Caroline Munro

Sicario (2015)


Sicario #1 Sicario #2
IMDb

Kanadalais-ranskalaisen Denis Villeneuven viimeisin elokuva Sicario käsittelee jo pitkään ajankohtaisena pysynyttä huumeidenvastaiseen sotaan liittyvää väkivaltaista kriisiä Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla. Ciudad Juáreziin ja Yhdysvaltain puolelle sijoittuva elokuva seuraa oikeuteen uskovan ja idealistisen FBI-agentin Kate Macerin (Emily Blunt) ja tämän työparin (Daniel Kaluuya) liittymistä mukaan salaperäiseen operaatioon, jota johtaa vaikutusvaltaansa ja asemaansa varvassandaaleilla korostava intel-hahmo Matt Graver (Josh Brolin). Rajan molemmin puolin tapahtuvaksi aiotun erikoisoperaation johto ei helposti paljasta yksityiskohtia skeptisille ja totisille FBI-tyypeille, joiden näkökulmaa myös katsoja seuraa. Operaatioon kuuluu myös umpimielinen ja salaperäistä melankoliaa sykkivä "Alejandro" (Benicio del Toro), joka paljastaa itsestään lähinnä sen, että on ollut operaatioissa mukana aiemmin myös Kolumbiassa.

Elokuvan alkukohtaus lataa tunnelman vakuuttavan uhkaavaksi, kun FBI-ryhmän ratsia paljastaa teurastuksen tason, johon kartellilaiset ovat valmiita ryhtymään. Tapauksesta järkyttyneen Macerin toiminnan motiiviksi riittää muistutus siitä, että jos "sotaan" ei ryhdytä tai vastata, tulee verenvuodatus vain jatkumaan myös rajan demokraattisemmalla puolella, kotona.

Sicario [1]
Sicario [2]

Elokuva on uskottavalla tavalla vakavamielinen ja totinen olematta kuitenkaan yhtään tosikkomainen tai ikävystyttävä, mikä kertoo ohjaaja Villeneuven näkemyksen vahvuudesta. Yleensä huumorittomuus on pahasta, mutta oikein tehtynä senkin näköjään saa toimimaan, sillä Sicariossa ei juuri hymyillä tai olla ironisia. Sicarion maailma on vakava ja aika ikävä paikka, jossa kuitenkin arvokasta ja tärkeää on edelleen yrittää pysyä hyvänä ja pitkäkatseiselle oikeudentajulle uskollisena. Päähenkilönä Emily Bluntin hahmo on introvertti ja henkilökohtaisessa elämässään ahdistunut, eikä jää epäselväksi että raskas ja vaarallinen työ ei ainakaan tarjoa positiivisia yllätyksiä nousevassa suhteessa negatiivisiin. Toisaalta hahmon psykologian kannalta työ FBI:n ovenpotkijatiimin taitavana agenttina lienee hahmolle samansukuista "elintärkeää" toimintaa kuin pomminpurku päähenkilölle Kathryn Bigelown vaikuttavassa elokuvassa The Hurt Locker (2008), jossa ei myöskään hirveästi virnuilla.

Sicario [3]
Sicario [4]

Ennen kaikkea Sicario on kuvaus ideaalisen maailmankuvan törmäyksestä realiteettien ja väkivallan kanssa. Macerille ja tämän juristitaustaiselle työparille on tärkeää huolehtia siitä, että operaatio hoidetaan kansallisten ja kansainvälisten lakien mukaisesti. On kuitenkin selvää, että niitä lakeja noudattamalla on vaarana päätyä päättömänä sillalle roikkumaan, mistä johtuu että operaatioon on palkattu hieman kuumottavamman näköisiä taistelijoita, jotka eivät vaikuta halukkailta puhumaan itsestään ja aiemmista tehtävistään. Macerin (ja katsojan) henkilökohtainen tragedia perustuukin siihen, että jos kartellilaisten käsityksiä bisneksestä ja ongelmien ratkomisesta halutaan säätää sopivammiksi rauhan ja turvallisuuden kannalta, joudutaan usein käyttämään raskasta tulivoimaa. Henkilökohtainen moraali, kosto ja keinot löytää tapa selviytyä järjettömässä ja väkivaltaisessa maailmassa ovat siinä ennen pitkää koetuksella. Vaikka usein pitäisi, ei hymyily ole aina ensimmäisenä mielessä.

Sicario [5]
Sicario [6]

Denis Villeneuve on hyvin kiinnostava ohjaaja. Hänen elokuvistaan näkee muun muassa sen, että hänen ambitionsa piilevät muualla kuin "näyttävyydessä" ja pinnallisessa väkivallassa. On hienoa, ettei Sicariossa esimerkiksi iänikuisia luodinosumia tarvitse aina esitellä lähikuvissa, eikä ammuskelua ole tolkuttomasti. Se mitä jää jäljelle kuulostaa ja tuntuu ikävältä. Väkivalta on kolkkoa ja raastavaa, ja kun sitä osaa kuvata myös henkisestä näkökulmasta, ei kaikkea tule näyttää. Elokuvan loppuratkaisu on harvinaisen synkkä, mitä olisi helposti voitu lieventää perinteisemmin, usein nähdyin ottein. Ensikertalaisen käsikirjoittaja Taylor Sheridanin visio on vakuuttavampi ja uskottavampi kuin Aaron Guzikowskilla, jonka ensimmäisiä käsikirjoituksia oli Villeneuven ohjaama, lopussa epäuskottavaan ankeuteen ja ylipituuteen päätynyt, muttei toki vailla ansioita oleva Prisoners (2013).

Sicario vaikuttaa dokumentaariselta, ja verrattuna muutamiin muihin Meksikon huumekartellit -aiheisiin kuumotuksiin, kuten Coenien No Country for Old Meniin (2007) tai Ridley Scottin The Counseloriin (2013), on Villeneuven elokuva näistä vakavamielisin. Coenien suurenmoista ironiantajua ja mustaa huumoria ei Sicariossa esiinny, samoin Tommy Lee Jonesin kaltaista tärkeää viisasta, vetäytynyttä hahmoa ei näy (ei sillä, että vetäytyminen olisi viisauden edellytys). Sicario on kaukana myös Ridley Scottin paisutellun kyynisestä visiosta ja liki inhosta maailmaa kohtaan elokuvassa The Counselor.

Sicario [7]
Sicario [8]

Sicarion kirkkaimmat tähdet ovat Emily Blunt ja Benicio del Toro. Myös Josh Brolin tuntuu viihtyvän rennossa johtajaroolissaan hyvin. Bluntin voimakkaaseen hahmoon on helppo samastua ja hänen olemuksensa risteilee hämmennyksen, voimattomuuden ja määrätietoisuuden kolmiossa. Benicio del Toron vaikuttava suoritus huipentuu jo lähelle Bronsonia Huuliharppukostajassa (1968). Villeneuve osaa ohjata niin ihmisiä lähikuvatasolla kuin tiukkaa toimintaa laajemmassa kontekstissa. Elokuvassa on muutama äärimmäisen latautunut toimintakohtaus, joiden kulminaatiosta ei koskaan voi olla täysin varma. Kohtaus autoruuhkassa ja lopun yökameravisiot ovat jännitteisyydessään hienoja kohtauksia, ja muutenkin visuaalinen kieli on vahvaa. Kuvauksesta vastaa Villeneuven kanssa Prisoners-elokuvan (2013) ja useita Coenien elokuvia kuvannut Roger Deakins. Leikkauksia ei tuhlailla.

Kaksituntinen elokuva ei ehkä tuo aiheeseen paljon uutta etenkin, jos perustiedot Meksikon ja Yhdysvaltain rajan tapahtumista ovat hallussa. Elokuvakokemuksena se voi tuntua hieman raskaalta, mutta vaisuksi sitä ei voi sanoa. Jälkimmäisestä pitää huolen myös islantilaisen Jóhann Jóhannssonin luoma painostava äänimaisema. Sicario on vahva elokuva Enemyn (2013) ja Incendiesin (2010) kaltaisten melko tyrmistyttävien elokuvien jatkeeksi, ja Villeneuve vaikuttaa tekijältä, joka pystyy käsittelemään ihmisen psykologiaa ja globaaleja traumoja lajityypistä riippumatta.

****-
© Juho Malanin, julkaistu: 13.10.2015
keskiarvo
toimitus
3.85/5.00 (10)
 JSJLTPJMKKJM*MHMK*EMPI
  4.0 4.0 3.5 4.5 4.0 4.0 3.5 4.0 3.0 4.0
keskiarvo
lukijat i
3.55/5.00 (11)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  16 (18)
89%
Sicario (2015)  Sicario (2015)