Caroline Munro

Rituals (1977)

Joki ilman paluuta

aka Ils était cinq; Rituals, il trekking della morte; Floden utan återvändo; The Creeper

Rituals #1 Rituals #2
IMDb

Syvä joki (1972) nosti metsäkauhuriman tasolle, jota ei ole sen jälkeen ylitetty. John Boormanin mestariteoksen henkinen jatko-osa Joki ilman paluuta koettaa toistaa saman tempun, käyttäen kuitenkin esikuvaansa monipuolisempia keinoja saavuttaakseen varsin mystiseksi muotoutuvan päämääränsä. Vaikutteistaan huolimatta unohduksiin vajonnut selviytymiskauhuklassikko seisoo sekä tyylillisesti että temaattisesti omilla jaloillaan vielä tänä päivänäkin.

Rituals [1]
Rituals [2]

Joki ilman paluuta marssittaa keskelle korpea melko epäammattimaisen oloisista lääkärismiehistä koostuvan retkueen. Ryhmän jäsenillä on alusta asti keskenään skismaa, joka luo jo aiemmilla virkistysreissuilla kehittyneiden näkemysten välille muun muassa eettisiä ristiriitoja. Matka ei ala muutenkaan kovin riemukkaasti, sillä he joutuvat hyvin varhaisessa vaiheessa raastavan psykologisen terrorin kohteeksi. Ensimmäiseksi kaikkien kengät varastetaan, ja hetkeä myöhemmin teltan liepeille ilmestyy seipääseen lyöty (aito!) peuran pää. Joku laittaa aktiivisesti kapuloita rattaisiin, jolloin rivit rakoilevat entisestään.

Ulkopuolisen uhan tuottajana on oletettavasti toinen ihminen, kyltymätön riivaaja, jonka motiivina on lähinnä tuoda esiin henkilöiden pelkoja ja maalailla niistä mieltä järkyttäviä muotokuvia. Päähenkilöiden kantti ja ennen kaikkea egojen sekä ideologioiden kestävyys laitetaan testiin. Tunnelman rakentelu on paikoin varhaisiin slashereihin (Musta joulu, 1974) kallellaan, mutta konkreettisen väkivallan uhka on huomattavasti vähäisempi. Ongelmien lisääntyessä ja epätoivon syventyessä reissu muuttuu kuitenkin nopeasti suoraviivaisemmaksi taisteluksi elämästä ja kuolemasta - tuntemattomien osapuolten välisestä sodasta selviytymiseksi.

Rituals [3]
Rituals [4]

Porukan varsinaisena johtajana toimii käytännöllinen uskovainen Harry (Hal Holbrook; Usva, 1980, ja Erämaan armoille, 2007), joka on ryhmän kollektiivinen omatunto. Hän saa tehdä täyden päivätyön yrittäessään pitää haperon korttitalon kasassa. Lawrence Danen (Karhusaari, 1979, ja Scanners, 1980) näyttelemä "alfauros" Mitzi taasen paljastuu hermoheikoksi ja itsekeskeiseksi pelkuriksi, jonka on turha yrittää haastaa Harryä ryhmän johtajuudessa. Mitzi on karaistumattomasta porukasta ainoa, joka on ainakin alkuun sokea omille puutteilleen ja kyvyilleen, mutta saa sitten tuta pahiten oman pienuutensa kaiken avun auttamattomissa.

Ankara luonto tekee ihmisen mielikuvitukselle kovia tepposia päähenkilöiden luonteita arvioivan katsojan roolissa, sillä näyttelijät ajalleen tyypillisesti rypevät kuvauspaikoilla eri liemissä keitettyinä. 70-lukulaiseen tapaan näkemyksille jätetään runsaasti tilaa, eikä ryhmään kohdistuvien uhkien syntyperää hierota naamaan, vaan rikas symboliikka vihjaa jatkuvasti tekijöiden perimmäisistä tarkoitusperistä. Luonto kaikessa armottomuudessaan ja moninaisissa uhissaan näyttäytyy paikoin jopa yliluonnollisena, koska uhka saattaa olla tieteellisesti ajateltuna mahdottoman oloinen kohdata.

