #1 Shadow Hunters 2: Echo of Destiny #2
IMDb

Kolme miestä pyhittää elämänsä ninjojen massamurhaamiselle nautinnollisissa ja verisissä samuraiseikkailuissa.

Näyttelijät Yujiro Ishihara ja Ruriko Asaoka sekä ohjaaja Toshio Masuda olivat 1960-luvun puolivälissä Nikkatsun suurimpia tähtiä. Charmikas ja hyvä-ääninen Ishihara oli hurmannut yleisöjä romanttisissa jännäreissä ja seikkailukertomuksissa kuten Rusty Knife (1958) ja Alone on the Pacific (1963). Klassinen valkokangaskaunotar Asaoka aloitti Nikkatsun palveluksessa jo 15-vuotiaana ja esiintyi uransa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana liki sadassa elokuvassa. Asaoka ja Ishihara tähdittivät myös yhdessä useita elokuvia kuten Sunset Hill (1964) sekä Red Handkerchief (1964), joka lukeutuu ohjaaja Masudan suosituimpiin elokuviin.

1970-luvun taitteessa jokainen heistä oli joko saanut potkut tai ottanut lopputilin Nikkatsulta. Kolmikkoa ei pidetty sopivana studion uuteen, entistä trendikkäämpään henkeen - joka tosin epäonnistui ja ajoi Nikkatsun Roman Porno -elokuvien maailmaan loppuvuodesta 1971. Ishihara, Asaoka ja Masuda lyöttäytyivät kuitenkin uudelleen yhteen vuonna 1972 Ishiharan oman yhtiön tuottamassa elokuvassa Shadow Hunters. Genrenä toimi Lone Wolf and Cub -sarjan suosioon nostama väkivaltaa ja paljasta pintaa pursuava eksploitaatio-chambara.

Shadow Hunters [1]
Shadow Hunters [2]

Shadow Huntersissa Ishihara johtaa kolmen miehen palkkasoturijoukkoa, joka suorittaa hallituksen salaisia ninjavoimia vastaan suuntautuvia tehtäviä. Kolmikon jokaisella jäsenellä on omat kaunansa hallitusta vastaan, joka vakoojiensa avulla hankkii tietoa paikallisten klaanien kiristämiseksi ja tuhoamiseksi. Nyt miehet ratsastavat auringonlaskuun ainoana päämääränään tappaa niin monta ninjaa kuin mahdollista ja ansaita siinä sivussa elanto. Molempiin tarjoutuu mahdollisuus pienen klaanin kaivatessa suojelusta vihollisiltaan. Klaanin on onnistuttava toimittamaan tärkeä asiakirja pääkaupunkiin tai heidän tulevaisuutensa on menetetty.

Shadow Hunters omaa ilmiselvät elokuvalliset velkansa Lone Wolf & Cub -sarjalle aina seksiä ja väkivaltaa yhdistävästä kuvastosta lähtien. Pohjana ei kuitenkaan ole lajityypin kuninkaan Kazuo Koiken (Lone Wolf and Cub, Hanzo the Razor, Lady Snowblood) sarjakuva, vaan tämän oppi-isän Takao Saiton manga vuodelta 1969. Monien Koiken töiden tapaan Shadow Hunters omaa poliittiset vivahteensa - periodimaisemiin sijoitettua hallituskritiikkiä kuullaan joka toisessa keskustelussa - mutta eroaa niistä nostamalla keskiöön kolme päähenkilöä.

Shadow Hunters [3]
Shadow Hunters [4]

Ishiharan sekä tämän rinnalla seikkailevien Mikio Naritan ja Ryohei Uchidan muodostama kolmen kopla on ninjojen ohella elokuvan nautittavinta antia. Likainen kolmikko näyttää asiaankuuluvan arpiselta ja heittää hurttia juttua itsestään sekä naisten viekoittelemisesta. Mahtavilla 70-luvun viiksillä varustettu Uchida on joukkion vitsiniekka ja naistenmies, mutta myös erinomainen henkilönäyttelijä. Hänen vastakohtansa on hiljainen ja riutuneen näköinen Ishihara, jota ei ole tunnistaa omaksi itsekseen tuuhean parran alta. Kolmikon täydentää yakuza-elokuvista tunnettu Narita, joka on todellinen yllättäjä herkullisen lakonisessa roolissaan.

