Caroline Munro

Skin Trade (2014)

aka Battle Heat

Skin Trade #1 Skin Trade #2
IMDb

Steven Seagal ja Liam Neeson eivät ole ainoat toimintastarat, jotka ovat ottaneet asiakseen kommentoida ihmiskaupan julmuutta ja epäinhimillisyyttä. He ovat myös vuorollaan tarjonneet monikansalliseen pervertikko-ongelmaan tehokkaan väkivaltaisia ratkaisukeinoja. Tuottaja-käsikirjoittaja Dolph Lundgren tarttuu samaan täkyyn lisäten nimensä harvalukuiseen, mutta sitäkin sakeampaan moraalinvartijajoukkoon. Sanoma on tietysti painava, mutta thaimaalais-amerikkalaisena yhteistyönä toteutettua Skin Tradea vaivaa kauttaaltaan laiskanpulskea keskinkertaisuus. Vitsit ovat todella vähissä.

Skin Trade [1]
Skin Trade [2]

Mukaan on haalittu nimekäs tähtikaarti. Joku voikin helposti luulla, että tällaisella porukalla saataisiin aikaan parempaa jälkeä, mutta todellisuus ei "yllättäen" ole niin ruusuinen. Itseoikeutetusti pääosan vallanneen Lundgrenin rinnalta löytyy niin vieteriukko Tony Jaa, Van Dammen manttelinperijäksi tituleerattu Michael Jai White kuin veteraanikaksikko Peter Weller ja Ron Perlmankin. Naftaliinista kaivettu Cary-Hiroyuki Tagawa piipahtaa pällistelemässä parissa kohtauksessa.

Jotain erittäin alhaisesta vaatimustasosta kertoo se, että esimerkiksi Jai White kutistuu taustalla kuikuilevaksi silmälasipäiseksi virkamieheksi ja Jaalle lyödään nallipyssy käteen, vaikka tämän lahkeista löytyisi takuuvarmasti enemmän ruutia. Moni muukin mukaan eksynyt tuhlaa elokuvassa sekä aikaansa että potentiaaliaan, eikä heidän paikalla ololleen löydy sen parempia motiiveja kuin kaljarahojen tienaaminen.

Skin Trade [3]
Skin Trade [4]

Hitaasti käynnistyvän ihmiskauppajuonen voi tuhertaa pisimmilläänkin nenäliinalle. Lundgren työntää nokkansa Perlmanin esittämän serbigangsterin bisneksiin, jolloin tämä tietysti pyrkii eliminoimaan vastustajansa. Dolpan perheeseen kohdistuvaa tuhoisaa iskua vastaan on luonnollisesti suoritettava vieläkin tuntuvampi vastaisku, jolloin elokuva muuttuu suoraviivaiseksi, mutta lapsista huolta kantavaksi kostodraamaksi.

Eihän Lundgren kynän varressa toki mikään Shakespeare tai edes Stallone ole, mutta oikein kukaan tekijöistä ei tunnu tietävän mihin suuntaan laivan pitäisi suunnistaa. Muutamasta osuvasta kuvaus- ja valaisuteknisestä ratkaisusta huolimatta kaikista pahiten kuutamolla on pienimunaisuudesta kärsivä ohjaaja Ekachai Uekrongtham, joka sai pestin kun transusta thaiboxerista kertova Beautiful Boxer (2004) vakuutti Lundgrenin. Go figure.

Skin Trade [5]
Skin Trade [6]

Skin Traden varsinaiseksi riippakiveksi voidaan laskea monia toimintanäyttelijöitä riivaava halu tehdä äärivakavasti otettavaa elokuvaa. Ohuella pohjalla keikaroiva draama ei vastoin odotuksia toimi pelkkänä kehyksenä toimintakohtauksille, vaan vähäistä mättöä voidaan pitää pikemminkin välttämättömänä bonuksena. Tyylittömän lattea paukuttelu ja vasurilla suoritettu potkiminen jäävät pelkän luonnostelun asteelle. Näemme kyllä kun Lundgren ja Jaa matsaavat, mutta muutoin koreografioita on vaikea kehua.

Maailmantuskaa potevaa oikeudenjakajaa hyvin herkästi tulkitseva Lundgren vaikuttaa loppua kohden yhä enemmän teurastamolta kävelemään lähteneeltä hirven ruholta, josta on kaikki veret valutettu pois. Silmissä muumioituva mies on elokuvan viimeisellä kolmanneksella jo lähes hajoamistilassa, kuten koko sisäsiisti ja hengetön toimintapätkän raatokin. On varsin kuvaavaa, että bensatynnyrit räjähtävät vasta kun tussuksi jäävä välienselvittely on ohi.

**---
© Esa Meisalmi, julkaistu: 16.9.2015
keskiarvo
toimitus
2.50/5.00 (2)
 MK*EM
  3.0 2.0
keskiarvo
lukijat i
1.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!