Caroline Munro

The Rover (2014)


The Rover #1 The Rover #2

Genre

IMDb

Australialainen David Michôd (s. 1972) on Quentin Tarantinon mukaan sukupolvensa tinkimättömin ohjaaja. Vaikka miehen elokuvat eivät aivan yhtä vauhdikkaita ole kuin yhdysvaltalaisen kollegansa tietyt tekeleet, on miesten tyyleissä ohjata ja käsikirjoittaa paljon yhtäläisyyksiä. Hengenheimolaisuus ei näy minään ilmeisenä "lainaamisena", vaan pikemminkin yleisenä maailmankuvana ja esimerkiksi tavassa rytmittää elokuvaan pitkiä ja loisteliaita dialogijaksoja.

Michôdin toinen pitkä elokuva The Rover alkaa uneliaalla, pitkällä mutta tehokkaalla takaa-ajojaksolla, jonka aikana on aika selvää, että kyseessä on jonkinlainen Reservoir Dogsin post-apocalypse -versio ja vähäeleisempi näkemys Mad Maxin maailmasta. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat aikaan 10 vuotta globaalin romahduksen jälkeen, jolloin olot ja selviytyminen outbackissa ovat arvatenkin vähintään yhtä keskeisiä huolenaiheita kuin nyt. Elokuvassa ei seurata taistelua bensiinistä tai vedestä - välttämättömyyksiä on vielä jotenkin "laillisestikin" saatavilla. Guy Pearcen esittämä päähenkilö jahtaa itselleen ilmeisen tärkeää autoa, jonka konnat elokuvan alussa varastavat. Mukaansa hän saa yksinkertaisen mutta hyväntahtoisen pojan (mm. Cronenbergin Cosmopolis-elokuvan Robert Pattinson), jonka oma veli on julmasti pettänyt. Takaa-ajomatkan aikana pysähdytään autioituneilla pikkupaikkakunnilla ja huoltoasemilla, joilla pätevät pölyisen ja porottavan kuuman viidakon lait.

The Rover [1]
The Rover [2]

Rahan moraalisesti korruptoiva ja tuhoava vaikutus on elokuvan teemana kautta linjan. Jo Michôdin ensiohjauksen Animal Kingdom (2010) nimi viittaa ihmisten eläimelliseen vaistonvaraisuuteen ja petollisuuteen silloin kun olisi mahdollista netota toisten kustannuksella. Romahduksen jälkeisessä maailmassa vielä liikenteessä olevat setelit ovat entistä halutumpia, vaikka kyseessä on enää pelkkää paperia. Eläimet ovat vertauskuvallisesti mukana ja keskeisessä asemassa tälläkin kertaa, liki ainoina sympatiaa ansaitsevina olentoina ja motiiveina osalle hahmoista yrittää pysyä hyvänä.

The Roverin päähenkilö ei todellakaan ole mikään arka kuoropoika, mutta toisaalta hän elää maailmassa, jossa älykääpiöiden on valittava sanansa tarkkaan tai käy hyvin huonosti, vielä odottamatta. Kun sivistyksen "itsestäänselvät" rakenteet tärisevät tai jopa sortuvat, muuttuu moraali joksikin, mistä esimerkiksi meillä suomalaisilla on jo pitkään ollut onni olla autuaan tietämättömiä. Tämä on sekä onni että rasite, mikä pätee kaikkeen kotoisuuteen. Vankien ja eläinten oloista huolehtiminen on aika hyvä sivistyksen tason ja prioriteettien mittari, ja tähän seikkaan elokuva keskeisesti viittaa.

The Rover [3]
The Rover [4]

Michôd osaa kirjoittaa mainiota ja hitaasti mutta varmasti kehittyvää dialogia, jossa on mustaa huumoria, sopivassa määrin nihilismiä ja lempeyttä ja joka saa katsojan kiinnostumaan hahmoista sekä elokuvan maailmasta niiltä osin, mitä kuvin ei kerrota. The Rover kuten Animal Kingdom kestää uusintakatselua mietteliään muotonsa ja rikkaan dialoginsa ansiosta. Tarantinolaisuus näkyy myös tavassa, jolla väkivalta saattaa ryöpsähtää äkillisesti ja joskus groteskilla tavalla huvittavasti. Läheskään kaikkea ei tarvitse aina näyttää. Laukaisijansa kourassa silminnähden potkaiseva kovaääninen revolveri saattaa olla väkivaltaisempi kuva kuin väkinäiset kuvat luodeista osumassa onnettomiin kohteisiinsa (tämän Tarantino tosin unohti Djangossaan).

The Rover [5]
The Rover [6]

Lopulta kyse on veljesten välisestä traagisesta kohtaamisesta, mikä oli selvää jo alkukuvista lähtien. Siinä vaiheessa kun tunteet jyräävät vähäisenkin järjen yli ei mikään verbaalinen usein enää auta ainakaan elokuvassa, joka pitää saada päätökseen. Hahmojen aiemmin tekemät enemmän tai vähemmän harkitut ratkaisut paljastavat seurauksensa. The Rover ei kerro oikeastaan mistään muusta kuin näistä muutamasta hahmosta, jotka kohtaavat kosto- ja takaa-ajomatkansa aikana kourallisen omaperäisiä, kyynisiä, sarkastisia (hyvin australialaista näemmä maailmanlopun jälkeenkin) ja myös hyvin vaarallisia hahmoja. Yhteiskunnan romahduksen luonteesta ei anneta kuin vihjauksia, eikä se oikeastaan ole edes tärkeää, sillä elokuva pelaa niin vahvasti minimalismin valteilla. Ne Michôd hallitsee erinomaisesti, ja kaikessa synkkyydessään The Rover on väkevä kuvaus myös taistelusta ja elämästä, joka voi jatkua.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 27.8.2015
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (4)
 JSJM*EMPI
  3.0 4.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (3)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  3 (5)
60%
The Rover (2014)  The Rover (2014)