Ninjajahdin vastaanottavana osapuolena toimivat hallituksen vakoojat tekevät esiintymisiä vartin välein. Ninjoja ilmaantuu varjoista, vuorilta ja köysiratojen varassa. Japanilaisen genre-elokuvaperinteen mukaisesti ninjojen elinaikaodote on sankarin kohtaamisen jälkeen vain muutamia sekunteja. Toimintakoreografi Ryu Kuzen (Sanjuro, 1962; Sword of Doom, 1966) lavastamat taistelut ovat ihan viihdyttävää seurattavaa, vaikka Ishihara ja Uchida eivät ylläkään Lone Wolf and Cub -elokuvissa loistaneen Tomisaburo Wakayaman kaltaiseen miekkataituruuteen. Miesjoukon kolmas jäsen, Narita, sen sijaan paljastuu elegantiksi miekankäsittelijäksi. Muiden esiintyjien ajoittaista kankeutta sekä ninjojen olemattomia itsepuolustustaitoja kompensoidaan ympäriinsä roiskuvalla verellä.

Shadow Hunters [5]
Shadow Hunters [6]

Yksinkertainen seikkailutarina pitää hyvin otteessaan huumorin, taistelujen sekä jännityksen vuorotellessa. Aina silloin tällöin mukaan vedetään myös paljasta pintaa sekä petollisia naisninjoja. Suuremmaksi pettymykseksi jää ainoastaan sankarin perässä roikkuva Ruriko Asaoka, jonka epäkiitollisessa roolissa ei ole jälkeäkään hänen Nikkatsu-vuosien viehätysvoimastaan.

Ninjanlahtaus jatkui myöhemmin samana vuonna jatko-osassa Echo of Destiny, joka tarjoaa vieläkin enemmän seksiä ja toimintaa. Elokuva saa hyvälle mielelle jo alussa nähtävällä kohtauksella, jossa puolitusinaa alastonta naisninjaa hyökkää sankarin kimppuun kuumalla lähteellä. Toisessa muistettavassa kohokohdassa seksistä kieltäytyvä sankari saa naisen parkumaan pettymyksestä pahemmin kuin hieman aiemmin nähty oman perheen löytyminen murhattuna.

Shadow Hunters [7]
Shadow Hunters [8]

Echo of Destiny ei kuitenkaan ole kokonaisuutena edeltäjänsä veroinen. Ninjojen surkea osumatarkkuus pistää entistä pahemmin silmään, eikä ensimmäisen elokuvan juonikuvioita varioiva tarina onnistu pitämään jännitettä yllä saumattomasti. Sankarikolmikon kemiastakaan ei enää irtoa samanlaista kipinää kuin ensimmäisellä kerralla. Vastapainona tosin Toei-tähti Junko Natsu on naispääosassa paljon Ruriko Asaokaa pippurisempi tapaus. Naisninjojen johtajana nähdään myös mielenkiintoinen näyttelijävalinta - Japanin kuuluisimpiin transvestiitteihin kuuluva Maki Caroisei. Elokuvan tarina ja hahmot eivät huomioi tätä seikkaa millään tavoin, vaan Caroisei joutuu miehisen himon kohteeksi siinä missä kaikki muutkin naishahmot.

Molemmat Shadow Hunters -elokuvat saapuivat teattereihin vuonna 1972. Eksploitaatio-chambaraan erikoitunut Toho pyrki kapitalisoimaan lajityypin lyhyeksi jääneen suosion tuomalla kankaille lukuisia samuraieksploitaatiota lyhyen ajan sisään. Samana vuonna genre laajeni vielä ensimmäisellä Hanzo the Razor -elokuvalla, kolmella Lone Wolf and Cub -sarjan jatko-osalla sekä kahdella ensimmäisellä Mikogami-elokuvalla, jotka saivat ensi-iltansa kaksoisnäytöksinä Shadow Huntersien kanssa.

Shadow Hunters [9]
Shadow Hunters [10]

Shadow Hunters -elokuvat eivät yltäneet lajityypin parhaimmistoon, mutta edustavat puutteistaan huolimatta vastustamattoman poikamaista seikkailua, josta ninja-elokuvien ystävien ei kannata kieltäytyä.

Versioinfo (23.6.2014):

Animeigo on julkaissut molemmat elokuvat dvd:llä R1-alueella. Kumpikin levy on loppuunmyyty, joten ne kannattaa hankkia välittömästi jos vain pystyy. Muita julkaisuja ei ole olemassa eikä todennäköisesti odotettavissa pitkään aikaan.

© Mikko Koivisto, julkaistu: 23.6.2014

Shadow Hunters

***½-
keskiarvo
toimitus
3.17/5.00 (3)
 JSTPMK*
  3.0 3.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)

 

Shadow Hunters 2: Echo of Destiny

***--
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 JSMK*
  3.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
2.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!