Caroline Munro

Number 10 Blues: Goodbye Saigon (1975)

aka Number 10 Blues: Saraba Saigon

Number 10 Blues: Goodbye Saigon #1 Number 10 Blues: Goodbye Saigon #2
IMDb

Vuonna 1974 japanilainen ohjaaja Norio Osada matkasi Vietnamiin kuvaamaan raflaavaa toimintaelokuvaa. Valmis elokuva tuli ensi-iltaan vuonna 2014 yli neljä vuosikymmentä kateissa olleiden printtien löydyttyä elokuva-arkiston kellarista.

Number 10 Blues - Goodbye Saigon on harvinaista herkkua 1970-luvun toimintaelokuvien ystäville. Vietnamin sodan keskellä kuvatussa tarinassa omahyväinen japanilaismies Sugimoto (Yusuke Kawazu) nauttii kapitalistisen elämän hedelmistä Saigonissa. Kaikki muuttuu hetkessä Sugimoton tappaessa kotiinsa murtautuneen pikkurikollisen ja saadessa paikalliset gangsterit peräänsä. Alkaa liki tuhannen kilometrin pituinen pakomatka halki Vietnamin maaseutujen kohti uutta elämää. Mukaan matkalle liittyvät myös Sugimoton paikallinen tyttöystävä, klubilla laulava Lan (vietnamilainen pop- ja elokuvatähti Lan Thahn), sekä puoliverinen Taro (Kenji Isomura), joka on saanut tarpeeksensa Vietnamin oloista.

Number 10 Blues: Goodbye Saigon [1]
Number 10 Blues: Goodbye Saigon [2]

Number 10 Blues on erehtymättömästi oman aikansa tuote - ripeäliikkeinen toimintadraama täynnä takaa-ajoja, ammuskeluja ja nyrkkitappeluja. Odotetusti myös lempi leiskuu pakomatkan aikana, mikä johtaa eittämättä vietnamilaisperinteistä poikkeavaan naispääosan esittäjän riisumiseen vaatteista. Toiminnan taustalle tarttuneet autenttiset maisemat paikallisine ihmisineen ja kuvan takaa kantautuvine laukauksineen tekevät pakotarinasta kuitenkin jotain tavallista genre-elokuvaa kiehtovampaa. Kokonaisuudesta muodostuu mielenkiintoinen kurkistus paitsi 70-lukulaiseen elokuvantekoon myös sen kulisseina toimineisiin aitoihin vietnamilaisiin tapahtumaympäristöihin.

Ei ollut kaukana, etteikö elokuva olisi jäänyt keskeneräiseksi jo kuvauspaikalla joko sodan tai muiden vastoinkäymisien johdosta. Elokuvan japanilainen tekijäkaarti lähti kuvaamaan elokuvaa intoa pursuten, vaikka sai paikan päällä havaita luotien viuhuvan kuvauspaikkojen läheisyydessä ja rakettien lentävän pään yli. Kuvaukset tapahtuivat Etelä-Vietnamin armeijan luvalla hyvän julkisuuskuvan periaatteita noudattaen, joskin aina hieman "ylimääräistä materiaalia" kuvaan ujuttaen. Kamerat saivat lopulta taltioida kaiken eteen tulleen, vaikka alun perin elokuvantekijöiden ei ollut tarkoitus kuvata armeijan operoimilla alueilla.

Number 10 Blues: Goodbye Saigon [3]
Number 10 Blues: Goodbye Saigon [4]

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä 1975 elokuva oli vihdoin purkissa. Neljä viikkoa myöhemmin Etelä-Vietnamin hallitus murtui ja pohjoisen joukot valloittivat Saigonin. Elokuvantekijät ennättivät alta pois ennen maailmanhistorian suurinta ilmateitse suoritettua evakuointioperaatiota Yhdysvaltojen lennättäessä 7000 ihmistä kaupungista turvaan helikoptereilla 19 tunnin sisällä.

Ohjaaja Norio Osadan päätä ei kuitenkaan huimannut. Kapinallishenkinen elokuvantekijä oli niittänyt kunniaa Kinji Fukasakun raivoisan sotakuvauksen Under the Flag of the Rising Sun (1972) sekä poliittissävytteisten Lady Snowblood -elokuvien (1973, 1974) käsikirjoittajana. Hän sai uransa ensimmäisen ohjauspestin vietnamilaisia bisneskytköksiä omanneen tuottajan pyydettyä hänen apuaan. Osada ajautui kuitenkin myöhemmin tuottajan kanssa napit vastakkain annettuaan tarinan sankarille niin epäkunnialliset piirteet, ettei elokuvaa pidetty riittävän kaupallisena (olkoonkin, että monissa saman aikakauden yakuzaelokuvissa nähtiin paljon niljakkaampia sankareita). Lopulta erimielisyydet lopullisesta leikkauksesta sekä taloudelliset ongelmat estivät elokuvan julkaisun kokonaan.

Number 10 Blues: Goodbye Saigon [5]
Number 10 Blues: Goodbye Saigon [6]

Number 10 Blues näki päivänvalon vasta vuonna 2012, kun sen lievästi keskeneräiset printit löydettiin elokuva-arkistosta. Huonossa kunnossa olleet materiaalit olivat päätyneet uuteen olinpaikkaansa elokuvan tuottajavainaan vaimon toimitettua kotoaan löytämänsä printit parempaan talteen. Ohjaaja Osada tarttui elokuvaan uudelleen, leikkasi sen hieman lyhyemmäksi ja viimeisteli keskeneräisen jälkituotannon, kuten kolmella eri kielellä puhutun dialogin käännökset. Valmis elokuva sai festivaaliensi-iltansa vuonna 2013.

Vaikea tuotantoprosessi näkyy tarinan muutamissa omituisissa juonihypyissä, joista selkeästi puuttuu kuvattua tai kuvaamatta jäänyttä materiaalia. Tarinan loppupuolella kohtauksia on tosin hieman liikaakin, eikä pieni trimmaaminen olisi tehnyt pahaa. Elokuvan ajoittainen karkeus ei kuitenkaan vahingoita kokonaisuutta, vaan tekee siitä tuotannon taustat tuntien entistä kiehtovamman.

Number 10 Blues: Goodbye Saigon [7]
Number 10 Blues: Goodbye Saigon [8]

Number 10 Bluesin sisältämä toiminnan ja railakkaan musiikin yhdistelmä ovat kuin Toein 1970-luvun genre-elokuvista, mutta tarinan autenttinen sotanäyttämö sekä ajoittainen still-kuvien käyttö tuovat mieleen saman aikakauden Art Theatre Guild -elokuvat. 2000-luvun latistuneiden toimintatuotantojen aikakaudella on todellinen ilo löytää arkistojen kätköistä tämänkaltainen aiemmin esittämätön pieni helmi.

Versioinfo (16.6.2014):

Number 10 Blues sai Japanin ensi-iltansa huhtikuussa 2014 ja pyörii paraikaa teattereissa ympäri maan.

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 16.6.2014
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 SMMK*
  3.0 4.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Number 10 Blues Goodbye Saigon (2013)  Number 10 Blues Goodbye Saigon (2013)