Caroline Munro

Santa Claus (1959)


Santa Claus #1 Santa Claus #2
IMDb

Onko joulu menettänyt uskonnollisen merkityksensä? Jo tässä meksikolaisessa koko perheen elokuvassa vuodelta 1959 kaikkien lelukauppiaiden suojeluspyhimys Santa Claus pyrkii tuomaan massakulttuurisen joulun hyväosaisille lapsille. Vastustajana hänellä on Saatana, joka pyrkii saamaan köyhät lapset himoitsemaan leluja, joihin heidän vanhemmillaan ei ole varaa. Joulu esitetään tieteen ja okkultististen taikavoimien aikana, eikä Jeesus esiinny joukossa lainkaan.

Aluksi varoituksen sana; katsoessani espanjankielistä elokuvaa, käytössäni ei ollut tekstitystä, joten osa juonen nyansseista saattoi jäädä kielimuurin taakse. Mutta joulun henkihän on kansainvälinen, joten en usko menettäneeni kovinkaan paljoa. Päin vastoin, Santa Claus on sen verran kaheli tapaus että saattaa jopa olla onni, ettei siihen äänenpainoista päätellen hyvin kiinteästi kuuluvaa imelää joulusaarnausta tarvitse ymmärtää.

Santa Claus [1]
Santa Claus [2]

Elokuva käynnistyy kun valkoparta vanha Joulupukki hoilaa epävireisesti "Jouluyö, juhlayö" -sävelmää ja istahtaa pilvilinnansa massiivisten urkujen ääreen. Urussa olevaan ikkunaan ilmaantuu eri maiden ja maanosien nimiä. Ilmeisesti urun sisällä olevassa Joulumaassa polkupyörien ja jättimäisten karkkitankojen keskellä lapsijoukot seisoskelevat odottamassa vuoroaan yrittää viihdyttää pukkia. Kukin heistä esittää Pukin iloksi kappaleen kotimaastaan. Koska eletään vuotta 1959, poliittinen korrektius ei ole ollut erityisen tärkeää. Siispä Afrikan mannerta edustavat kaislahameiset ja sotamaalatut rummuttelevat alkuasukkaat, ja hieman hämmentävästi Keski-Amerikkaa tönkkönä valkoisissa asuissaan kiväärit olalla hoilaavat valkoiset lapset.

Santa Claus [3]
Santa Claus [4]

Pukki viihtyy lasten esityksiä seuratessaan ja nauraa hullun tiedemiehen epätervettä hohotusta kun sisään pullahtaa normaalikokoisia meksikolaislapsia, jotka antavat hänelle Saatanaa esittävän lelun. Hökötyksen ansiosta Pukki saa vision helvetissä vietettävästä joulusta: beduiiniasuiset syntiset vaeltavat jonossa kohti kadotusta samalla kun punaiset pirulaiset tanssivat heidän ympärillään villin eroottisesti. Mutta itse Saatana ei ole kotona. Hän on maan päällä, houkuttelemassa lapsia ahneuteen ja käyttäytymään tuhmasti joulun alla. Pukki katsoo hyvin häiritsevän näköiseen huulelliseen tietokoneeseensa saadakseen sielunvihollisen suunnitelmat selville. Pukin linnan mekaniikka on kautta linjan kuin pahimmista painajaisista repäistyjä ihmisen ruumiinosien ja koneiden fuusioita.

Santa Claus [5]
Santa Claus [6]

Saatanan ja Santan mittelö kohdistuu alussa yhden köyhän ja lautassilmäisen pikkutytön voittamisesta puolelleen. Saatana houkuttelee häntä kaupan ikkunan hienoilla lahjoilla, mutta Pukki panee oudot surunaamaiset nukketanssijat valssaamaan sumussa hänen ympärillään, joten tyttö pysyy kaidalla tiellä eikä vaadi vanhemmiltaan liikoja. Sitten Pukki menee tapaamaan ystäväänsä ja alkemistiaan taikuri Merliniä. Meksikolaisista paini-elokuvista tuttu viehätys, sattumanvaraisten mutta tuttujen myyttisten hahmojen yllättävä ilmaantuminen elokuvaan, sulostuttaa siis myös tätä elokuvaa.

Loputtomilta tuntuvissa kohtauksissa taikuri ja Pukin palatsin hoviseppä tekevät avaimen, jolla reen mekaaniset porot saa vedettyä. Samalla kun reki lentää ylitse, talvi-ilmassa paleleva Saatana herää talon katolla torkuiltaan. Hän päättää tehdä Pukille ikäviä jekkuja läpi tämän lahjojenjakokierroksen. Källeihin lukeutuu mm. takkaan tulien sytyttäminen juuri kun joulu-ukko on laskeutumassa savupiipusta, pienen Dante-koiran usuttaminen Pukin kimppuun ja porojen valjasten katkominen saksilla. Huumori tuntuu liikkuvan parhaimmillaankin sillä akselilla, että isku persuksiin on hassuakin hassumpi juttu.

Santa Claus [7]
Santa Claus [8]

Windows 95:n virheilmoitusta muistuttavalla äänellä teleporttautuva Perkele saa nukkuvat kansalaiset hätääntymään ja soittamaan puheluita poliisille. Kun viranomaiset ovat saartaneet puuhun juuttuneen Pukin, huutaa ukko taivaisiin kutsuen taikuri Merliniä apuun. Kaikki kääntyy (jollakin ilveellä) hyvin ja elokuva loppuu kun Pukkiin uskova lautassilmälapsi pitää söpöstelevän kuuloisen puheen. Ruudulle ilmaantuu vielä espanjankielistä tekstiä, jossa lukenee mm. hyvää joulua.

Hyväksi ei Santa Clausia pidä erehtyä luulemaan. Elokuva etenee syötävän hitaasti ja mielisairaita kohtauksia on huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa tylsiä tanssinumeroita. Musiikki pyörittää Kulkusia eri versioina niin paljon, että vihaksi pistää. Ei se ole ainoa vapaasti käytettävä joululaulu! Hölmö ja naiivi seikkailu on tosiaankin kuin kehnompi luchadore-elokuva, josta on leikattu kaikki painikohtaukset pois. Tämä on sääli, sillä olisi ilo nähdä joulupukki ja Saatana selvittämässä erimielisyyksiään painikehässä.

**---
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 24.12.2014
keskiarvo
toimitus
2.83/5.00 (3)
 JSMMPI
  3.0 3.5 2.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!