Caroline Munro

Arrival (2016)

aka Story of Your Life; L'arrivée; La llegada; Premier contact

Arrival #1 Arrival #2
IMDb

Kaksitoista UFOa laskeutuu eri puolille maapalloa. Hieman linssiä tai linnunmunaa muistuttavat valtavat mustat alukset eivät säteile mitään tunnettua sädettä, pysyttelevät hieman maanpinnan yläpuolella ja ovat kaikin puolin salaperäisiä. Melkoiseksi poikkeustilaksi määriteltävä ilmiö on tietysti maailmanlaajuinen uutispommi, jossa suurvaltojen "asiantuntijat", armeijat, poliitikot, tiedeyhteisöt ja uskonnolliset lahkot ovat kaikki mukana. Yhdysvalloissa yhden avaruusaluksen luokse lähetetään Amy Adamsin (Mestari, 2012) kielitieteilijä seuranaan Jeremy Rennerin (The Hurt Locker, 2008) teoreettinen fyysikko ja Forest Whitakerin jylhä armeijahahmo. Heidän tehtävänään on selvittää, ennen kaikkea onko muukalaisten kanssa mahdollista kommunikoida, mistä muukalaiset tulevat ja miksi he saapuivat Maahan. Toisiinsa yhteyksissä olevien valtioiden mielessä on tietysti kysymys "millä tavoin tämä uhkaa kansallista turvallisuuttamme", kun taas Amy Adamsin humaani kielifriikki haluaa uskoa muukalaisuuteen ja mielellään oppia kerrankin todella vaikean uuden kielen.

Arrival [1]
Arrival [2]

Kanadalaisen Denis Villeneuven uusi scifielokuva Arrival perustuu Ted Chiangin palkittuun tieteisnovelliin Story of Your Life vuodelta 1998. Elokuvana sen näkökulma olemiseen maailmankaikkeudessa kielen kautta on kiehtova ja oleellinen, vaikka Sapir-Whorfin hypoteesin esittely valtavirtaelokuvassa (kuitenkin ehdottomasti sen paremmasta päästä) jää välttämättä pinnalliseksi ja anekdoottimaiseksi, sillä elokuvassa on juoni, jonka täytyy edetä. Elokuva onkin etenkin alkupuolella oivaltavan jännittävä ja mystistä tunnelmaa väräjävä, kun kukaan elokuvassakaan ei tiedä mitä alusten sisältä löytyy. Sinne on mentävä kuin tuntemattomaan luolaan, jossa vielä vallitsevat epäselvät olot ilmakehän ja painovoiman suhteen. Avaruusaluksista löytyvät heptapodit osoittautuvat benigneiksi ja kiehtoviksi olioiksi, joiden omaperäisen runollista kieli-ilmaisua Adamsin hahmo alkaa tulkita.

Villeneuve onnistuu kuvaamaan kaiken tämän ajatuksia herättävästi. Elokuva on totinen ja pohdiskeleva, kuten kaikki Villeneuven elokuvat. Hän ei vaikuta varsinaiselta näyttelijäohjaajalta vaan ennen kaikkea tarinankertojalta ja kuvien rakentajalta. Muihinkin ohjaajan elokuviin säveltäneen islantilaisen Jóhann Jóhannssonin utuinen musiikki tukee kaikkea kuvissa nähtävää. Elokuvan globaali viesti on aluksi odotetun skeptis-pessimistinen, sillä muukalaissivilisaation kosminen delegaatio ei selvästikään saa maapallon valtioita lähestymään toisiaan vaan kilvoittelemaan keskenään harhautuksilla, juonimalla ja salaamalla potentiaalisen kriittisiä tietoja toisiltaan. Kiina ja Venäjä esitetään aggressiivista aseellista vastarintaa kannattaviksi rymistelijöiksi, Jenkeissä ongelmia taas aiheuttavat new age -tyyliset kiihkolahkolaiset ja yksittäiset sabotaasi- ja terroriteot. Elokuva saakin miettimään mitä voisi tapahtua, jos itse Kristus oikeasti ilmestyisi maan päälle puhumaan seemiläistä arameaa.

Arrival [3]
Arrival [4]

Loppua kohden elokuva muuttuu kuitenkin varovaista toivoa ja humaanisuutta surumielisesti korostavaksi visioksi elämän arvoisesta tulevaisuudesta. Hieman Interstellar-elokuvaa (2014) temaattisesti muistuttavassa ja aikatasoja näynomaisesti soveltavassa lopussa vihjataan, että elämä itsessään on niin ainutlaatuinen (ja ilmeisen sattumanvarainen) ilmiö, että se on tapahtumisen ja antamisen arvoinen, vaikka olisi tuomittu päättymään murheeseen ja tragediaan. Kysymys on hiljentävä ja tietysti ajaton, jo tuhansia vuosia sitten ihmisten mielissä herännyt. Se on vastakkainen täydellisen negaation kyynisyydelle, joka julistaa syntymän itsessään pelkäksi onnettomuudeksi. Interstellarin melkoisen alleviivaava ja sentimentaalisen saarnaava näkökulma uhkaa myös Arrivalia, joka kuitenkin kenties ohjaajansa ominaisluonteen ansiosta pysyy hivenen maltillisempana.

Kaikesta huolimatta Arrivalin selvästi fantasianomainen ja edeltäneitä tieteellis-filosofisia pointteja melko rajusti soveltava loppu voi tuntua liian helpolta, optimismi liian idealistiselta, vaikka ajatus on kaunis ja sellainen johon (ihmisessä) mielellään uskoisi. Muukalaisten kommunikointikeino tuo mieleen hienoimmat levynkannet, ja vaikka Adamsin hahmo oppii kielen ehkä liian nopeasti, on tuon vakavahenkisen näyttelijän työtä ja tulkintaa aina ilo seurata. Adamsin päähenkilö sisältää kaikuja Terrence Malickin 2000-luvun elokuvakerronnasta (The Tree of Life, 2011; To the Wonder, 2012) ja hahmojen salatuista ajatuksista, vaikka Arrival ei ole läheskään yhtä sirpaleinen ja kokeileva.

Arrival [5]
Arrival [6]

Arrivalin teemat ajasta, avaruudesta ja siitä, mitä todella merkitsisi saada yhteys ja varmuus muiden sivilisaatioiden olemassaolosta, ovat niin laajoja, monitahoisia, kirjallisia ja perusteellista keskittymistä vaativia, että elokuvan mitoissa kovin syvälle kosmokseen ja äärettömyyteen ei usein päästä, ellei elokuvan nimi satu olemaan 2001: Avaruusseikkailu (1968). Viimeaikojen tieteiselokuvista paras lienee Ridley Scottin The Martian (2015), joka osoittautui melko yllättäen ohjaajansa kolmanneksi mestariteokseksi upeiden ja merkityksiltään keskeisten Alienin (1979) ja Blade Runnerin (1982) jälkeen. The Martianissa näkökulma on rajoitettu siihen, mikä ihmiskunnalle voisi lähitulevaisuudessa olla mahdollista, jos poliittista tahtoa ja yhteistyötä riittäisi. Vaikka se viekin "vain" Marsiin asti ja takaisin, kykenee se valottamaan Maa-planeetan asemaa, merkitystä ja oikeasti suurten asioiden luonnetta häkellyttävän hienosti ja elokuvallisesti. Denis Villeneuven kiinnitys tulevan Blade Runnerin jatko-osan (2017) ohjaajaksi voi myös osoittautua hyväksi ideaksi.

Arrivalin aikana tulee mieleen halu kerrata Carl Saganin edelleen huimaava ja pätevä klassikkokirja Cosmos (1980) ja siitä erityisesti luku XII ("Encyclopaedia Galactica"), jossa käsitellään Draken kaavaa ja huomioon otettavia seikkoja, jos muukalaisia ilmaantuisi tänne tai "lähistölle." Saganin perusteelliset teoriat ja kuvailut ihmissivilisaation asemasta puolustuskannalla tai muukalaisten tarkkailtavana (mikäli vieras sivilisaatio olisi kehittynyt miljardeja vuosia pidemmälle kuin eläimenkaltainen homo sapiens) ovat klassikkoja. Ajatus siitä, miten NE näkisivät, luokittelisivat ja määrittelisivät ihmiskunnan ja motiivimme, on äärimmäisen diippi. Samoja ajatuksia Villeneuven uusi elokuva onnistuu ajoittain väläyttämään, eikä tyhjällä ryminällä ja paukuttelulla ole mitään osaa tässä elokuvassa. Jännite ja kärjistymiset liittyvät todellisen tuntemattoman ja arvoituksen kohtaamiseen sekä tietoisuuteen elämän traagisuudesta lineaarisen ajan kurimuksessa.

***½-
© Juho Malanin, julkaistu: 20.12.2016
keskiarvo
toimitus
3.50/5.00 (8)
 JSJLTPKKJM*MMMK*PI
  4.0 4.0 3.5 2.5 3.5 2.5 4.5 3.5
keskiarvo
lukijat i
3.81/5.00 (8)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  10 (12)
83%
Arrival (2016)  Arrival (2016)