Caroline Munro

Roger Waters the Wall (2014)


Roger Waters the Wall #1 Roger Waters the Wall #2

Genre

IMDb

Tuore konserttielokuva Roger Watersin taannoisesta The Wall -kiertueesta esittää teoksen kronologisessa järjestyksessä pienin live-lisäyksin ja hienosäädöin melkein niin kuin se oli alkuperäisellä Pink Floyd -albumilla (1979). Sean Evansin ja Watersin ohjaama spektaakkeli leikkaa itse konsertin väliin kuvia kokonaan uudesta kehyskertomuksesta, jossa Waters ajelee Ranskan rannikkoteillä matkallaan kohti Italiaa. Siellä hänen on määrä kohdata sodassa kuolleen isänsä hauta ensimmäistä kertaa. Matkan varrella pysähdellään myös isoisän haudalla, ranskalaisissa majataloissa ja muistellaan menneitä vuosia sateisen melankolian ja nostalgian sävyissä.

Watersin suvussa jo ainakin kaksi poikaa on kasvanut ilman isää sekä Rogerin oman isän että isoisän kuoltua ennenaikaisesti maailmansodissa. Konserttielokuvan kolmas kerronnallinen taso on tietysti vahva anti-war -visio, joka välittyi jo alkuperäisen albumin, rockin merkkiteoksen lyriikoista ja rakenteesta. Sukupolvien yli jatkuva henkilökohtainen, yksilötason tragedia ja menetys on liitetty luontevasti mukaan yleismaailmalliseen teoskokonaisuuteen, joka jo alun perin oli melko raskas, korkealentoinen ja puhutteleva.

Roger Waters the Wall [1]
Roger Waters the Wall [2]

Itse keikkataltiointi on visuaalisesti vaikuttavaa tulitusta, jossa vilisee hyvällä maulla toteutettuja valo- ja grafiikkakuvioita sekä paljon Alan Parkerin Pink Floyd - The Wall -elokuvasta (1982) tuttuja surrealistisia animaatiohetkiä, jotka eivät ole menettäneet tehoaan. Itse muuria rakennetaan hiljalleen lavalle keikan edetessä ja lopussa koko hirvitys tunnetusti sortuu liki yleisön päälle. Valtava Animals-tyylinen sika liitelee yleisön yläpuolella, vasara-armeija marssii muurilla ja ilkeät opettajat vainoavat soittajia ja yleisöä. Varmasti eräs surrealististen animaatiojaksojen puhuttelevimmista ja häiritsevimmistä hetkistä on, kun "opettaja" sulloo kourallisen oppilaita lihamyllyyn, jonka ritiläpäästä sitten pursuaa ulos traagisesti luiketertelevia isoja matoja suoraan opettajan valvovan silmän alle. Ihminen syntyy tarkkailtavaksi. Nykyään yhä enenevässä määrin, ja jossain jo paljon pahemmin kuin muualla.

Roger Waters the Wall [3]
Roger Waters the Wall [4]

Kaikki, mitä visuaalisella ja animaatiopuolella tapahtuu, liikkuu tunnetusti humoristisen ja makaaberin välillä, eikä synkkää taustatarinaa ja sodanvastaisuutta ole tarkoitus unohtaa hetkellisen rock-irrottelun aikana. Vaikutelma on vähän samanlainen kuin Banksyn katumaalauksilla. Keikan aikana pommikoneista pudotetaan abrahamilaisia, öljy-yhtiöiden, automerkkien ja erään kuuluisan pikaruokaketjun sekä tietysti dollarivaluutan kirkkaanpunaisia symboleita, ja välillä sama hirveä pommikone syöksyy väkivaltaisesti päin yleisöä. Vaikutelma on häkellyttävä ja tietyllä väärällä tavalla kiehtova, sillä kyseessä on tietysti sama lentokone, jota "Goodbye Blue Sky" -kappaleen alussa lapsenääni ihailee peittelemättömästi sanoin: "look mummy, there's an aeroplane up in the sky".