Rituals [5]
Rituals [6]

Rosoiset ja julistemaiset luonnon ja ihmisen välistä suhdetta kuvaavat kompositiot mukailevat päähenkilöiden mielenmaisemia. Joenvarsirisukot muuttuvat hiljalleen palaneen metsän kautta ankeaksi ja kivikkoiseksi erämaaksi. Ympäristön erinomaisessa hyödyntämisessä on goottilaisen pimeyden sävyttämiä kaikuja, jolloin elokuva kaikessa päällekäyvässä rumuuden estetiikassaan pyrkii tuomaan henkilöiden psyykeistä esiin puolia, joita he eivät ole koskaan tiedostaneet.

Sivistyneen ja keinotekoista turvaa tarjoavan yhteiskunnan ulkopuolella pahin vihollinen löytyy peiliin katsomalla. Päähenkilöt paljastavat todelliset tunteensa vastoinkäymisten koittaessa hyvin rehellisesti. Heidät pakotetaan norsunluutornistaan alas haastamaan itsensä, sillä älyllisestä, sielua tyynnyttävästä oikeamielisen moraalin kyllästämästä arvomaailmasta ei keskellä taka-pajulaa ole apua. Emotionaalista harmautta peilaava tilanne tuhoaa jaloimmatkin ystävyyttä huoltavat ja toisesta välittävät teot, koska periaatteessa jokainen on tällä matkalla aivan yksin.

Rituals [7]
Rituals [8]

Elokuva kertoo tietyllä tavalla mentaalisesta puhdistautumisesta, rikkoen samalla peri-inhimillistä rajoittuneisuutta sekä mieltä rauhoittavaa ahdasmielisyyttä. Mikäli hahmojen henkinen kantti vain kestää persoonaa muuttavan stressitilanteen, niin se tarjoaa mahdollisuuden "syntyä" henkisesti uudelleen. Periaatteessa kyse on itsensä ylittämisestä tilanteessa, jossa kulttuuritkaan eivät pelasta. Nimenomaan ryhmän henkilöiden tavoitteiden ja paineensietokyvyn välinen ristiriita muodostaa syvältä kaihertavan, jokaisen henkilön identiteettiä nakertavan näkökulman koko elokuvalle.

Kukaan heistä ei kykene kohtaamaan rasittavaa tilannetta sen kaikessa koruttomuudessa, saati päästämään irti kuvitelmistaan tai antautumaan oman minuutensa edessä, jolloin osa porukasta ajautuu sekavuustilan äärelle. Jos luonnon säälimättömyyden edessä ei kyetä kyseenalaistamaan sitä, mitä siihen mennessä on oppinut elämästä ja sen mukanaan tuomista vaikeuksista, eikä onnistuta sopeutumaan vallitseviin olosuhdemuutoksiin, on tuloksena eriasteisia hermoromahduksia. Kun rituaalit tai toisin sanoen rutiinit katoavat, on edessä identiteetin uudelleenrakentamisprojekti pelkistä repaleisista minuuden paloista, jotka henkisen myllerryksen jälkeen ovat jääneet jäljelle.

Rituals [9]
Rituals [10]

Ryhmän jäsenet ovat kaikelta ikävältä suojeltuina yksilöinä musertavan kaukana mukavuusalueeltaan. Reissun aikana koetut valaistumisen hetket muuttuvat arjeksi, jota ei pääse pakoon. Holbrookin esittämä Harry kestää koettelemukset parhaiten, sillä hänellä on turvanaan tapauskonnollinen yhteys yläkerran voimiin. Tällainen yksinkertainen tapa suhtautua elämään osoittautuu lopussa kiistanalaiseksi, kun elokuva muuttuu jopa apokalyptisiä helvetinvisioita lietsovaksi näytökseksi. Kiireettömästi teemojaan käsittelevänä elokuvana Joki ilman paluuta näyttää meille mielikuvitusta palvoville ihmiseläimille kuinka vieraantuneita pahimmillaan olemme omasta luonnostamme.

