Caroline Munro

The Prowler (1981)

Rosemaryn murhaaja

aka Rosemary's Killer; The Graduation; Pitchfork Massacre; El asesinato de Rosemary; El asesino de Rosemary; Forke des Todes

The Prowler #1 The Prowler #2
IMDb

Joseph Ziton (Invasion U.S.A., 1985) ohjaaman The Prowlerin alkua on vaikea pitää muuna kuin täysin hatusta vedettynä "neronleimauksena". Jonkinlainen murhamiehen tekemisiä kevyesti motivoiva juonentapainen toki löytyy: toisessa maailmansodassa taisteleva jenkkisotilas saa mielitietyltään kirjeen, jossa ilmoitetaan ruusuisin sanankääntein, että tämä suhde oli tässä. Tuloksena sotilas surmaa kotiin palattuaan entisen heilansa ja uuden poikaystävän. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin alkaa tapahtua kunnolla, koska eroprosessin käsitteleminen vaatii ilmeisesti pitkällistä ajatusten kypsyttelyä, patoumien lopullista purkamista ja kukkakaupassa käynnin huolellista suunnittelemista.

The Prowler [1]
The Prowler [2]

Eletään vuotta 1980 newjerseyläisessä pikkukaupungissa. On valmistujaistanssien aika. Sotilas saapuu kuokkimaan kaupunkiin sydän murtuneena, kuinkas muuten kuin univormuun sonnustautuneena. Ihmisten listiminen pitää aloittaa välittömästi, koska... noh, ihmisiä nyt pitää vain listiä, vaikka kenelläkään ei olisi mitään heitä vastaan. Vauhdikkaasti käynnistyvä elokuva osoittaa edetessään olevansa osaavissa käsissä, eivätkä tekijät Ziton johdolla tee työtään pellenaamarit kasvoillaan. Genrelle ominaista fiilistelyyn keskittyvää hiippailua tosin löytyy sieltä täältä, muttei häiritsevässä haahuilumielessä.

The Prowleria on kehuttu lähinnä purevasta väkivallasta, eikä niinkään muusta. Efektit ovat realistisen tuntuisessa graafisuudessaan päteviä, vastaahan niistä itse Tom Savini. Talikot ja veitset toki uppoavat ihmislihaan kuin voihin, mutta kun päiviltä päästetään onnensa kukkuloilla liihottava tyttö suihkussa, niin ollaan olennaisen äärellä. Uima-altaalla tapahtuva kurkunkatkaisu on jo visuaalisesti todella palkitseva, kuten myös pään räjähtäminen, joka ei kalpene Scannersin (1981) tai Maniacin (1980) mossahduksille. Konemaisesti uhrista toiseen siirtyvästä sotilaasta otetaan kuitenkin hahmona hävyttömän vähän irti, eikä ryttyiset kalsarit päässään kulkevaa tappajaa voi pitää pelottavana. Välillä tämä sorrutaan jopa näyttämään koko ”komeudessaan”. Näissä kohtauksissa giallomaiset kuvakulmat ja rajaukset olisivat olleet enemmän kuin paikallaan.

The Prowler [3]
The Prowler [4]

Virkistävää elokuvassa on, etteivät roolihahmot ärsytä. Niin sanotut normaalit nuoret kun ovat yleensä säännön vahvistavia poikkeuksia. Näyttelijät osaavat tehdä muutakin kuin pönöttää tai näyttää järkyttyneiltä. Vuorosanojen lausuminenkaan ei kuulosta kauppalistan ääneen lukemiselta. Tulevaisuuden toivot ovatkin aina otollisimpia silvonnan kohteita, ja heidän kohtaloistaan välittää, ainakin sen ajan kunnes leikataan muualle. Koska he ovat seksuaalisen heräämisen kynnyksellä tai sen jo ylittäneet, niin mukaan mahtuu myös teinirakkautta vankistavia tunteita, kuten intohimoa ja mustasukkaisuutta. Näin elokuvaan saadaan jotain etäisesti draamanpoikasta muistuttavaa.

The Prowler on hivenen löyhästi yhteen sidottu sarja kohtauksia, jotka kuitenkin seuraavat toisiaan yllättävän saumattomasti. Tuotantoarvot ovat kohdallaan, eikä elokuvan toteutus pistä silmään negatiivisella tavalla kovinkaan usein. Kauhuelokuvana se ei esitä mitään erityisen mielikuvituksellista tai uutta auringon alla, mutta tyylipuhtaana ja varmaotteisena kasariviihteenä se puolustaa paikkaansa slasherien ylemmässä kastissa. Pienimuotoiseksi puutteeksi voi lukea vähäisen tissipitoisuuden, joten aivan kaikki miehiset tarpeet eivät tule täytetyiksi. Mielessä käy myös olisiko elokuva saanut lisäpontta, jos murhaaja olisikin ollut natsi.

***½-
© Esa Meisalmi, julkaistu: 31.10.2016
keskiarvo
toimitus
3.21/5.00 (7)
 JSJMJM*MHMMEMTM
  3.5 3.5 3.0 3.0 3.5 3.5 2.5
keskiarvo
lukijat i
3.42/5.00 (6)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  5 (13)
38%
The Prowler (1981)  The Prowler (1981)Rosemaryn murhaaja