Caroline Munro

The Damned: Don't You Wish That We Were Dead (2015)


The Damned: Don't You Wish That We Were Dead #1  
IMDb

Tullikamarin Pakkahuone, Tampere, 13.7.2011. Tutusti punaiseen baskeriin ja raitapaitaan pukeutunut Captain Sensible vääntelehtii selällään lavalla. Kapteenin samalla kitarastaan riipimät soinnut halkovat tehokkaasti ilmaa. Kun mustaan pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutunut laulusolisti Dave Vanian, tuo Elvis Presley goottitwistillä, aloittaa rivakalla tempolla kulkevan "New Rosen" ensimmäiset rivit, kaaos vaikuttaa taas hallitulta.

Enemmän tai vähemmän kontrolloitu sekamelska on ollut osa The Damnedin viehätystä jo ensimmäisestä, edellä mainitusta ”New Rose” -singlestä lähtien. Lokakuussa 1976 julkaistulla neljävitosella on Britannian kaikkien aikojen ensimmäisen punklevytyksen status, ehtihän Stiff Records julkaista sen viikkoja ennen Sex Pistolsin debyyttisingleä. The Damned ehti punkbändeistä ensimmäiseksi myös albumirintamalla Englannissa; Nick Lowen tuottama esikoispitkäsoitto Damned Damned Damned jukaistiin helmikuussa 1977.

The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [1]
The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [2]

Alkuperäisen kvartetin muodostivat Vanianin ja aluksi bassokitaraan keskittyneen Sensiblen lisäksi rumpali Rat Scabies sekä kitaristi Brian James. He kaikki pääsevät esittämään näkemyksiään yhtyeen värikkäästä ja kuoppaisesta taipaleesta newyorkilaisohjaaja Wes Orshoskin (Lemmy, 2010) hauskassa, mutta syvältäkin luotaavassa dokumentissa The Damned: Don't You Wish That We Were Dead. Samalle esiintymislavalle originaalinelikko ei ole mahtunut sitten yhdeksänkymmentäluvun alkuvuosien.

Orshoskin edellisen dokumentin kohde Lemmy Kilmister on itseoikeutetusti mukana elokuvassa näkökulmineen, onhan hän osa The Damnedin basistihistoriaa. Lemmyn jyhkeää bassottelua kuullaan myös vuonna 1979 ilmestyneen "I Just Can't Be Happy Today" -singlen b-poskelta löytyvällä "Ballroom Blitz" -versioinnilla. Osa The Damnedin esihistoriaa on myös The Pretendersistä tuttu Chrissie Hynde. Muita ääneen pääseviä ovat esimerkiksi Jello Biafra, Jean-Jacques Burnel (The Stranglers), The Buzzcocksin Steve Diggle sekä The Damnedin kakkoslevyn Music for Pleasure (1977) tuottanut Pink Floyd -rumpali Nick Mason.

The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [3]
The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [4]

Kohtuullisesti valkokangasaikaa saa myös entinen Guns N’ Roses -basisti Duff McKagan, mutta cover-esityksiä sisältäneelle GN’R-albumille The Spaghetti Incident? päätynyt "New Rose" -versio on dokumentissa yleinen vinoilun aihe. Kuten nähdään, asia aiheutti kränää myös Sensiblen ja originaalikitaristi Brian Jamesin välillä 90-luvun alkupuolella, jolloin alkuperäisryhmä teki joitakin esiintymisiä. The Damnedin hajoamisten ja takaisin yhteen palaamisten määrä on omaa luokkaansa, kuten erilaisten kokoonpanojenkin saldo. Erityisesti basistin paikka on ollut tuulinen. Kaksi The Damnedin entistä nelikielisen nyplääjää, Paul Grey ja Bryn Merrick, törmäsivät toisiinsa parisen vuotta sitten syöpäklinikalla Englannin Cardiffissa. Jälkimmäinen valitettavasti hävisi taistelun sairauttaan vastaan dokumentin valmistumisen jälkeen, mutta kertoo vielä Orshoskin elokuvassa hulluista vuosista The Damnedin riveissä.

Tampereella ja Helsingissä vuonna 2011 vierailleelta The Damnedin 35-vuotisjuhlakiertueelta nähdään otteita elokuvassakin. Yhtyeen kivikkoisen polun ja väen taajaan tahtiin vaihtumisen huomioiden on nykyisen kokoonpanon pitkähkö taival jo pienoinen ihme; ikuisen pikkupojan Captain Sensiblen (s. Raymond Burns) ja kreivi Draculan inkarnaatio Dave Vanianin (s. David Lett) johtama ryhmä on toiminut ilman miehistönvaihdoksia jo vuodesta 2004. The Damnedin tarinaan istuu sekin, että kaksi muuta originaalijäsentä, Rat Scabies (s. Christopher Millar) ja Brian James (s. Brian Robertson), lähtivät omalle 35-vuotiskiertueelleen samanaikaisesti entisen emoryhmänsä kanssa.

The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [5]
The Damned: Don't You Wish That We Were Dead [6]

Entisten ja nykyisten jäsenten eripuraisuus ja katkeruus paistavat humoristisen pinnan alta etenkin rumpali Scabiesin kohdalla ja taustalla kummittelee myös maailman vanhin kahnauksien aiheuttaja, raha. Dokumentin kuvausten aikaan 60 vuotta täyttänyt suuri absurdisti Captain Sensible myöntää jääneensä 17-vuotiaan tasolle, mistä kannattaa olla vain hyvillään; vessojen siivoustakin aikanaan tehnyt Kapteeni Järki antaa esimerkiksi hyvän vinkin jättipökäleen huuhtelemiseksi wc-pöntöstä. Laulusolisti Dave Vanian on yhtyetovereidensakin mielestä mysteeri, josta kukaan ei tiedä mitään. Puolivakavasti pohditaan, olisiko mies sittenkin oikeasti vampyyri. Myös Rat Scabiesin hellittelynimen taustat avataan.

Ryhmä on värikästä ja Orshoskin onnistunut dokumentti valtaosin riemukasta katseltavaa. Katkeralta kalskahtava Rat Scabies sanoo elokuvan lopussa, ettei The Damnedilla ollut maailmassa suurempaa merkitystä, The Clashilla ja Sex Pistolsilla oli. Onneksi asiasta ei tarvitse olla samaa mieltä.

Versioinfo (30.10.2015):

The Damned: Don't You Wish That We Were Dead -dokumentin Suomen ensi-ilta Night Visions -festivaaleilla Helsingissä lauantaina 31.10.2015.

****-
© Mika Helminen, julkaistu: 30.10.2015
keskiarvo
toimitus
3.75/5.00 (2)
 MHPI
  4.0 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (2)
100%
The Damned: Don't You Wish That We Were Dead (2015)  The Damned: Don't You Wish That We Were Dead (2015)