Caroline Munro

The Brain That Wouldn't Die (1962)

aka Le cerveau qui ne voulait pas mourir; Il cervello che non voleva morire

The Brain That Wouldn't Die #1 The Brain That Wouldn't Die #2
IMDb

Juoni: epämoraalinen elinsiirroilla kokeita tekevä tohtori Cortner joutuu auto-onnettomuuteen, josta tiedemies itse selviää vain naarmuilla, hänen kihlattunsa Janin menehtyessä. Cortner ei suostu hyväksymään tilannetta, vaan nopeasti vie rakastettunsa kehosta jäljelle jääneen osan (eli irtopään) laboratorioonsa, ja nopeammin kuin ehdit sanoa "I... am .... Nostradamus!", hän on ehtinyt virvoittaa sen jo eloon.

The Brain That Wouldn't Die [1]
The Brain That Wouldn't Die [2]

Laborotorion toisessa huoneessa on vangittuna epämuodostunut mutantti (!), johon Janin irtopäällä on telepaattinen yhteys (?). Tämä duo pyrkii punomaan juonen tiedemiehen pään menoksi, joskin lopullisena motiivina on halu itsetuhoon, pakeneminen piinaavasta, "luonnottomaksi" leimatusta olemassaolosta. Cortnerin huolena tietysti on, kuinka saada keho rakkaansa irtopään jatkeeksi - tämän saavuttaakseen hän on jopa valmis murhiin. Luvassa kuolemaa, kuolemaa, kuolemaa; ja lopulta kaikki turhan takia... Harvemmin vintaasi mustavalkoinen kökkö-scifi on näin tylyä ja veristä.

The Brain That Wouldn't Die [3]
The Brain That Wouldn't Die [4]

Brain That Wouldn't Die on räkäistä roska-trashia, joka havainnoi siirtymää 50-luvun scifin ja varhaisen inhan grindhousen välillä. Pimahtaneitten juonenkäänteitten todistamisen jälkeen katsoja saa finaalissa iloksi silmilleen tekohetkeensä nähden shokeeraavan käden irti repimisen - kohtaus, joka on sensuroitu monissa versioissa. Splatterissa on kuitenkin kysymys yksittäisissä hetkistä - ei suinkaan vielä sellaisesta, että siitä pystyisi leimaamaan elokuvan koko lajityypin; samankaltaista verellä lätistelyn proto-gorea on myös samoihin aikoihin tehdyssä britti-amerikkalaisessa scifi-horrorissa The Fiend Without a Face (1958).

Kulttiklassikoksi kypsynyttä Brain That Wouldn't Dieta, tuota Joseph Greenin ohjaamaa elokuvataiteen härskiä napanöyhtää on ansaitusti verrattu Eerie Publicationsin myöhemmin 1960- ja 70-luvulla julkaisemiin eksploitaatio-kauhusarjakuviin, joiden verisissä kansikuvissa usein useat eri hirviöt ovat toistensa kimpussa - yhtenä esimerkkinä Tales From the Tombin numero 2/1972, jossa näemme etualalla muumion iskemässä puista vaarnaa naisvampyyrin rintaan, kun taas hänen takanaan on I Was a Teenage Werewolf -tyylinen punk-ihmissusi kädessään kreivi Draculan irtopää - kaikista taaempana sen sijaan häämöttää jonkinlainen ruumiinsyöjää (ghoul) muistuttava ilmestys. Näihin aivoja mädättäviin sarjakuviin tutustumiseen hyvän mahdollisuuden tarjoaa tuore kovakantinen kokoelma The Worst of Eerie Publications.

***½-
© Mies Mikkonen, julkaistu: 16.2.2015
keskiarvo
toimitus
2.75/5.00 (2)
 JSMM
  2.0 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!