Caroline Munro

Transformers: Age of Extinction (2014)

Transformers - Tuhon aikakausi

aka Transformers: La era de la extinción; Transformers: l'âge de l'extinction; Transformers 4 - L'era dell'estinzione; Transformers 4

Transformers: Age of Extinction #1 Transformers: Age of Extinction #2
IMDb

Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)

aka Tartarughe Ninja; Ninja Turtles

Teenage Mutant Ninja Turtles #1 Teenage Mutant Ninja Turtles #2
IMDb

Hollywoodin ehkä menestynein auteur Michael Bay on vastuussa peräti kahdesta kesän megablockbusterista, jotka perustuvat etenkin 80-luvun lasten nostalgialla muistamiin lelu- ja animaatiosarjoihin: Transformerit ja ninjakilpikonnat. (Tarkemmin sanottuna Teenage Mutant Ninja Turtles oli ensin indie-sarjakuva, mutta vasta lelujen myötä se nousi tunnistetuksi tuotefranchiseksi).

Kun ottaa huomioon, että pohjamateriaalina ovat olleet lapsille suunnatut lelumainokset, on perverssiä, että juuri Bay on noussut Hollywoodin erikoismieheksi kuvata lelusotaa valkokankailla. Hänen lelunsa (navanalushuumori, seksistisyys, militaristinen asefetissi, räjähdykset ja tähtilipun loputon liehuttaminen) kun yleensä ajatellaan soveltuvan paremmin aikuisten kriittisille mielille. Käytännössä tavara on kuitenkin suunnattu esiteini-ikäisille poikalapsille.

Transformers: Age of Extinction [1]
Transformers: Age of Extinction [2]

Jos Bayn oma käsi ei ole elokuvia tuottanut, niin vastaavissa elokuvissa joku on imitoinut hänen tyyliään - vaihtelevalla menestyksellä. Nuo elokuvat korostavat aina isoja hetkiä ja koettavat kuljettaa juonta sellaisella vauhdilla, ettei siinä ammottavia aukkoja ehtisi huomata. Jotenkin näinkin ohuen materiaalin saa levitettyä reilusti yli kaksituntisiin elokuviin (poikkeuksena Ninja Turtles kestää vain 100 minuuttia, katsojien onneksi). Kun aiemmin piirrettyjen hahmoista pyrittiin tekemään mahdollisimman värikkäät ja persoonalliset hahmomallit lelutuotantoa varten, Bayn robotit ovat silmiä särkevän monimutkaisia metallisirpalekasoja ja mutanttikilpikonnat groteskeja, jättiläiskokoisia ja nenäkkäitä epäsikiöitä.

Transformers: Age of Extinction [3]
Transformers: Age of Extinction [4]

Näitä seikkoja lukuun ottamatta Bayn tuottamat elokuvat ovat kyllä lapsen hiekkalaatikkoleikkejä muistuttavia. Isoja asioita tapahtuu, hahmot törmäävät toisiaan vasten, ympärillä räjähtelee. Kiltit lapset eivät kyllä yleensä muussaa lelujensa lisäksi myös hiekkalaatikkoaan tuusannuuskaksi.

Huomattavinta on kuitenkin se, ettei Bayn (leluhahmojen) sankarikuva ole koskaan lähellekään yhtä puhtoinen kuin blockbustereissa yleensä. Hän vaikuttaa suosivan aina vähä-älyisiä macho-pullistelijoita elokuviensa keskeisinä hahmoina, välittämättä lainkaan, miten hyvin he kunkin elokuvan ytimeen sopivat. Maailmaa ei todellakaan pelasteta millään datanörtteilyllä, vaan nöyryyttämällä ja lopulta kylmästi teloittamalla se pääpahis. Ja tämän lopullisenkin tuomion voi aina kumota. Paha Megatron on tainnut nousta kuolleista jokaisessa tähänastisista Transformers-seikkailuista.

Transformers: Age of Extinction [5]
Transformers: Age of Extinction [6]

Neljännessä Transformersissa Bay esittää tietoisesti hyvien autobottien liikkuvan moraalisesti harmaalla alueella. Elokuvassa kyseenalaistetaan transformereiden oikeutus elää ja käydä sotaa maapallolla. Hyvisten johtaja Optimus Prime on kunniallinen robotti lähinnä vain hänen omien alamaistensa näkökulmasta. Herätessään hän uhkaa heti ensimmäisenä tappaa kaikki lähellä oleskelevat ihmiset. Myöhemmin hän ansaitsee johtajan asemansa hankkimalla liittolaisia dinosaurusroboteista - tietysti hakkaamalla niitä, kunnes ne suostuvat. Hänen soturinsa ovat korostetun öykkäröiviä ryöväreitä, jotka rakastavat tappamista ja uhkailevat kinastellessaan toisiaankin kuolemalla. Bayn kiinnostus kiusaajia kohtaan näkyy jo elokuvan ensimmäisessä otoksessa, jossa kookkaampi dinosaurus tönii pienempiä lajitovereitaan.

