Caroline Munro

Tom of Finland (2017)


Tom of Finland #1 Tom of Finland #2
IMDb

Joku on todennut osuvasti hiljattain, että Tom of Finland on uusi Muumi. Se on ulkomaalaisillekin tuttu brändi, joten nykyään pyritään myymään yhä enemmän ja enemmän kaikennäköistä kamaa, kirjoja, kalentereita, lakanoita, astioita ja vaikka mitä Touko Laaksosen (1920-1991) ikonisilla piirroksilla. Kuten myös muumeille, on markkinointihengessä koetettu hioa taiteesta särmiä pois tai ainakin maton alle. Monelta unohtuu, miten alkuperäiset Tom of Finland -kuvat olivat suttuisia printtejä hikisissä homopornolehdissä, joita luettiin kellaribaarien takavessoissa runkkupaskan äärellä.

Tom of Finland [1]
Tom of Finland [2]

Kun myös Angry Birds sai äskettäin brändinedistämiselokuvan (2015), niin nyt on Tom of Finlandin vuoro. Elokuva on osa Suomi 100 -hankkeita, joissa ilmeisesti nostetaan taattuun suomalaiseen pöhöttyneeseen kökkötyyliin nationalistisia ikoneita esille kansalle, jolla on entistä vähemmän yhteistä keskenään.

Arvaahan sen, että Dome Karukosken ohjaama elokuva on mahdollisimman perinteinen Suomalainen Suurmieselokuva. Jos jotain rönsyjä on mukaan jäänyt, on ne jätetty ihan sen vuoksi että liberaali elokuvayleisö pääsee taputtamaan itseään selkään avarakatseisuudestaan elokuvavalinnan suhteen. Tom of Finlandin grafiikasta tuttuja miesten välisiä persepanoja ja suihinottoja on siis turha kuvitella näkevänsä kuin korkeintaan vilaukselta. Aihe on suunnattu mahdollisimman suurelle kansalle, mistä kertovat jo katsojamagneettien ohjaajan valinta, sekä Salatut Elämät -”maestro” Aleksi Bardyn palkkaaminen käsikirjoitusta rustaamaan.

Tom of Finland [3]
Tom of Finland [4]

Touko Laaksonen (Pekka Strang) nimittäin oli Sotiemme Veteraani ja jo siitä syystä ansaitsee kaikkien suomalaisten kyseenalaistamattoman kunnioituksen. Nationalistisella sota-ajan korsukuvastolla päästään herkuttelemaan jo heti elokuvan alussa, ja aiheeseen palataan elokuvassa aina säännöllisin väliajoin. Mitään niin rienaavaa ei uskalleta sentään tehdä, että näytettäisiin korsuissa tapahtuneen mitään sen kummempaa kuin Itsenäisen Suomen puolustamista. Vähän sivusilmällä vilkaistaan kapteenin persettä, mutta silleen hyvässä suomalaisessa saunakaverihengessä. Sotakuvastoon palataan elokuvan mittaan koko ajan, joskus todella tahattoman koomisesti, kuten korsukuoron Isänmaan rakkauden ilmentymänä esittävässä laulukohtauksessa.

Olisi varmasti auttanut elokuvaa, jos sitä tekemään olisi palkattu jotain homokulttuurista ymmärtäviä tekijöitä. Nyt Karukosken ja Bardyn umpihetero näkemys vaikuttaa perustuvan toisen käden tietoihin ja tuntuu siksi todella falskilta. Homojen sielunelämä kuvataan kahtenaisella rakkaus-himo -akselilla. Vaikuttaa siltä, että he ovat halunneet aivan erityisesti vältellä suomalaisten homojen maanalaisen kulttuurin kuvausta, ehkä ikärajan noston pelossa. Mutta kai elokuvalla voi muutenkin intohimoja kuvata kuin pelkän nussimisen myötä?

Tom of Finland [5]
Tom of Finland [6]

Homojen sortoa kyllä esitellään, onhan problemaattista kun ei voi ikinä tietää, kuka mies johdattaa yökerhossa vessaan vietelläkseen ja kuka ihan vain ulostamaan. Ja toki mielivaltaiset poliisit heittävät putkaan, jos saavat kiinni tuhmia kuvia levittämästä tai puistosta kyrpä toisen perseessä. Mutta kaikki on kuivan toteavaa ja tavanomaista, vailla minkäänlaista intohimoa. Cruising (1980) -elokuvasta on jo 37 vuotta, mutta siinäkin sentään osattiin kuvata soidinmenoja vaaran ja kiihdykkeiden sekoittumista jännittävästi.