Loppupuolelta mieleen jää lavalla kiihkoileva aurinkolasipäinen, gestapo-mielisairaalasta karannutta pitkätukkaista sissijohtajaa muistuttava Waters räiskimässä konetuliaseella joka suuntaan. Erityisen tehokkaana keinona taustamuurilla (sekä elokuvan lopputekstien aikana) esitellään täysin tuntemattomien ihmisten kuvia heidän synnyinaikoineen, kuolinaikoineen ja -paikkoineen. Ajatus sodan aiheuttaman hävityksen ja menetyksen esittämisestä tavallisten ihmisten kannalta ja kasvoin on 1900-luvun sodat muistaen hyvin looginen ja (erilaisten muistopaikkojen sekä museoiden ulkopuolella) myös harvemmin hyödynnetty keino. Tässä ei juuri sotasankareita, poliitikkoja tai patriotismia vaalita, vaan valokuvin esitetyt ihmiset tulevat joka puolelta maailmaa, uhreina niin sodille kuin poliittis-uskonnolliselle terrorille. He eivät ole tunnettuja, mutta tämänkaltainen "anonyymi muistaminen" avaa meditoinnille uuden näkökulman, joka on myös aivan keskeinen.

Roger Waters the Wall [5]
Roger Waters the Wall [6]

Dramaturgisesti esitys on hyvin rakennettu, vaikka toki alkuperäinen käsikirjoitus tehtiin jo levyn luomisen aikoihin. Kaikki tähän konserttiin tuodut lisäykset tukevat alkuperäistä ideaa, sillä maailma näin kovasti muuttuneenakin on ydinongelmiltaan silti sama. Väestön määrä kasvaa, pommit putoilevat, paskiaiset vittuilevat ja niin edelleen. The Wallin hätkähdyttävä musiikki toimii toki ilman maailmantuska-aspektiakin, mutta ainahan on plussaa, kun taiteella on jämäkästi sisältöä.

Konserttikokonaisuuden ansioksi täytyy laskea, että sen edustama "maailmantuska" ja sotien, diktatuurien ja hallitusten vastustaminen ei ole naiivia hillumista, eikä sille voi helposti ilkkua. Visiota ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Waters ja Evans vain iskevät niin sanotusti faktat pöytään ja skriinille. Jumalalle ei myöskään puhuta, ainoastaan ihmisille. Mieluumminhan sitä kai kuuntelee fiilikseen nostatettua yleisöä huutamassa "no fucking way!" (huudahdus maalattu myös ilmassa lentelevään possuun) Watersin johdolla "Mother"-kappaleen aikana kuin suomalaista luuserikimppaa huutamassa kyltein "nekruille" jossain torilla.

Roger Waters the Wall [7]
Roger Waters the Wall [8]

Ratkaisu kuvata lähinnä yleisöä "Comfortably Numb"in ikonisen kitarasoolon aikana on erikoinen ja vähän häiritsevä. Ihmisten liki transsimainen vellominen kyseisen musiikkihetken aikana on toki ymmärrettävää, mutta myös itse soittajaa (David Kilminster) olisi ollut luontevaa kuvata, kun kyseessä on melko oleellinen ja dramaattinen hetki albumin kaaressa.

Elokuvateattereissa esitetty liki kolmetuntinen kokonaisuus, joka toivottavasti päätyy myyntitallenteille, päättyy mielenkiintoiseen ja käsikirjoittamattomaan keskusteluun Watersin ja Pink-rumpali Nick Masonin välillä. He vastailevat ihmisten lähettämiin kysymyksiin luontevasti ja kiinnostavasti. Keskustelusta selviää muun muassa se, miten "Brick 2":n lapsikuoro järjestyy kiertueen aikana eri paikkoihin ympäri maailmaa.

Roger Waters the Wall [9]
Roger Waters the Wall [10]

Kokonaisuutena Roger Waters the Wall on mietteliäs ja hetkittäin hyvin melankolinen eeppinen visio. The Wallin kaltaiseen poikkitaiteelliseen "oopperaan" sisältyy aina myös tärkeitä viitteitä optimismin ja katarsiksen tärkeydestä niin mielen- kuin maailmanterveydelle. Näistä teemoista niin albumi, Parkerin elokuva kuin tämä viimeisin kokonaisuus ovat popkulttuuri- ja musiikkihistoriaan jääviä timanttilohkareita.

Versioinfo (12.11.2015):

DVD/BD-julkaisujen kansainväliseksi ajankohdaksi on ilmoitettu 1. joulukuuta 2015, joten oletettavasti teos löytyy pian myös kotimaisista kaupoista ja kirjastoista.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 12.11.2015
keskiarvo
toimitus
4.50/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat i
4.50/5.00 (1)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (2)
100%
Roger Waters the Wall (2014)  Roger Waters the Wall (2014)