Caroline Munro

Karate Kill (2016)


Karate Kill #1 Karate Kill #2
IMDb

Kurando Mitsutaken uutuus tarjoaa 90 minuuttia karatea, väkivaltaa ja paljaita rintoja. Ajan ei pitäisi käydä pitkäksi.

Karate Kill sai alkunsa pari vuotta sitten Yubarissa, jossa elokuvafestivaalille saapunut tuntematon karate-mies Hayate jäi ilman hotellihuonetta. Danger Dolls -elokuvan tuottaja Naoki Kubo tuli hätiin ja tarjosi miehelle oman huoneensa sohvaa. Yhteiselo eteni pian siihen pisteeseen, että Hayate demonstroi liikesarjojaan ihastuksesta kuolanneelle Kubolle. Tuottaja päätti heti, että tästä pojasta pitää leipoa toimintatähti.

Karate Kill [1]
Karate Kill [2]

Projekti nytkähti eteenpäin jo seuraavana päivänä Kubon käveltyä Mitsutaken Gun Womanin (2014) näytökseen. Elitistin oli tarkoitus käydä moikkaamassa ohjaajaa elokuvan jälkeen, mutta asiasta ei tullut mitään Gun Womaniin ihastuneen Kubon jututtaessa Mitsutakea sarjatulella. Loppu lieneekin helppo arvata.

Hayate on Karate Killissä japanilainen mättösankari Kenji, jonka pikkusisko (huippusuosittu AV-tähti Mana Sakura) on kadonnut Yhdysvalloissa teille tietämättömille. Amerikkaan matkaava veli saa pian totuuden selville: livestriimaukseen hurahtanut teksasilainen sekopää Capital Messiah (Kirk Geiger) on joukkoineen kaapannut tytön ja aikoo teloittaa tämän suorassa lähetyksessä internetin gore-sivustolla. Sisko on pelastettava, mutta ensiksi Kenjin on opittava väistelemään luoteja, opettajanaan samaisille kahjoille kätensä menettänyt nainen (ex- AV-tähti Asami).

Karate Kill [3]
Karate Kill [4]

Mitsutake oli keksinyt edelliseen elokuvaansa Gun Womaniin niin mehukkaan eksploitaatiojuonen, etteivät aneemiset tuotantoarvot juurikaan häirinneet. Karate Kill on perinteisempi kosto-/pelastusleffa, jonka omaa antia on tosielämää sivuava internetin tappovideoiden tuotanto. Aiheeseen ei perehdytä kovinkaan syvällisesti, sillä ohjaaja ei halunnut tylsistyttää yleisöä ylettömällä vakavahenkisyydellä. Mitsutaken oma kanta on selvä: pidetään hurme fiktiivisenä, sillä tosielämän väkivalta ei ole mukavaa.

Hayate kuuluu siihen b-sankarien sarjaan, jonka edustajilta löytyy enemmän lihaksia kuin karismaa. Miehen karatetaidot ovat kuitenkin täyttä rautaa. Hayaten alkukantainen karate tähtää vastustajan murhaamiseen yhdellä iskulla, minkä takia hänen liikehdintäänsä on hieman viihteellistetty toimintaelokuvan tarpeisiin. Voima ja taito välittyvät silti selkeästi kuvatuissa toimintajaksoissa. Asiassa auttaa myös se, että omista kyvyistään varma Hayate vaati, että vastanäyttelijät tähtäävät kuvauksissa hänen kasvoihinsa normaalisti käytettävän "ohilyömisen" sijaan.

Karate Kill [5]
Karate Kill [6]

Mitsutake on Fangorian haastattelussa myöntänyt, ettei hän ole varsinaisesti karate- tai kungfu-elokuvien harrastaja. Tämä myös näkyy elokuvassa ajoittain. Karate Kill olisi kaivannut pätevämpiä vastustajia (ainoastaan miekkamies David Sakurai antaa Hayatelle kunnon haasteen) ja vahvempaa kamppailulajifilosofian hehkutusta; nyt elokuva jää hieman vajavaiseksi ominaisimmalla pätemisalueellaan. Mitsutake on kuvaillut elokuvan karatea päähenkilön työkaluksi, verraten sitä Likaisen Harryn Magnumiin. Harmi vain, ettei Hayate ole mikään Clint Eastwood eikä elokuvasta löydy Dirty Harryn (1971) rautaista tarinaa.

Karate Kill on Mitsutaken ensimmäinen kaupallinen tuotanto. Ikäraja on kiskottu japanilaisittain turvalliselle R-15 -tasolle, mikä ei tosin tarkoita juuri mitään muuta, kuin että Gun Womanin nekrofiliat on jätetty tällä kertaa väliin. Missään muussa maassa elokuva tuskin saa K-18 -leimaa alhaisempaa ikärajaa väkivallan sadistisuuden takia. Tuotantoarvot ovat hieman aiempaa paremmat, mikä näkyy etenkin kuvanlaadun parannuksena, mutta jostain syystä tekninen toteutus ei ole yhtä energistä kuin Gun Womanissä. Silmään pistävät esimerkiksi elokuvan alku- ja lopputekstijaksot, jotka ovat ponnettomia ja luovat DTV-henkistä vaikutelmaa. Lisäharmina ammuskelukohtauksissa on sorruttu tympeään CGI-vereen.

Karate Kill [7]
Karate Kill [8]

Karate Kill on hengeltään hieman aikakausien sekamelska. Cannon-elokuvat ovat ilmiselvä innoituksen lähde julistetta myöten, mutta elokuvan teemasta, musiikeista ja tuotantoarvoista välittyvät fiilikset ovat 90-luvun ja nykypäivän fuusio. Mitsutakelle ominainen leffaviittailu pysyy onneksi tällä kertaa aisoissa, vaikka Bruce Leetä apinoidaankin ja Asamilla on Rolling Thunder -koukku kädessä.

Mitsutaken kaksi tuoreinta elokuvaa ovat olleen hieman vaikeita pisteytettäviä ensikatselun tiimoilta. Gun Woman tuli niin puskista, että hehkutukseen saattoi livahtaa muutama liiallinen ylisana. Karate Killin kohdalla odotukset taas ehtivät kasvaa elokuvalle epäsuotuisiksi, minkä takia uusintakatselu saattaisi olla paikallaan. Ensivaikutelma on positiivinen, mutta myös karvan verran pettymys. Kyllä Mitsutake silti tietää miten laatuelokuvaa tehdään: laittamalla heti elokuvan alkuun sankari takomaan roiston päätä lasinsirpaleiden peittämään lattiaan samalla kun alaston nainen koikkelehtii taustalla. Lukijat voinevat vetää omat johtopäätöksensä tämän pohjalta.

Versioinfo (18.10.2016):

Karate Kill sai maailmanensi-iltansa elokuussa 2016. Elokuva on tulossa Suomeen Night Visions -festivaalin ohjelmistoon marraskuussa 2016.

***--
© Mikko Koivisto, julkaistu: 18.10.2016
keskiarvo
toimitus
3.25/5.00 (2)
 KKMK*
  3.5 3.0
keskiarvo
lukijat
0.00/5.00 (0)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!