Caroline Munro

Road House (1989)

Road House - kuuma kapakka

aka Bar routier; De profesión: duro; Il duro del Road House

Road House #1 Road House #2
IMDb

Mielikuva Patrick Swayzesta on liian usein romanttisten elokuvaroolien ja suosikin kansikuvapojan leimaama, vaikka niin habitus kuin fysiikkakin oli sopivaa toimintatähtiainesta. 80-luvulla tosin lihasten kunnioitettavuus riippui siitä miten ne olivat hankittu. Tanssimalla listalla ei päässyt kovinkaan korkealle, oli rasvaprosentti kuinka alhainen tahansa. Ehkäpä juuri tästä kahtiajakoisuudesta johtuen Road Housesta muodostui omaperäinen genrehybridi.

Elokuva sijoittui ajallisesti romanttisten menestyselokuvien putkeen, joka alkoi Dirty Dancingistä (1986) ja päätyi Ghostiin (1990). Road House on omalla hämärällä tavalla osa kaanonia, taglinen niputtaessa elokuvan saman trilogian osaksi; "The dancing’s over. Now it gets dirty". Ghost kertoo minne päädytään, kun ensin hillutaan ja tapellaan; ennenaikaisen ja väkivaltaiseen kuolemaan.

Road House [1]
Road House [2]

Road House on toimintaelokuvan muottiin rakennettu metafora juottolan ja ihmisyhteisön samankaltaisuudesta. Baari-ilta simuloi myös Maslowin tarveportaikkoa pienoismittakaavassa; fysiologisten (nesteytys) tarpeiden täyttämisen jälkeen haetaan yhteenkuuluvuutta, rakkautta ja/tai arvostusta. Ravintolailta on kyllin pitkä aika spontaaneihin ja radikaaleihinkin toimiin, jotka tähtäävät sosiaalisessa arvoasteikossa nousuun. Onnistuneet toimet tuottavat vastineita biologisiin tai henkisiin tarpeisiin. Kun alkoholinkatkuinen ympäristö yhdistetään filosofisilta kuulostaviin lauseisiin ja impulsiiviseen väkivaltaan, niin ollaan ymmärrettävien assosiaatioiden äärellä.

Road House [3]
Road House [4]

Ammattiportsari Dalton (Patrick Swayze) palkataan syrjäiseen kapakkaan järjestyksenpitotehtäviin, jonka kalusto uusiutuu viikoittain rähinöiden seurauksena. Dalton tempautuu ongelmien keskiöön rikkoessaan kaupungin kirjoittamattomia sääntöjä. Baarin sisällä hän on valistunut itsevaltias, joka kontrolloi varmoin ottein baaritiskin ja ulko-oven välistä pienoisvaltakuntaansa. Elokuvan draama syntyy siitä, kun Dalton ulos astuessaan huomaa koko ympäröivän pikkukaupungin toimivan täsmälleen samalla mekaniikalla. Ovivahtina toimii paikallinen gangsteri (Ben Gazzara). Hierarkian huipulle päässeelle on varattu palkinnoksi kaupungin ykkösblondi (Kelly Lynch).

Road House [5]
Road House [6]

Toimintatähtien tappotaitojen vastapainoksi on yleensä korostettu heidän poikkeuksellista mielenlaatuaan itsehillinnän ja nautinnoista pidättäytymisen suhteen. Tavallisesti vetoapua haettiin aasialaisperäisistä filosofioista, mutta modernissa westernissä esitettiin mielenhallinan taustalle länsimainen koulutus ja filosofian tutkinto. Samaan hengenvetoon Dalton tosin haistattaa tutkintonsa sisällön ("that sort of shit") ja alleviivaa asiaa harrastamalla puolialastomana Taiji-liikesarjoja. Hippeily ei ole kuitenkaan hahmolle rasitteeksi. Korkeinta valtaa baarissa käyttävä askeettinen persoona on aitoa työväenluokan fantasiaa ja samalla portsarien ammattikunnan korkein profiilinkorotus.

Road House [7]
Road House [8]

Dalton kuittaa tutkintonsa tapaan myös muut ylevät periaatteet ja säännöt hölynpölynä. Elokuvan alun humanistinen latteus "Nobody ever wins a fight" käy elokuvan aikana sort of shit -prosessoinnin läpi ja muotoutuu inhorealistiseksi toteamukseksi; Loppujen lopuksi paras keino voittaa on tappaa kaikki vastustajat. Perinteinen sankaritaru lähtee yksilön jalostumisesta kohti sankaruutta, mutta Daltonin kannalla kyse on käänteisestä evoluutiosta. Loikka zen-portsarista kohti väkivaltaista, kurkkuja repivää eläintä on lyhyt, mutta odotettu. Be nice until it's time to not be nice.

Road House [9]
Road House [10]

Daltonin sekä gangsterin kung fu -taitoisen lemmikkiapina Jimmyn (Marshall R. Teague) legendaarinen lopputaisto pursuaa absurdia alkukantaisuutta ja on kehityksen kulminaatiopiste. Tarinan hienous on siinä kuinka sujuvasti se nitoo toteamuksen älylliseen pääomaan sijoittamisen turhuudesta kasasta kohtauksia, joiden ydin on riidanhaastamista, bylsimistä ja naamaan leipomista. Dalton on traaginen sankari, jonka katarsis syntyy valistuneisuuden harhan katoamisesta.

Road House [11]
Road House [12]

Road House oli toimintaelokuvalle uusi genreavaus, mutta sen esimerkki ei koskaan johtanut aidon aligenren syntymiseen ja isompaan jäljittelijöiden joukkoon. Patrick Swayze on roolissaan enemmän rakastaja kuin toimintatähti ja sisällössä on normaalia enemmän romanttisen draaman elementtejä. Lopputulos on silti aivan liian väkivaltainen, totinen ja vailla minkäänlaista itsetietoisuutta, jotta sitä voisi pitää edes nykyaikaisten treffitoimintaelokuvien esiedustajana. Se yrittää ottaa molempien sukupuolien erityistarpeet huomioon kasarille tyypillisen macho- ja toimintakulttuurin kapeissa ja yksiulotteisissa rajoissa. Road House on elokuva, johon päättyi 1980-luku.

****-
© Jarkko Lehtola, julkaistu: 26.11.2015
keskiarvo
toimitus
3.35/5.00 (10)
 JSJLTPJMMHMMEMPITMPV
  3.5 4.0 3.5 3.5 3.0 3.0 3.5 4.0 2.5 3.0
keskiarvo
lukijat i
3.29/5.00 (7)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  15 (40)
38%
Road House (1989)  Road House (1989)Road House - kuuma kapakka