Caroline Munro

Otesánek (2000) :: Little Otik

aka Olesánek; Greedy Guts

Otesánek #1 Otesánek #2
IMDb

Vuonna 1993 Jan Švankmajer ohjasi lyhytelokuvan Jídlo, joka kritisoi kapitalismia. Eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat ruokailijat joutuivat kolmessa episodissa kerta toisensa jälkeen hyödyntämään toisiaan ravintoa saadakseen. Aluksi meni arvokkuus, sitten ruokailukaveri, ja lopulta jo omat raajat tai sukuelimet. Kommunistisessa Tšekkoslovakiassa elänyt ja sitä kritisoimalla uransa luonut Švankmajer ei luota tilalle nousseeseen markkinatalousjärjestelmäänkään.

Neljännessä pitkässä elokuvassaan Little Otik (2000) Švankmajer kertoo tarinan suursyömäristä. Hän hyödyntää lyhytelokuvastaan tuttuja metaforia, ja uusiokäyttää runsaasti muitakin aikaisempien elokuviensa teemoja ja ajatuksia. Keskeisenä hahmona on taas aikuisten havaintomaailman ulkopuolella elävä lapsi, mutta tarina lähtee käyntiin aikuisten haluista ja pakkomielteistä. Sijaintina on vanha, ränsistynyt ja pysähtyneisyyden aikaan jumiutunut kerrostalo, tarinan pääpiirteet tulevat vanhoista saduista.

Otesánek [1]
Otesánek [2]

Tarina alkaa, kun pariskunta Karel (Jan Hartl) ja Bozena (Veronika Zilková) vierailevat lääkärissä. Karel katsoo ikkunasta, kun kalakauppias ottaa verkostaan potria vauvoja, käärii ne sanomalehteen ja jakelee näitä jonottaville eukoille. Karelin ja Bozenan oma odotus on turhaa, sillä molemmat ovat steriilejä. Säikähtäneen Karelin vision pohjalta voi kuitenkin miettiä, miksi tämä oikeasti haluaa lapsen. Onko syynä se, että hän kokee ajan olevan sopiva, vai se, että kaikki muutkin saavat, joten hänen kuuluu tehdä samoin?

Piristääkseen masentunutta Bozenaa, Karel vie tämän mökille. Siellä hän kyntää tiellä olevan kannon juurineen maasta. Jäljelle jäävä pölkky muistuttaa hieman lasta, joten Karel veistää kannosta lapsen näköisen nuken Bozenalle. Mutta vaimo alkaakin pitää lasta aitona, antaa tälle nimeksi Otik ja vaatii viedä tämän myös kaupunkiin. Ja ilmeisesti otus on kuin onkin elävä. Järkyttyneen Karelin vaatimuksesta Otikia ei esitellä kaikelle maailmalle, vaan tuoreen vauvan olemus pyritään pitämään salassa.

Otesánek [3]
Otesánek [4]

Elokuvan toinen juonilanka seuraa Alzbetka -tyttöä (Kristina Adamcová), jonka elämä on melko mälsää. Isä (Pavel Nový) viettää päivät pitkät ryypiskelemällä ja katsomalla mainoksia televisiosta. Äiti (Jaroslava Kretschmerová) on taas sitä tyyppiä, joka murehtii koko ajan sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat. Naapurisopu on hänelle kaikki kaikessa, joten hän ei ota kuuleviin korviinsa edes sitä, kun Alzbetka kertoo naapurin vanhan sedän olevan häntä himoitseva pedofiili. Utelias tyttö uppoutuukin mieluummin kirjallisuuden pariin omissa oloissaan. Kun hän saa vihiä samassa talossa asuvien Karelin ja Bozenan lapsen todellisesta luonteesta, hän muistaa sadun Otesánekista.

Otesánek [5]
Otesánek [6]

Tsekkiläisen satusetä Karel Jaromír Erbenin tarinassa elävästä puuvauvasta kasvaa ensin suursyömäri, sitten ihmisiä syövä hirviö. Alzbetkan lukiessa tarinoita, alkaa talosta kadota eläimiä ja ihmisiä. Ensin kissa, sitten sosiaalitoimiston täti, sitten posteljooni. Lopulta Karel ja Bozena lukitsevat Otik-olennon kellariin, jolloin Alzbetka nimittää itsensä sen suojelijaksi ja ruuan hankkijaksi. Samalla hän perii elokuvan keskeisen näkökulmahenkilön pestin Karelilta.

Lapsen moraalintaju ei ole samanlainen kuin aikuisella ja Alzbetka näkee Otesánekin itsensä lailla kaltoin kohdeltuna ja hämmentyneenä lapsena. Švankmajer kuvaa olennon kammottavana oksien, hampaiden, pitkän kielen ja silmämunien yhteensulautumana. Yhtä kammottavana, kuin mitä lapsia inhoava aikuinen saattaisi nähdä ei-toivotun vauvan.

Otesánek [7]
Otesánek [8]

Monissa elokuvissaan Švankmajer on luottanut lähes mykkään kertomistapaan ja antaunut omalaatuisten symbolisten olentojen kertoa tarinaa. Tällä kertaa tarinassa on mukana paljonkin dialogia, joka on paikoin myös varsin näppärää. Sääli kyllä se lähinnä pitkittää elokuvaa ja saa sen junnaamaan paikoillaan. Päälle kaksituntisessa teoksessa on runsaasti ilmaa, kun hahmot pakkomielteen omaisesti toistavat samankaltaisia itsetuhoisia puuhia kerta toisensa jälkeen.

Otesánek [9]
Otesánek [10]

Švankmajer on käyttänyt ruokaa kapitalismin metaforana aiemminkin, ja kaiken eteen sattuvan hotkiva Otik voidaan myös nähdä kommunismin romahtamisen jälkeen markkinayhteiskuntaan syntyneenä vauvana. Vanhan maailmanajan rajoihin tottuneet vanhemmat eivät pysty käsittämään, miten paljon yksi ihminen voi vaatia kulutettavaksi. Toisaalta yltäkylläisyyteen tottunut Alzbetka ei näe rajattomassa ahneudessa mitään tuomittavaa. Elokuvan symbolisen tason huipentaa Alzbetkan isän katsomat mainokset, joissa tuotteita tyrkytetään varsin suorasukaisesti:

Pihvit, jotka on kuorrutettu Flora-jauholla maistuvat parhaalta! Sen täytyy olla Flora! Kaikki muut merkit ovat täynnä matoja!

***½-
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 24.9.2014
keskiarvo
toimitus
3.67/5.00 (3)
 JSJM*PI
  3.5 4.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  7 (8)
88%
Otesánek (2000)  Otesánek (2000)Little Otik