Caroline Munro

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom (1972)

aka Kyôfu joshikôkô: Onna bôryoku kyôshitsu

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom #1 Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom #2
IMDb

Terrifying Girls' High School -sarja tunnetaan parhaiten sarjan kakkososasta, jo 70-luvulla kansainväliseen levitykseen lanseeratusta Lynch Law Classroomista (1973). Sarjan kolme muuta elokuvaa ovat jääneet siinä sivussa kovin vähälle huomiolle. Norifumi Suzukin ohjaama ensimmäinen Terrifying Girls' High School -elokuva Women's Violent Classroom on niljakas ja pienimuotoinen eksploitaatioelokuva, joka heijastelee oman aikansa sosiaalista ilmapiiriä.

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [1]
Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [2]

Women's Violent Classroomin tapahtumapaikkana toimii "tytöistä kunniallisia naisia ja rakastavia äitejä" kasvattava Pyhän valaistuksen tyttölukio. Oppilaitoksen motto on pelkkä vitsi, sillä luokkahuoneet ovat täynnä tulevia väkivaltarikollisia ja muita kelvottomia naisenalkuja. Tarinan keskiössä on tyttöpomo Michiko (Miki Sugimoto), joka kahinoi korruptoituneelta rehtorilta käskyjä ottavan jengijohtaja Sumikon (Ryoko Ema) kanssa. Uusi miesopettaja (Tadashi Naruse) yrittää saada oppilaita ojennukseen, mutta yritys on tuhoon tuomittu ympäristössä, jossa kouluviranomaiset harrastavat oppilaiden raiskaamista ja tytöt tervehtivät uutta opettajaa ovelle ripustetulla kuolleella kissanruholla.

Women's Violent Classroom lipuu alusta alkaen nihkeän eksploitaation pariin. Väkivalta ei ole tavattoman graafista, mutta henkisesti sitäkin kylmäävämpää. Eräässä kohtauksessa raskaana olevan tytön vauva potkitaan kuoliaaksi, toisessa taas avuttomat koulutytöt lukitaan vessakoppiin muiden tiputellessa palavia heiniä heidän päälleen. Tyrmistyttävintä on kuitenkin se, että tarinan päähenkilö Michiko on itsekin vittumainen koulukiusaaja, joka terrorisoi puolustuskyvyttömiä uhreja. Katsojalle tarjotaan samaistumisen kohdetta vasta elokuvan puolivälissä mukaan tulevasta orpotyttö Yukista (Reiko Ike), joka on tarinan ainoa edes vähän selkärankaa omaava tyttöpomo.

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [3]
Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [4]

Women's Violent Classroom tuli ensi-iltaan syyskuussa 1972, jolloin japanilainen opiskelumoraali oli jo alkanut rappeutua. Maassa todistettiin sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ennennäkemätöntä opiskeluintoa köyhän nuorison nähdessä koulutuksen tienä parempaan elämään. Japanin talousihme saattoi kansan kuitenkin nopeasti vaurauteen, ja 70-luvun taitteessa osa nuorisosta alkoi kyseenalaistaa hartaan opiskelun tarpeen. Kouluissa alkoi ilmaantua järjestyshäiriöitä ja lintsaamista, ja tilanne tulisi pahenemaan entisestään seuraavilla vuosikymmenillä.

Sosiaalinen kommentaari tuskin oli päällimmäisenä käsikirjoittajakolmikko Masahiro Kakefuda, Ikuo Sekimoto ja Suzukin mielessä, mutta ei liene myöskään sattumaa, että japanilainen eksploitaatiogenre levisi koulumaailmaan juuri 70-luvun taitteessa. Women's Violent Classroom ei ollut lajityypin ensimmäinen elokuva - esimerkiksi Daiein ja Nikkatsun elokuvasarjoissa Way Out, Way In (1970) ja Girls' Junior High School (1970-1971) oli rymistelty kouluissa jo aiemmin - mutta samankaltaista röyhkeyttä ei kouluelokuvissa oltu ennen nähty. Women's Violent Classroomissa tuotantovuoden mahdollistama ronski eksploitaatiokuvasto kohtaa aikakauden sosiaalisen ilmapiirin tavalla, joka ei olisi ollut mahdollinen vielä muutamaa vuotta aiemmin.

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [5]
Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [6]

Ohjaaja Suzukilla ei kuitenkaan ollut tapana pitää täysin vakavaa naamaa eksploitaatioelokuvissaan, ja tälläkin kertaa vajotaan muutamaan otteeseen matalaotsaisen huumorin pariin. Pahimmassa riman alituksessa naureskellaan koulutytön rintakarvoille; laiskemmissa jaksoissa taas revitään huumoria koomisten kevennysten Toru Yurin ja Akira Oizumin tylsämielisestä hölmöilyistä. Vitsit eivät juuri kevennä elokuvaa, vaan saavat sen nurinkurisesti tuntumaan entistä likaisemmalta.

Pinky Piolence -elokuville ominaiset viihdyttävät toimintajaksot puuttuvat Women's Violent Classroomista lähes kokonaan, mikä saa elokuvan tuntumaan pienimuotoiselta ja epämiellyttävän todenmukaiselta. Vasta loppua kohden nähdään lajityypin peruskuvastoon kuuluva Iken ja Sugimoton välinen veitsitappelu sekä ikoninen jakso kahden pienen koulutyttöarmeijan kerääntyessä joen rannalle ottamaan toisistaan mittaa. Viime minuuteille on myös säästetty Pinky Violence -elokuvien definitiivisiin hetkiin kuuluva kohtaus, jossa tytöt polttavat koulupukunsa lukion portin eteen pystytetyssä roviossa. Jakson punk-henkisyys nousee taivasta hipoviin sfääreihin säveltäjä Masao Yagin musiikkien ansiosta ja toimii siltana sarjan seuraavaan elokuvaan, huomattavasti yliampuvampaan Lynch Law Classroomiin.

Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [7]
Terrifying Girls' High School: Women's Violent Classroom [8]

Häijyä eksploitaatiokuvastoa tarjoava Women's Violent Classroom on epätasainen ja paikoin raskas, mutta samalla omituisen kiehtova elokuva. Katsojalle jää hieman epäselväksi pyrkiikö Suzuki sanomaan jotain aidosti tärkeää oman aikansa sosiaalisesta ilmapiiristä sekä koulukiusaamisen kauheudesta, vaiko pelkästään tarjoamaan ilkeämielistä eksploitaatioviihdettä. Vauhdikas jatko-osa Lynch Law Classroom on parempi elokuva, mutta niljakasta genresikailua arvostavalle katsojalle Women's Violent Classroom on oiva valinta.

Versioinfo (13.6.2016):

Toei on julkaissut elokuvan kohtalaisen hyvätasoisella dvd:llä ilman tekstityksiä. Kielitaidottomille ei ainakaan toistaiseksi ole tarjolla ratkaisua, sillä fanitekstityksiä ei ole olemassa.

***½-
© Mikko Koivisto, julkaistu: 13.6.2016
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (2)
 JSMK*
  3.5 3.5
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  2 (2)
100%
Women's Violent Classroom (1972)  Women's Violent Classroom (1972)Kyôfu joshikôkô: Onna bôryoku kyôshitsu