Caroline Munro

La vendetta di Ercole (1960) :: Hercules' Revenge

Herkuleen kosto

aka La venganza de Hercules; Hercule contre les dieux; La vengeance d'Hercule; Goliath and the Dragon; Vengeance of Hercules

La vendetta di Ercole #1 La vendetta di Ercole #2
IMDb

Pietro Francisci asetti käänteentekevillä elokuvillaan Le fatiche di Ercole (Hercules, 1958) ja Ercole e la regina di Lidia (Hercules Unchained, 1959) Herkules-elokuvien riman niin korkealle, ettei sitä oikeastaan koskaan ole pystytty ylittämään. Vittorio Cottafavin välittömästi Franciscin elokuvia seurannut La vendetta di Ercole on kuitenkin hyvä yritys, joka pystyy löytämään aiheeseensa uudenlaisia näkökulmia. Siinä missä Francisci hyödynsi elokuviensa juonissa Herkules-mytologian lisäksi Aiskhyloksen ja Sofokleen näytelmiä, La vendetta di Ercolen pohjatekstinä tuntuu olevan Euripideen Herkules-tragedia, jossa manalasta palaava Herkules surmaa jumalatar Heran lähettämässä hulluudenpuuskassa vaimonsa ja lapsensa. Mitään näin masentavaa ei vauhdikkaassa muskelimiesseikkailussa sentään tapahdu, vaikka Herkuleella perheongelmia riittääkin.

La vendetta di Ercole [1]
La vendetta di Ercole [2]

Alkutekstit informoivat katsojaa siitä kuinka Herkuleen kaksitoista urotyötä olivat Olympoksen jumalien hänelle ylimielisyydestä määräämä rangaistus. Suorittaessaan niistä viimeisintä, eli manalan kolmipäisen Kerberos-koiran tappamista, Herkules joutuu maanpäällisten juonittelujen kohteeksi. Oikhalian tyranni Eurystheus yrittää houkutella liittolaisiaan hyökkäämään Theebaan, nyt kun Herkules ei ole sitä puolustamassa. Hänen neuvonantajallaan Tindaroksella on hienovaraisempi suunnitelma: kääntää Herkuleen poika Hyllos isäänsä vastaan vihjailemalla hänelle, että Herkules vastustaa hänen avioliittoaan Eurystheuksen syrjäyttämän kuninkaan tyttären Thean kanssa, koska on itse kiinnostunut Theasta. Tosiasiassa Herkuleen vastahakoisuus johtuu Pythia-tietäjättären ennustuksesta, jonka mukaan Herkules tulee menettämään rakastamansa naisen, jos hänen jälkikasvunsa nousee Oikhalian valtaistuimelle.

La vendetta di Ercolen juonen hämmentävyys johtuu paljolti henkilöhahmojen runsaudesta. Thean, Eurystheuksen ja Tindaroksen lisäksi Oikhalian palatsissa häärivät kunnianhimoinen orjatar Alkinoe sekä Tindaroksen sisko Ismene, joista jälkimmäisen motiivit ja luonne jäävät jokseenkin hämäriksi. Herkuleen vaimo Deianeira mukaan lukien keskeisiä naishahmoja on elokuvassa neljä, joista yksikään ei nouse varsinaiseksi naispäähenkilöksi. Cottafavi ohjaa vakavaan tyyliin, väheksymättä pienintäkään roolihahmoa, eikä niinkään yllättävästi saa elokuvan kauneimmat kuvat irti nimenomaan naisnäyttelijöistä - huippuna ehkä kuva kentaurin veren punaamalla nurmella lepäävästä Deianeirasta.

La vendetta di Ercole [3]
La vendetta di Ercole [4]

Le fatiche di Ercolessa puolijumala Herkules kyllästyi jumalten pompoteltavana oloon ja pyysi saada muuttua tavalliseksi ihmiseksi. La vendetta di Ercolessa Herkuleen skisma jumalmaailman kanssa viedään paljon radikaalimmalle tasolle. Roomalaisten rakentamien niin sanottujen marmoriputousten komeissa maisemissa kuvatussa kohtauksessa Herkules, Polimorfeus-nimisen kentaurin ryöstettyä häneltä Deianeiran, kieltää Olympoksen jumalat, julistaa sodan Zeusta vastaan ja heittää keihäänsä kohti taivaankantta. Zeus oli sentään Herkuleen isä, joten kyse on jokseenkin rajusta toiminnasta. Cottafavi kuvaa tämän vallankumouksen yksinkertaisesti antamalla koston jumalan temppeliä lähestyvän Herkuleen kävellä kameran ylitse, minkä jälkeen kuva kääntyy ylösalaisin. Pythia-tietäjätär ennättää paljastaa Herkuleelle miten Oikhalian kyklooppien rakentamat muurit saadaan sortumaan, ennen tuhoutumistaan Zeuksen salamoihin. Sen jälkeen ihmiskunta saa pärjätä omillaan. "Jumalat ovat meitä vastaan, meidän on taisteltava yksin", toteaa Herkules asetoverilleen ennen Oikhaliaan hyökkäystä. Peplum-elokuvan viitan alla La vendetta di Ercole kertoo siis mytologisen ajan päättymisestä, historiallisen ajan alusta ja sekulaarin demokratian synnystä, jossa ihmisten toimia ei enää hallitse kohtalo, vaan omanvoitonpyynti. Tunne peruuttamattomasta käänteestä, jota Polimorfeuksen kuolema symbolisoi, jättää La Vendetta di Ercolen ylle lievän surumielisyyden vivahteen, onnellisesta lopusta huolimatta.

La vendetta di Ercole [5]
La vendetta di Ercole [6]

Lavastaja Franco Lollin luomat helvettinäkymät elokuvan alussa ovat pätevää työtä, Carlo Rambaldin olioefektit eivät niinkään: Kerberos, manalan lepakko ja jättiläiskarhu ovat hellyttävän kömpelöitä luomuksia ja ovat antaneet joillekin ymmärtämättömille katsojille syyn pitää La vendetta di Ercolea pelkkänä kalkkunaelokuvana, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Yhdysvaltalainen kehonrakentaja Lou Degni, taiteilijanimeltään Mark Forest on Steve Reevesiä rennompi Herkules ja pärjää ensikertalaisena kameran edessä aivan mukiinmenevästi. Forest hyödynsi Italiassa muskelimieselokuvien parissa viettämänsä ajan opiskelemalla oopperalaulua, ja toimi myöhemmin elämässään laulunopettajana ja näyttelijöiden äänenkäytön kouluttajana.

Versioinfo (15.4.2015):

La vendetta di Ercole tunnetaan myös nimellä Goliath and the Dragon, joka on elokuvan yhdysvaltalaisen levittäjän American International Picturesin muokkaama pelleversio Cottafavin elokuvasta. Päähenkilön nimi on muutettu Herkuleesta Goljatiksi, mukaan on liitetty täysin asiaankuulumaton lohikäärmekohtaus, musiikit vaihdettu kokonaan uusiksi ja paljon muutakin "paranneltavaa" ovat AIP:n nerot Nicholson ja Arkoff löytäneet alkuperäisteoksesta. Sanomattakin on selvää että alkuperäinen eurooppalainen versio on se ainoa katsomisen arvoinen. Se on julkaista dvd:llä ainakin Espanjassa (espanjaksi dubattuna) ja Saksassa.

****-
© Matti Erholtz, julkaistu: 15.4.2015
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  1 (1)
100%
La vendetta di Ercole (1960)  La vendetta di Ercole (1960)Herkuleen kosto