Caroline Munro

The Young Ramblers (1981)

aka Taiyo no kizuato

The Young Ramblers #1  

Genre

Vuonna 1981 koettiin pieni Sun Tribe -elokuvien uusi tuleminen Chusei Sonen The Young Ramblersin ja Kichitaro Negishin Crazed Fruitin ilmaannuttua kankaille lähes samaan aikaan. Sun Tribe on kirjailija Shintaro Ishiharan 50-luvulla lanseeraama käsite, joka viittaa sodanjälkeiseen kapinalliseen japanilaisnuorisoon. Ishiharan romaaneissa hedonistinen nuori sukupolvi uhmasi vanhempiensa perinteisiä arvoja ja asetti hauskanpidon tunnollisen työnteon edelle. Kirjailijan tunnetuin työ lienee alkoholia, seksiä ja moottoriveneitä pursuava Crazed Fruit (1956), joka sovitettiin elokuvaksi samana vuonna. 50-luvun mittaan nähtiin useita muitakin Sun Tribe -elokuvia, kunnes julkinen paheksunta lopetti lajityypin elokuvien tuotannon. Genre nosti kuitenkin päätään aika-ajoin esimerkiksi Toshiya Fujitan 70-luvun elokuvissa, kuten Wet Sand in August (1970).

The Young Ramblers, alkuperäisnimeltään Taiyo no kizuato ("auringon arvet"), on Negishin Crazed Fruitin (1981) tapaan lajityypin täysimuotoinen päivitys uudelle aikakaudelle. Aiempien vuosikymmenten kirjailijoista ja elokuvantekijöistä poiketen 80-luvun japanilaisohjaajat eivät enää käyttäneet elokuvaa poliittisena lyömäaseena, vaan keskittyivät nuorison mielenmaiseman kartoittamiseen. Sonen ote materiaaliin ei silti ollut edeltäjiään hillitympi - pikemminkin päinvastoin.

The Young Ramblersin päähenkilö on ylempää keskiluokkaa edustava teini Shuhei (Kenichi Kaneda), joka on pienen huligaanijengin passiivinen johtohahmo. Itseään muita parempana pitävä Shuhei osallistuu kaveriensa harjoittamaan rettelöintiin lähinnä paremman tekemiseen puutteessa. Tytöt ja autokaahaus saavat Shuhein syttymään ajoittain, muutoin hän tyytyy seuraamaan kumppaniensa edesottamuksia tylsistyneenä. Shuhein yksinhuoltajaisä (huippuvedossa oleva Ken Ogata) on kotona kännibileitä pitävä yliopiston professori, jota ei voisi vähempää kiinnostaa onko hänen poikansa taas raiskannut jonkun tyttöraukan.

Elokuvan tarina saa mielenkiintoisen käänteen Shuhein törmätessä pikkuveljeensä Kojiin (Koji Tanaka), joka on varttunut suojellussa ympäristössä äitinsä luona. Veljekset eivät ole tavanneet 11 vuoteen, sillä lasten äiti on katkaissut kaikki yhteydet perheen kelvottomiin miehiin taatakseen edes yhdelle lapselle paremman tulevaisuuden. Shuhei raahaa idealistisen veljensä ja tämän viattoman tyttöystävän (Miki Hayashi) mukanaan jengin rantakämpälle todistamaan todellista nuorisoelämää. Syntyy mielenkiintoisen psykologinen asetelma Shuhein ajaessa veljeään kohti rappiota pyrkien silti samalla suojelemaan häntä. Shuhei ei vaikuta itsekään tietävän haluaako hän pelastaa vai tuhota veljensä viattomuuden. Samaan aikaan Kojin osakkeet alkavat laskea tämän tyttöystävän silmissä charmikkaiden, mutta vaarallisten kapinallisten viedessä huomion.

The Young Ramblers [1]
The Young Ramblers [2]

Sonen parhaisiin elokuviin lukeutuva The Young Ramblers on hyvin 80-lukulainen nuorisoelokuva, joka ei pyri erottelemaan vakavaa kasvudraamaa häpeilemättömästä viihteestä ja eksploitaatiosta. Veljesten välille luodaan tarkkanäköinen ja ajatuksia herättävä vastakkainasettelu, joka hyötyy etenkin päähenkilön melankolisesta passiivisuudesta. Hienon draaman väliin on kuitenkin istutettu kaikki kuviteltavissa olevat genrekliseet nautittavimmassa mahdollisessa muodossa. Heti elokuvan alussa nähdään rämäpäistä kilpa-ajoa kaupungin kaduilla ja myöhemmin on luvassa moottoripyöriä, surffausta, venehurjastelua, nyrkkitappeluita, diskojaksoja sekä tietenkin seksiä ja alastomuutta. Häpeilemättömän vauhdikas elokuva muodostaa herkullisen kontrastin 80-luvun japanilaista aikuisten elokuvaa vaivanneelle arkiselle harmaudelle.

The Young Ramblers muistuttaa alkuperäistä Crazed Fruitia (1956) jopa enemmän kuin Kichitaro Negishin virallinen Crazed Fruit -päivitys (1981). Hiekkarantojen ja kivuliaan veljessuhteen ohella elokuville on yhteistä niiden nuorisokuvauksen lavea tosipohjaisuus. Autokaahaus ja moottoriveneillä kruisailu eivät kuuluneet sen enempää 50- kuin 80-luvullakaan japanilaisnuorison arkeen. Ishiharan kirjoissa kuvattu elämäntyyli ei olisi ollut edes taloudellisesti mahdollista oman aikansa japanilaisnuorille muutamaa yläluokkaista poikkeusta lukuun ottamatta. Sun Tribe -elokuvat ovatkin aina kertoneet enemmän nuorison henkisesta tilasta ja haaveista kuin heidän todellisesta elämästään. Myös Sone tiedostaa asian. The Young Ramblersin julkaisun yhteydessä lanseeratussa mainoslehtisessä ohjaaja itse asiassa kritisoi elokuvaansa ja katuu epärealististen autokaahausjaksojen sisällyttämistä elokuvaan. On kuitenkin katsojan onni, että kyseiset viihdyttävät kohtaukset ovat mukana elokuvassa.

The Young Ramblers valmistui Sonen luovimman kauden 1978-1981 päätteeksi, jolloin ohjaaja vuorotteli valtavirtaelokuvien sekä poikkeuksellisten Roman Porno -tuotantojen (Angel Guts: Red Classroom, 1979; Red Violation, 1980) välillä. Sonen ura jatkui tämän jälkeen vielä runsaan viiden vuoden ajan melko vaatimattomissa merkeissä, kunnes yakuza-gangstereilta otettu laina elokuvantekoa varten kusi pahemman kerran reisille ja ohjaaja joutui painumaan maan alle. Seuraavan kerran Sonesta kuultiin vuoden 2010 tienoilla, kun hänet oli tunnistettu bussissa jossain päin Japanin maaseutua. Ohjaaja kuoli muutamaa vuotta myöhemmin keuhkokuumeeseen.

Versioinfo (28.10.2015):

Elokuvasta ei ole olemassa minkäänlaista kotivideojulkaisua. Arvostelu perustuu Tokiossa Chusei Sone -retrospektiivissä vuonna 2014 esitettyyn printtiin. Triviana mainittakoon, että elokuva sai alunperin ensi-iltansa kaksoisnäytöksenä Jackie Chan -elokuva Shaolin Wooden Menin kanssa.

****-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 28.10.2015
keskiarvo
toimitus
4.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!