***½-
© Esa Meisalmi, julkaistu: 8.12.2015
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (6)
 JSJMKKJM*MMEM
  3.5 3.0 3.5 4.0 3.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.50/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  6 (9)
67%
Rituals (1977)  Rituals (1977)Joki ilman paluuta  

kommentit

odota...
Tuomas kommentoi (8.12.2015 13:00:40)
user avatar "Ankara luonto tekee ihmisen mielikuvitukselle kovia tepposia päähenkilöiden luonteita arvioivan katsojan roolissa, sillä näyttelijät ajalleen tyypillisesti rypevät kuvauspaikoilla eri liemissä keitettyinä." Hmm. Mitä ihmettä tämä lause tarkoittaa? Voisiko kriitikko avata A) lauserakennetta ja B) ajatusta lauseen takana? En saa kiinni vaikka kuinka tavaan tuota. Tai periaatteessa ymmärrän lauseen alkuosan (ennen pilkkua), joka tarkoittanee että luonto (joka on siis katsojan roolissa päähenkilöihin nähden) arvioi päähenkilöiden luonteita tekemällä heidän mielikuvituksilleen "kovia tepposia". Ja ymmärrän kyllä senkin että näyttelijät kuvausajankohdalle tyypilliseen tapaan eivät ole päässeet kovin helpolla tuolla korvessa. Mutta miten nämä kaksi mielestäni irrallista asiaa (päähenkilöiden mielikuvituksen mindfuckkeilu ja kuvausolosuhteet) liittyvät toisiinsa, eli ovat samassa lauseessa? Ei ole tarkoitus vittuilla, viisastella eikä besserwisseröidä, vaan en ihan oikeasti ymmärrä. Pyydän selitystä sillä asia jäi kiehtomaan mutta myös vaivaamaan :)
vastaa »
Esa Meisalmi kommentoi (8.12.2015 16:00:50)
lainaus:
"Ankara luonto tekee ihmisen mielikuvitukselle kovia tepposia päähenkilöiden luonteita arvioivan katsojan roolissa, sillä näyttelijät ajalleen tyypillisesti rypevät kuvauspaikoilla eri liemissä keitettyinä." Hmm. Mitä ihmettä tämä lause tarkoittaa? Voisiko kriitikko avata A) lauserakennetta ja B) ajatusta lauseen takana? En saa kiinni vaikka kuinka tavaan tuota. Tai periaatteessa ymmärrän lauseen alkuosan (ennen pilkkua), joka tarkoittanee että luonto (joka on siis katsojan roolissa päähenkilöihin nähden) arvioi päähenkilöiden luonteita tekemällä heidän mielikuvituksilleen "kovia tepposia". Ja ymmärrän kyllä senkin että näyttelijät kuvausajankohdalle tyypilliseen tapaan eivät ole päässeet kovin helpolla tuolla korvessa. Mutta miten nämä kaksi mielestäni irrallista asiaa (päähenkilöiden mielikuvituksen mindfuckkeilu ja kuvausolosuhteet) liittyvät toisiinsa, eli ovat samassa lauseessa? Ei ole tarkoitus vittuilla, viisastella eikä besserwisseröidä, vaan en ihan oikeasti ymmärrä. Pyydän selitystä sillä asia jäi kiehtomaan mutta myös vaivaamaan :)
user avatar Hyvinhän sinä tuon tulkitsit. Tarkoitus oli kuitenkin myös kertoa, että katsojankin mielikuvitukselle tehdään tepposia, mikäli osaa eläytyä näyttelijöiden rypemiselle moisissa olosuhteissa.
vastaa »
Tuomas kommentoi (8.12.2015 18:38:12)
lainaus:
Hyvinhän sinä tuon tulkitsit. Tarkoitus oli kuitenkin myös kertoa, että katsojankin mielikuvitukselle tehdään tepposia, mikäli osaa eläytyä näyttelijöiden rypemiselle moisissa olosuhteissa.
user avatar Ahaaa! Nyt taisi aueta, suuret kiitokset!
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa