Caroline Munro

Las brujas de Zugarramurdi (2013) :: Witching & Bitching

aka Les sorcières de Zugarramurdi; Cadilar; Witching and Bitching

Las brujas de Zugarramurdi #1 Las brujas de Zugarramurdi #2
IMDb

Álex de la Iglesian uuden kauhuhassuttelun Las Brujas de Zugarramurdin levitysnimi Witching and Bitching kertoo enemmän leffan asenteesta kuin alkuperäinen (“Zugarramurdin noidat”). Leffassa yhdistyy - tosin hieman laimennettuna - musta huumori ja runtelutoiminta Iglesian varhaisista kulttiteoksista The Day of the Beast (1995) ja Perdita Durango (1997). Zugarramurdi on oikea paikka Baskimaalla, jossa vainottiin noitia 1600-luvulla.

Las brujas de Zugarramurdi [1]
Las brujas de Zugarramurdi [2]

Witching and Bitching alkaa komealla vauhtijaksolla, jossa hopeiseksi Jeesukseksi pukeutunut macho José ryöstää pankin yhdessä ala-asteikäisen poikansa Sergion ja muiden apurien kanssa. Luotisateeksi kääntyneeltä keikalta pakoon saaliin kanssa pääsevät Josén ja Sergion lisäksi maltillisempi Tony, sekä mukaan tarttunut taksikuski Manuel. Tumpeloiva kööri suuntaa pakonsa kohti Pariisin Euro Disneylandia, mutta sitä ennen tehdään kohtalokas pysähdys Zugarramurdin kylään, taksikuskin mukaan “noituuden syntysijoille”.

Las brujas de Zugarramurdi [3]
Las brujas de Zugarramurdi [4]

Pakomatkalaisia yhdistää katkeruus naisia kohtaan: José ja Manuel käyvät huoltajuuskiistoja ja Tony on tossun alla. Elokuvan ydin onkin totaalinen yhteenotto ärsyttävästi käyttäytyvien miesten ja Zugarramurdia hallinnoivien noitamatriarkkojen välillä. Vanhat kurpat ovat määrätietoisia ja kaappaavat viattomuuden perikuvan Sergion salaisia riittejään varten. Ainoa nuori ja seksikäs noita Eva (ohjaajan vaimo Caroline Bang, The Last Circus, 2010) viettelee sekä Joséa että Tonya suorasukaisesti, kuten hinkkaamalla itseään sammakosta puristetulla mönjällä öljytyllä luudalla! Huoltajuuskiista saa uudet mittasuhteet, kun Sergio joutuu päättämään, haluaako elää iskän, äiskän vaiko noitien kanssa.

Las brujas de Zugarramurdi [5]
Las brujas de Zugarramurdi [6]

Viihteessä piilevä naisviha on juuri nyt suurennuslasin alla sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Iglesia tajuaa toki tämän itsekin, ja jo alkumetreillä Tony varoittelee Joséa lipsumasta seksismiin. Noitien riveissä on myös pari transua. Toista näyttelee törkykoomikko Santiago Segura, jota ei helposti tunnista, eikä hän erityisen hauskasti revittelekään roolissaan. Joséa riivaavana ex-vaimona nähdään Macarena Gómez, jonka erikoiset silmät ovat tuttuja hyvän kauhun ystäville Stuart Gordonin Dagonista (2001).

Las brujas de Zugarramurdi [7]
Las brujas de Zugarramurdi [8]

Kauhuelementit ovat alati läsnä. Seinällä on Manaajasta (1973) tuttu Pazuzu-demonin patsas ja noidat konttaavat katossa kuten vanhus Manaaja III:ssa (1990). Groteskius ulottuu paitsi noitien harjoittamaan paloittelumurhaamiseen ja kannibalismiin, myös roisiin kielenkäyttöön. Taattuun Espanja-tyyliin leffassa huudetaan jatkuvasti.

Las brujas de Zugarramurdi [9]
Las brujas de Zugarramurdi [10]

Lopun suuri noitakokous tuo mieleen Dario Argenton Mother of Tearsin (2007), jossa noitia ympäri maailmaa kerääntyy Roomaan. Yhteistä on myös luola finaalin näyttämönä. Eikä mikä tahansa luola: Iglesian elokuvan loppuhuipennus on kuvattu Zugarramurdin Cuevas de las brujas -luolassa, jossa nykynoidat kokoontuvat joka kesäpäivänseisauksena. Toinen tuoreempi vertailukohde on Rob Zombien The Lords of Salem (2012), joka otti noitavainoaiheensa vakavammin, muttei silti onnistunut pelottamaan - tai edes kunnolla viihdyttämään.

Witching and Bitching kestää hyvin kaksituntisen kestonsa, koska uusia yllätyselementtejä syötetään mukaan sopivasti rytmitettynä. Loppupuolen takaa-ajot muistuttavat geneerisiä zombie-elokuvia, mutta piristävästi nyt perässä ovat noitalaumat. Sekä jättimäinen Willendorfin Venus.

***½-
© Kalle Karinen, julkaistu: 11.12.2014
keskiarvo
toimitus
3.10/5.00 (5)
 JSJMKKMHPI
  3.0 3.0 3.5 3.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!