Jännitteeksi elokuvaan on kehitetty kolmiodraama Laaksosen, tämän siskon (Jessica Grabowsky) ja komean vuokralaisen (Lauri Tilkanen) välille. Sinänsä jännitettä ei juuri ole, koska kaikki hahmot on sutaistu parilla luonteenpiirteen vedolla, eivätkä he muutu mitenkään elokuvan edetessä. Siskon katkeruus Toukon (piiloteltua) homoutta kohtaan vihjataan myös juontuvan kateudesta tämän taiteilijan kykyjä kohtaan. Aika vähän mitään muuta elokuvassa jää vihjauksen asteelle. Ei siksi, että se olisi mitenkään graafinen, vaan koska Bardyn käsikirjoitus tuppaa aina ensin näyttämään asian ja sitten selittämään sen tyhmimmillekin katsojille. Väliin heitetään tönkön kuuloista selitystä.

"Tämä ei ole vain kuva. Se on atomipommi! Ja tästä voi joutua vankilaan!" sanotaan Toukolle, joka jo valmiiksi istuu vankilassa koska on jäänyt kiinni piirtämiensä kuvien kanssa.

Tom of Finland [7]
Tom of Finland [8]

Kun tarinan mittaan Touko pääsee fanikuntansa ääreen vapaamieliseen Yhdysvaltoihin, alkaa elokuva vihdoin hieman rentoutua paskanjäykästä sellomusiikintäyteisestä suurmieskuvauksestaan. Hupsussa kohtauksessa homo-orgioihin sisään rynnistävät poliisit ovatkin etsimässä vain jotain sattumanvaraista kioskirosvoa, eivätkä ole pidättämässä ketään omalla takapihallaan. Koko ajan taustalla lymyilee suoraan Laaksosen piirroksien näköisiä poseeraajia.

Mutta tuo tovi rennomman elokuvan parissa on nopeasti ohimenevä, sillä lopussa vielä pitää summata, millainen tragedia oli kun ei Suurta Taiteilijaa ymmärretty eläessään ja seiväs niellään uudestaan kahdesta päästä samalla kertaa. Mukana on esimerkiksi parikin pakollista kuolinpetikohtausta, jossa pitää summata taiteilijan Merkitys ja antaa lupauksia paljastaa vielä kykynsä koko maailmalle.

Suomessa elämäkertaelokuvista tulee usein ihan sietämättömiä siksi, että ne tehdään täsmälleen samaan kaavaan, jossa ainoa kerrottava viesti keskushenkilöstä on että hän oli Suuri, eikä häntä Arvostettu tarpeeksi. Olisiko Laaksonen oikeasti janonnut näin paljon yleistä kunnioitusta, kuten elokuva esittää? Painotus tuntuu epätoivoiselta perusteelta sille, että juuri tätä elokuvaa tarvitaan.

Tom of Finland [9]
Tom of Finland [10]

Jos kuka, Tom of Finland olisi ansainnut itsensä näköisen elokuvan, sellaisen joka olisi päivänvaloa kelpaamattoman rietas, härski, törkeä ja samalla myös riemullinen kuvaus kullinimemisen ilosta, homonäkökulmasta erittäin homolle yleisölle, eikä todellakaan valtavirralle taidekirjojen kaupitteluun. Tomin parhaillaan kaupan oleva kirjakokoelma muuten muistetaan esitellä katsojille elokuvan viime hetkillä.

Vähintään elokuvan kelvollisuutta olisi voinut mitata sillä, että se olisi raivostuttanut nyt ainakin jotkut viralliset lautakunnat, jotka jakelevat rahaa Suomi 100 -hankkeisiin.

*½---
© Paavo Ihalainen, julkaistu: 20.2.2017
keskiarvo
toimitus
1.50/5.00 (3)
 MMPITM
  2.0 1.5 1.0
keskiarvo
lukijat i
2.25/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!

kommentit

odota...
Anton von Monroe kommentoi (21.2.2017 19:16:28)
user avatar Täydellistä. Terävintä suomalaista elokuvakritiikkiä aikoihin.
vastaa »
anonyymi kommentoi (26.2.2017 21:53:25)
user avatar Kiitos tästä kriittisestä arvostelusta. Ajattelin samaa, ettei suomalaiset osaa tehdä valtavirrasta poikkeavaa elokuvaa ja tämä ei taida olla poikkeus. Siksi en sitä myöskään katso, enkä lippua maksa. Elämänkertaelokuvat tuppaavat olemaan sellaisia, että niissä pitää joskus elänyttä ihmistä kunnioittaa, niin lopputulos on tämä.
vastaa »

kommentoi arvostelua ja/tai elokuvaa