Caroline Munro

Night Tide (1961)


Night Tide #1 Night Tide #2
IMDb

Kalifornian oma Coney Island, Venice, koki suurimmat kukoistuksensa hetket ennen Los Angelesiin liittymistä ja sitä seurannutta 1930-luvun lamaa. Rahvaan massan huvikeskuksena se tarjosi viihdykettä vuoristoradoista tanssipaikkojen kautta friikkisirkusnumeroihin sekä tietysti "venetsialaisiin" kanaaleihin asti. Laiskimmat turistit ottivat asiakseen käristää nahkaa aurinkoisella rannalla. Alue sai tuolloin kunnian toimia myös lukuisten mykkäelokuvien (mm. Chaplin ja Keaton) kuvauspaikkana. Kaikenlaista uutta ja ihmeellistä oli tarjolla raskaan arjen vastapainoksi.

Night Tide [1]
Night Tide [2]

60-luvun alussa valmistunut Night Tide pohjautuu sen sijaan aikaan, jolloin Venicen elinkeinoelämää ruoskittiin pitkään kestäneessä talouskurimuksessa. Purkutuomioiden rasittaman ja hiljalleen rappeutuvan pikkukylän loistosta oli jäljellä enää kadonneesta hulina-ajasta muistuttavia rippeitä. Nämä jäänteet vaikuttavat vahvasti elokuvan henkilöiden välisten ihmissuhteiden rakentumiseen. Joidenkin hahmojen kohdalla ne kuvastavat myös unelmiensa katkeroittamia sielunmaisemia. Oman lukunsa historiaan kirjoittaa alueelle rantautunut boheemi beat-sukupolvi outoine, maagisine riitteineen.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Curtis Harrington (What's the Matter with Helen?, 1971) pitää elokuvan ilmapiirin mahdollisimman apaattisena. Viihde on toissijaista, vaikka aivosoluja toisinaan tuuletetaan ennustajaeukkojen sun muiden puoskarien hoteissa. Uteliaan mutta yksinkertaisen oloinen merimies Johnny (nuori Dennis Hopper ensimmäisessä pääroolissaan) kuuluu huijarien kohderyhmään, sillä tämä tuntuu Aku Ankka -asussa laitureita tallatessaan olevan ajastaan pahasti jäljessä. Rantoja vartioivia merimiehiä kun ei ole näillä kulmin nähty sitten toisen maailmansodan.

Night Tide [3]
Night Tide [4]

Johnny tapaa hämyisellä jazz-klubilla tummahiuksisen kaunottaren, Moran (Linda Lawson; Sometimes a Great Notion, 1970), joka tienaa leipänsä muiden pällisteltäväksi alistuvana "merenneitona". Heidän välilleen kehittyy viaton romanssi, jota kuitenkin varjostaa Moran menneisyys. Suhteeseen johtavasta mielenlaadullisesta samankaltaisuudesta kertoo sekin, että myös Johnny tuntuu kuin vierailijalta kaukaisesta, jo kuolleesta kulttuurista. Hän on olemukseltaankin kuin kiltti haamu, vaahtokarkkimies, joka on puserrettu madonreiän läpi synkkään tulevaisuuteen. Lisäksi kummankin psyykettä ravistellaan hienovaraisen seksuaalisella, hyväksikäytön teemaa esiin nostavalla unenomaisella symboliikalla.

Harrington sekoittaa H. C. Andersenin perinteikkääseen merenneitosatuun poemaista psykologiaa ja kreikkalaista mytologiaa. Sydämensä valittua etsivä "prinssi" Johnny näyttäytyy tarinassa lopulta eräänlaisena Troijan hevosella ratsastavana muukalaisena, joka tulee sohaisseeksi useampaakin mysteereillä naamioitua liikesalaisuutta. Mora vastaavasti on melodramaattisesti horisevan seireenin lailla odottanut kaiken paljastumista, jotta hänen olisi mahdollista vapautua työnantaja-adoptioisänsä ikeestä ja aloittaa oman identiteettinsä luominen aivan alusta. Sellaista on kauhistuttava rantaromantiikka.

Night Tide [5]
Night Tide [6]

Night Tide on koruttomasti mutta ammattimaisesti kuvattu, itsensä hieman liiankin vakavasti ottava noirimainen halpistrilleri intohimon ja unelmien kiroista. Poikkeuksellisessa tavisroolissa seikkailevan Hopperin lisäksi itsessään tunnelmallinen miljöö innostaa, mutta yhden heikon koukun varassa roikkuva juoni latistuu tarpeettomasti antiklimaattisen lopun myötä. Kevyen eteeriseen tyyliin vankkumattomasti luottavan elokuvan kiinnostavin osa-alue, Venicen silloinen taiteilijakulttuuri, jää pintaraapaisun tasolle.

***--
© Esa Meisalmi, julkaistu: 1.9.2014
keskiarvo
toimitus
2.83/5.00 (3)
 MMEMTM
  2.5 3.0 3.0
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
Night Tide (1961)  Night Tide (1961)