Caroline Munro

Aru hi mori no naka (2014)


Aru hi mori no naka #1 Aru hi mori no naka #2

Avaruusaluksella maahan saapuva keltainen karhu ottaa koulutytön vangikseen romanttissävyisessä retrofantasiassa.

Japanilaiset elokuvantekijät ovat harjaantuneet katsojien hämmentämisessä siinä määrin, että ala on kärsinyt viime vuosina inflaatiosta. Aiemmin toiminut järjen ja logiikan räikeä sivuuttaminen on muodostunut vanhaksi vitsiksi. Tyydyttävän kokemuksen luonti edellyttää nykyään täysipainoista visiota. Aru hi mori no nakan ("eräänä päivänä metsässä") ohjaaja Kenji Araki on haasteen edessä mies paikallaan. Hänen aiempi elokuvansa The Battle Cats (2008) kertoi ulkoavuudesta saapuvan sammakkomiehen kanssa kamppailevasta taistelukissasta. Aru hi mori no naka jatkaa samansuuntaisilla poluilla monin verroin entistä onnistuneemmin.

Aru hi mori no naka [1]
Aru hi mori no naka [2]

Aru hi mori no nakassa metsään eksynyt koulutyttö (Ai Ishihara) joutuu pervertoituneen ja maapallon valtausta suunnittelevan keltaisen karhun uhriksi. Avaruusaluksella maahan saapuva karhu riisuu tytön pikkuhousut ja asettaa niiden tilalle uudet, uhrin kontrolloimiseksi tarkoitetut karhupöksyt. Karhu lähettää tytön kaupunkiin levittämään sanaa hänen suunnittelemastaan invaasiosta. Jos tyttö yrittää paeta, hänen housunsa räjähtävät. Panoksen voima riittäisi tuhoamaan kaiken sadan metrin säteeltä.

Arakin elokuvassa tarina ja muoto tukevat toisiaan olemalla tasapuolisen hämmentäviä. Ihmisnäyttelijät seikkailevat pahvista, piirustuksista sekä Commodore 64 -tason palikkagrafiikoista koostuvien taustojen edessä. Avaruusalukset ovat langan päässä roikkuvia pienoismalleja ja niillä saapuvat valloittajat miehiä karhu- ja avaruusolentopuvuissa. Kokonaisuuden täydentää vaihtelevatasoinen ääniraita, joka sisältää kasarihenkisestä syntikkamusiikkia sekä omituista, katsojan hermoille käyvää piipitystä.

Aru hi mori no naka [3]
Aru hi mori no naka [4]

Arakin kotipolttoinen visio on niin lävitse tunkeva, että katsoja hyväksyy sen luonnolliseksi elokuvakerronnan muodoksi varsin nopeasti. Onnistumisen merkittävin osatekijä on itsehillintä. Araki maalaa bisarrit visionsa kasvot peruslukemilla, ilman räiskähtelevää itseironiaa. Ainoastaan tahallisen kankea näytteleminen tuntuu teennäiseltä ja typerältä. Muutoin mopo ei karkaa käsistä, vaikka kruisaileekin todella omituisilla teillä.

Pelkistetty elokuva yskähtelee muutamassa kohdin. Suurimmat heikkoudet liittyvät ääniraitaan sekä satunnaisiin kohtauksiin, joissa visuaalinen retrotyyli unohdetaan tavallisen metsän tai huoneiston toimiessa kulissina. Elokuva pysyy kuitenkin jaloillaan, sillä kestoa teoksella on vain 69 minuuttia. Alun metsäjaksojen jälkeen siirrytään tiedemiehen laboratorioon, jossa nähdään hyvällä maulla toteutettua erotiikkaa 20-kesäisen AV-tähti Ai Ishiharan kuoriutuessa kuteistaan. Tämän jälkeen tarina huipentuu tunnelmalliseen ja tokusatsu-henkiseen jättiläishirviöiden kaksintaisteluun.

Aru hi mori no naka [5]
Aru hi mori no naka [6]

Aru hi mori no naka on mukava tuulahdus aidosti toimivaa omituisuutta, jonka luonnissa isommat nimet aina Noboru Iguhista (Gothic Lolita Battle Bear, 2013) Lisa Takebaan (The Pinkie, 2014) ovat toisinaan epäonnistuneet. Arakin elokuva on täynnä vilpitöntä rakkautta käsityötehosteita ja mielenvikaisuutta kohtaan. Kyseessä on myös jo 39 osaansa ehtineen Seishun H -sarjan kiinnostavin elokuva pitkään aikaan. Ainoastaan tuotanto- ja julkaisupolitiikan yhdistämä sarja oli viimeksi Elitistin käsittelyssä elokuvan Zero Man vs. The Half Virgin (2011) johdosta, joka oli sarjan kuudestoista elokuva. Aru hi mori no naka ei ole elokuvana aivan yhtä hyvä, mutta vie voiton vähintään kajahtaneisuusasteikolla.

Versioinfo (28.1.2015):

Elokuva on julkaistu Japanissa dvd:llä ilman tekstityksiä.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 28.1.2015
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!