Transformers: Age of Extinction [7]
Transformers: Age of Extinction [8]

Myös Bayn tuottamassa Ninja Turtlesista on yhtä lailla vaikeaa löytää yhtään sympaattista hahmoa. Ninjakilpparien piirretyistä tutut persoonallisuudet on viety aggressiivisesti äärimmäisyyksiin asti. Suoraselkäinen Leonardo ja nörtti Donatello jäävät taustalle, kun elokuvaa dominoivat panohimoinen Michelangelo ja antisosiaalinen Rafael. Ylimaskuliinisten hahmojen steroidiraivo ei jää vain rivien välissä tapahtuvaksi asiaksi. Eräässä avainkohtauksessa ninjat singahtavat toimintaan vasta, kun ovat saaneet yliannostuksen adrenaliinia vereensä. Muutoin kilpikonnien väkivaltaisuus jää nuorisolle suunnatussa elokuvassa melko viitteelliselle tasolle, vaikka lihaa ja verta olevien jalkaklaanin sotilaiden pilkkominen katanoilla on juuri sitä, mitä 80-luvun Marvel-sarjakuville irvaillut alkuperäinen TMNT-sarjakuva oli pullollaan.

Sikäli kun kummassakaan elokuvassa on mitään muuta teemaa kuin rymistely, molemmat koskettavat hieman tieteen moraalin kysymyksiä. Avaruudesta tulleiden transformereiden teknologiaa ei voi hyödyntää maapallon tieteessä, koska ilmeisesti sillä voi olla vain pahoja seuraamuksia. Sopii toki ihmetellä, minkä vuoksi bisneshait osaavat hyödyntää miksi tahansa muuntautuvaa transformium-ainetta pelkästään robottien rakentamiseen. Turtlesit taas ovat vuosia sitten sattuneen tieteellisen kokeen sivutuotoksia, jonka keskeiseksi päämääräksi paljastuu häijy kiristys. Kilppareiden menneisyyttä painottamalla ollaan ehkä haluttu sanoa jotain koe-eläinten käytössä tieteessä, mutta ympäripyöreä elokuva ei kykene kiteyttämään ajatustaan ruudulle. Kummassakin populistinen ajatusmaailma kehottaa suhtautumaan epäluulolla tiede- ja bisnesmiehiin, etenkin jos nämä väittävät olevansa yhteisen hyvän asialla. Kynäniskojen puuhastelujen ei katsota olevan rehellistä työtä.

Transformers: Age of Extinction [9]
Transformers: Age of Extinction [10]

Lopuksi näiden elokuvien arvottamisesta: Moraalista turhaan piittaamattomille Bayn sikailun ällistely on parhaimmillaan erittäin viihdyttävää. Kuitenkin Transformersit ovat usein niin pitkiä ja täyteenahdettuja, että niistä tulisi ähky vaikka ne kestäisivät vain puolet kestostaan. Bayn machofantasia toimii jollain tasoin paremmin, kun se on päällisin puolin juurrettu "todelliseen" maailmaan, eikä autorobottien fantasiatodellisuuteen. Henkilöhahmotkin ovat usein rasittavampia, kun pullistelu jätetään tietokone-efektien tehtäväksi. Usein Transfromerseissa ihmishahmot alkavat vinkua ja huutaa sitä enemmän, mitä pitemmälle mennään. Kun neljännessä osassa Bay on siivonnut omaa ulosantiaan tyypillisempään blockbusterhenkeen, ei lopputuloskaan ole yhtä kiinnostava. Vaikka kyseessä on perinteisesti ajatellen Transformerseista paras, sillä roboteilla on edes yksiulotteiset persoonallisuudet ja juonta pystyy joten kuten seuraamaan kun sen myyttinen ulottuvuus on jätetty taka-alalle.

Transformers: Age of Extinction [11]
Transformers: Age of Extinction [12]

Ninja Turtles kertoo pääpiirteittäin saman tarinan, kuin 1990 tehty ensimmäinen filmatisointi. Se ei kaikkine tietokone-efekteineen pääse lähellekään tuolloin nähtyjen fyysisten kilpikonnapukujen viehätystä saati elokuvan viihdyttävää kasariseikkailufiilistä ja tunnelmointia. Sen sijaan sen kosiskelevuudesta nuorisoa kohtaan esimerkiksi brostep-musiikilla jää yliyrittämisen maku. Sentään elokuva on 100-minuuttisena armollisen lyhyt ja siinä on yksi ihan hieno toimintakohtaus, jossa kilpparit vyöryvät alas lumista vuorta. Lopputulos on silti puuduttava ja Jonathan Liebesman melko persoonaton ohjaajana.

Nyt kun nörttikulttuuri on noussut erilaisten sarjakuva-adaptaatioiden myötä valtavirtaan, ehkä sitten tarvitaan Michael Bay pitämään entisten koulun kingien, kiusaajien, puolta. Ihmeen hyvin hän on öykkäröinnellään menestynyt, ja molemmille sarjoille on jo jatkoa tuotannossa.

© Paavo Ihalainen, julkaistu: 19.8.2014

Transformers: Age of Extinction

**---
keskiarvo
toimitus
1.83/5.00 (3)
 JSPIPV
  1.5 2.0 2.0
keskiarvo
lukijat i
1.83/5.00 (3)

 

Teenage Mutant Ninja Turtles

**---
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (2)
 JSPI
  1.0 2.0
keskiarvo
lukijat i
1.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!