Caroline Munro

The Nightmare (2015)


The Nightmare #1 The Nightmare #2
IMDb

Dokumentaristi Rodney Ascher on kiinnostunut ihmismielien hämärimmistä nurkista, todellisuuden ja aivojen ylikierroksilla käymisen seurauksena syntyneiden harhojen välisestä hämärästä rajasta. Room 237:ssä (2012) Hohdosta kehitetyt monimutkaiset teoriat sisälsivät kaiken höpöilyn seassa ansiokkaitakin havintoja. Elokuva viihdytti useimpia, siitä eivät pitäneet lähinnä vain he, joiden mielestä elokuva esitti tulkinnat ehdottomasti tosina. Ohjaajan toinen pitkä elokuva The Nightmare varmasti jakaa yleisöä vieläkin enemmän. Ascherin kierohko huumorintaju ja tapa heittää pallo monen asian tulkinnassa katsojalle ovat edelleen läsnä.

The Nightmare [1]
The Nightmare [2]

The Nightmaren aiheena on kutkuttavasti monen katsojan pahin painajainen: unihalvaus. Seitsemän haastateltavaa on kokenut hyvin voimakkaita unitilassa tapahtuvia hereilläolon ja unen välimaastoja, joissa he ovat tunteneet itsensä kykenemättömäksi liikkumaan ja kokeneet aistiharhoja. Ympärillä kuuluu epätodellisia ääniä ja silmien edessä voi nähdä kammottavia olentoja ja muita näkyjä.

Ascherin elokuva kuvittaa aistiharhat vaihtelevin tuloksin. Joskus tuloksena on todella karmivia tarinoita, toisinaan taas täysin pöljiksi äityviä latteuksia. Jokainen kaverinsa surrealistista uniselostusta kuunnellut voi pyöritellä näille silmiään. Mutta Ascherin tyyliin kuuluu kertoa tahallisen koomisetkin ideat täysin pokkana, joten kyseessä voi olla tyylikeinokin. Se jää katsojan päätettäväksi.

The Nightmare [3]
The Nightmare [4]

Room 237:sta poiketen Ascherin haastateltavat esiintyvät nyt ruudulla puhumassa omista kokemuksistaan. Puhuvien päiden käyttö on selvästi dokumentaristia kiusaava klisee. Ratkaisu on perusteltu, sillä unihalvauksen uhrien omakohtaisten kokemusten selvittäminen kieltämättä vaatii heidän kasvojensa näkemistä. Jos uniaan selittävät ihmiset eivät näkyisi ruudulla, ei heihin kokisi samanlaista samaistumista. Heidän silmistään hohtava vakavuus ja selitysten intensiivisyys kertoo osaltaan paljon. Siksi on turha ratkaisu alleviivata tarinoiden karmivuutta lisäämällä taustalle nopeasti vilahtavia kummajaisia.

The Nightmare [5]
The Nightmare [6]

Halvauksien aiheuttamissa näyissä esiintyy usein arkkityyppimäisiä hahmoja; muiden muassa palavasilmäisiä varjomiehiä ja avaruusolentomaisia isosilmäisiä pallopäitä. Ascher osaa vetää niiden välille kytköksiä; merkittävässä osassa elokuvaa ovat myös unihalvausten mahdollisesti inspiroimat taideteokset aina Henry Fuselin (mm. Borgman -elokuvaa inspiroineesta) maalauksesta Painajainen, elokuvamörkö Freddy Kruegeriin ja Elm Street -sarjaan asti. Ei tunnu kaukaa haetulta, että monien kolmannen asteen yhteyden "tavallisten silminnäkijöiden" ufotarinoiden taustalta löytyisi myös kokemus unihalvauksesta.

The Nightmare [7]
The Nightmare [8]

Unitarinat voivat kerrottuna olla kyllästyttäviä, mutta onneksi haastateltavat poikkeavat tarpeeksi toisistaan ihmisinä sekä kokemustensa puolesta. Eniten tilaa saa lapsesta saakka todella outoja näkyjä kokenut Chris. Hänen kertomansa tarinat toimivat myös parhaiten elokuvaan kuvitettuna. Kaapissa "kuukauden hyönteinen" -kerholla uhriaan pilkkaavat mörököllit tuovat hymyn huulille parhaiden Lassi & Leevi -sarjakuvastrippien tavoin.

Elokuvan kuvastoa karmivampi onkin katsomisen ajan aivoissa sykkivä ajatus: entä jos noin käy minulle? Lääketiede ei ole erityisen tyydyttävästi osannut selittää kaikkia unihalvaukseen liittyviä seikkoja, kuten ilmiön syitä. Kauhein elokuvasta opittava asia onkin, että unihalvauksen kokemus voi levitä oppimalla; oireista kuuleminen saattaa aiheuttaa niitä kuulijalle. Tässä mielessä Ascherin pyrkimys sekoittaa dokumenttia ja kauhuelokuvaa toimii - sen jälkeen menee nukkumaan taatusti tavallista levottomammin.

***½-
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 16.7.2015
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (5)
 JSSMMMPITM
  3.0 3.0 3.5 3.5 2.0
keskiarvo
lukijat i
3.00/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!