Caroline Munro

Black Panther Bitch M (1974)

aka Violence Sweeper; Sensual Killer M; Kuroi Mehyô M

Black Panther Bitch M #1 Black Panther Bitch M #2
IMDb

Yleisestä harhaluulosta poiketen Nikkatsu ei tuottanut vuosina 1971-1988 ainoastaan Roman Pornoa, vaan julkaisi ajoittain myös valtavirtaelokuvia. Tuotantostrategia auttoi pitämään studion relevanttina läpi vuosikymmenen sekä ruokki Nikkatsun parhaiden ohjaajien taiteellista ruokahalua. Toimintaohjaaja Koretsugu Kuraharan (Sex Rider: Wet Highway, 1971) ninjatoiminta Black Panther Bitch M tuotiin teattereihin elokuussa 1974 kaksoisnäytöksenä Toshiya Fujitan nuorisodraaman Younger Sister kanssa.

Black Panther Bitch M [1]
Black Panther Bitch M [2]

Elokuvan tarina seuraa ninjakoulutuksen saanutta palkkatappaja M:ää (Reiko Ike), joka ottaa käskyjä näkymättömältä varjo-organisaatiolta. Tähtäimessä on perhehuolista kärsivä liikemies (Mikio Narita), jonka ympärillä häärii joukko yakuzan henkivartijoita. Yksi miehen bisneskumppaneista on karatemies Tanaka (Masashi Ishibashi) - sivujuonne, jonka pääasiallinen tarkoitus on tuoda elokuvaan yksi ylimääräinen mätkintäjakso. Ampuma-aseista pidättäytyvä M hoitelee vastustajansa heittoveitsillä ja silmiin suuntautuvilla sadistisilla kamppailulajiliikkeillä.

Nikkatsu oli Black Panther Bitch M:n kanssa oikeaan aikaan liikkeellä. Kamppailulajeja ja ronskia tyttötoimintaa pursuava elokuva tuli teattereihin Pinky Violence -genren jälkilöylyillä ja karate-buumin alkutaipaleella. Naispuoliset karatekat lopulliseen suosioon nostanut Sister Street Fighter julkaistiin vain kaksi viikkoa myöhemmin. Black Panther Bitch M ei ollut puhdasverinen karate-elokuva, mutta osui riittävän lähelle ja näyttelijäkaartikin oli suoraan Toein elokuvista pöllitty Ikeä ja Sister Street Fighterin Masashi Ishibashia myöten. Viimemainittu oli tuonut myös ystävänsä, Goju-ryu -karatemestari Gogen Yamaguchin mukanaan neuvonantajaksi elokuvan kamppailulajijaksoihin.

Black Panther Bitch M [3]
Black Panther Bitch M [4]

Ike ei ollut koulutettu kamppailulajitaitaja, mutta kokenut toimintatähti kylläkin. Elokuvan viihdyttävät toimintajaksot kompensoivat Iken aitojen mättötaitojen puutetta ultraväkivallalla ja sijaisnäyttelijän suorittamilla ninjahypyillä sekä ensimmäisestä persoonasta kuvatuilla karateliikkeillä. Yhtään ei myöskään haittaa se, että Ike näyttää aivan tyrmäävän upealta aukinaisessa mustassa paidassaan, jonka kahta nappia ei ole suunniteltu kestämään ninjataistelun rasitusta. Vaatevalmistajan moka on miesyleisön riemuvoitto.

Vaatteiden virhetoiminnat tarjoavat Black Panther Bitch M:n ainoat paljaan pinnan pilkahdukset. Elokuvan japanilaisen dvd-julkaisun mukana tulevassa vihkosessa kerrotaan hauska tarina siitä, kuinka Nikkatsun lähestyttyä Ikeä yksi tämän motiiveista roolin vastaanottamiselle oli seksikohtausten puute. Ike ei omien sanojensa mukaan ollut pahastunut pääasiallisen työnantajansa Toein elokuvissa syntyneestä seksitähden maineestaan, mutta kaipasi kipeästi valtavirtaroolia. Kuvausten aikana Ike veti pahimman luokan pultit kuullessaan käsikirjoitukseen vaivihkaa lisätystä seksikohtauksesta. Näyttelijättären vaatimuksesta jakso muutettiin alastonkohtaukseksi ja sijoitettiin hotellihuoneen sijaan talon katolle.

Black Panther Bitch M [5]
Black Panther Bitch M [6]

Tarinaltaan melko yksioikoiseksi jäävä elokuva pitää sisällään muutaman mielenkiintoisen kaavasta poikkeavuuden. Hyvä esimerkki on jakso, jossa sankaritar ottaa viattoman lapsen panttivangiksi. Karheaan realismiin tähtäävä käänne jää hieman tyylirikoksi puhdasta fantasiaa edustavassa elokuvassa, mutta ilahduttanee hämmentäviä hetkiä arvostavaa genreyleisöä. Ohjaaja Kuraharalta löytyy myös kärsivällisyyttä rakentaa jokunen aidosti tunnelmallinen kohtaus säveltäjä Norihito Ozawan (Delicate Skillful Fingers, 1972) musiikkien avulla. Toein saman aikakauden parhaiden toimintarymistelyjen haastajaksi elokuvasta ei silti ole.

Mistä sitten kiikastaa? Todennäköisesti siitä, ettei Nikkatsu yksinkertaisesti ollut enää 70-luvun puolivälissä toimintastudio, josta löytyisi resursseja luotsata raskaimman sarjan toimintaviihdettä. Kuvauspaikkojen suppeus, lyhyt kesto (74 min) ja toimintakohtausten pienimuotoisuus muistuttavat elokuvan olevan Nikkatsun tuotantoa. Ei Black Panther Bitch M perushyvää Toei-tuotantoa huonompi ole, mutta ylimpiin kärkikahinoihin pääsemiseksi olisi vaadittu massiivisempia toimintakohtauksia sekä kunnianhimoisempaa otetta eksploitaation vyöryttämisessä kankaalle.

Black Panther Bitch M [7]
Black Panther Bitch M [8]

Lajityypistä ja elokuvan päätähdistä kiinnostuneille Black Panther Bitch M on rajoitteistaan huolimatta tyydyttävää katseltavaa. Nikkatsun tuotantostrategiaan se ei tuonut oleellista muutosta, vaan studio jatkoi Roman Porno -elokuvien parissa tarjoillen vällä muutaman mainstream-julkaisun. Nikkatsun muista 70-luvun valtavirtajulkaisuista voidaan mainita esimerkiksi Yusaku Matsuda -toimintakomedia The Four Roughnecks (1974) sekä Yasuharu Haseben rikoselokuva Sukeban Deka: Dirty Mary (1974), jonka päärooliin kaavailtiin alun perin Reiko Iken kilpasisko Miki Sugimotoa. Vuosikymmenen lopulla valmistui myös sarjakuvaan pohjaava väkivaltaelokuva Super Gun Lady: Police Branch 82 (1979), jonka pariin Elitisti palaa pian.

Versioinfo (6.9.2016):

Happinet on julkaissut elokuvan Japanissa laadukkaalla dvd:llä. Tekstityksiä ei löydy levyltä eikä toistaiseksi mistään muualtakaan. Sivuhuomiona mainittakoon, että arvosteluun liitetyssä julisteessa näkyvä heijastuma ei johdu huonosta kuvasta, vaan on osa alkuperäistä julistetta.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 6.9.2016
keskiarvo
toimitus
3.00/5.00 (1)
 
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!