Caroline Munro

Se7en (1995) :: Seven

Seitsemän

aka Sep7; Sept; Sieben

Se7en #1 Se7en #2
IMDb

Et alun alkaenkaan eroa minusta sen enempää kuin oikea kätesi vasemmasta, mutta se tarkoittaa että meitä yhdistävä tekijä on JÄRJEN UNI, JOKA SYNNYTTÄÄ HIRVIÖITÄ.
-Georges Bataille (Uskontoteoria, 1974; suom. Roni Grén)

Saavuttuani Concorde-aukiolle ajattelin tehdä lopun itsestäni. Useaan otteeseen suuntasin kulkuni Seinen rannalle, mutta jokin esti minua toteuttamasta aikomustani. Tähdet loistivat taivaalla. Äkkiä minusta tuntui, kuin ne olisivat sammuneet kaikki yhdellä kertaa kuin äsken näkemäni kirkon kynttilät. Uskoin että aika oli täyttynyt ja että maailmanloppu oli saapumassa, niin kuin on ilmoitettu Johanneksen Ilmestyskirjassa. Uskoin näkeväni mustan auringon tyhjällä taivaalla ja verenpunaisen pallon Tuileries-puiston yläpuolella. Sanoin itsekseni: "Ikuinen yö alkaa ja se tulee olemaan kauhistuttava. Mitä tapahtuu, kun ihmiset huomaavat, että aurinkoa ei enää ole!"
-Gérard de Nerval (Aurélia, 1855; suom. Rauni Puranen)

I am the voice inside your head (and I control you)...
I am the lover in your bed (and I control you)...
I am the sex that you provide (and I control you)...
I am the hate you try to hide (and I control you)...
...You let me do this to you (I am the exit)...
...My whole existence is flawed... You get me closer to god...
-Nine Inch Nails

Holy Christ... Somebody call somebody...
-California (John C. McGinley)

Ne, jotka eivät ole koskaan nähneet elokuvaa Se7en, ovat kadehdittavassa asemassa, vaikka epäilemättä kuuluvat vähemmistöön. Elokuvaa on kuitenkin mahdollista käsitellä ilman anteeksiantamattomia paljastuksia, eikä tämä teksti täten spoilaa monitasoisen ja epäintuitiivisen psykotrillerin keskeisiä juonenkäänteitä kuvienkaan muodossa.

David Fincherin toinen pitkä elokuva toimii kahdella tärkeällä tasolla, joista ensimmäinen tekee siitä äärimmäisen katsottavan, kuumottavan ja jännittävän trillerin ja toinen taso poikkeuksellisen syväluotaavan ja "metafyysisen" pikku pähkinän olemisesta maailmankaikkeudessa. Kyseessä on murhatrilleri, joka laajenee katsaukseksi moderniin ihmispopulaatioon ja suurkaupunkiin. Visio on äärimmäisen synkkä ja Hollywood-elokuvaksi jopa ennennäkemättömän apokalyptinen ja pessimistinen, mikä jaksaa kirvoittaa ajatuksia lukuistenkin katselujen jälkeen, vaikka itse juonikuvio olisi jo tiedossa.

Elokuvassa kaksi etsivää saa eteensä omituisen murhatapauksen, joka laajenee omaa arkaaista logiikkaansa noudattavaksi ylijuridiseksi saarnaksi, jota lausuu anonyymi sarjamurhaaja. Etsivä William Somerset (Morgan Freeman) on eläkkeelle jäämäisillään oleva vanhempi herrasmies, jolla ei ole enää illuusioita maailmasta ja ihmisestä. Hän on vähän kaurismäkeläinen, melankolinen mutta lahjomaton hieno ihminen, joka viihtyy kirjastossa ja on jo aikoja sitten oppinut jakamaan asiat tärkeisiin ja yhdentekeviin. Hän on sivistynyt ja älykkäällä tavalla nöyrä, sielukas. Hän on ihminen, joka ei koskaan sano "minähän sanoin", koska tiesi alun perin olleensa oikeassa. Hänen uudeksi työparikseen saapuu nuori ja impulsiivinen, virkaintoinen David Mills (Brad Pitt), joka luottaa virkavallan ja oikeuslaitoksen mahtiin ja on ylpeä ammatistaan. Hän ei ole mikään varsinainen republikaani, mutta hieman varautuneen Somersetin rinnalla häntä ei voisi luonnehtia pohdiskelevaksi ja kärsivälliseksi. Mills uskoo, että paha saa palkkansa oikeuslaitoksen ja poliisin toimesta, Somerset tietää että nuo laitokset pystyvät tekemään vain vähän. Ne pystyvät muuttamaan tuskin mitään. Miehet kuitenkin lähentyvät, ystävystyvät ja syventyvät juttuunsa.

Se7en [1]
Se7en [2]

Murhaaja tappaa seitsemän kuolemansynnin mukaisesti: ylpeys, ahneus, himo, kateus, mässäily, viha, laiskuus. Murhien luonne ja toteutustapa ovat hyvin poikkeukselliset, kaiken takana on pirullinen juoni, joka johdattaa poliiseja eteenpäin. Tapahtumapaikkana on anonyymi moderni suurkaupunki, jossa sataa koko ajan. Ihmiset vaikuttavat vierailta ja etäisiltä toisilleen. Lämpöä ja tunnetta edustaa kuitenkin Millsin nuori vaimo Tracy (Gwyneth Paltrow), joka myös saa varttuneemman ja sulkeutuneisuuteen tottuneen Somersetin avautumaan elämästään - ja päinvastoin. Tracyn ja Somersetin välille syntyvä luottamus sai ajatuksellista jatkoa vuonna 2014 valmistuneessa laatusarjassa True Detective, jossa työparin vaimo saa Matthew McConaugheyn esittämän nihilistisen etsivän Rust Cohlen kertomaan menneisyydestään.

Trillerinä Se7en etenee varmasti ja hallitusti, eikä lajityypille elintärkeä jännitteisyys hellitä missään vaiheessa. Katsojalla ei ole enempää tietoa tapahtumista tai tulevasta kuin kahdella etsivällä. Se on todellinen mysteeri, joka muuttuu nopeasti painajaismaiseksi - tavalla, joka paljastaa käsikirjoituksen hienouden, sillä uusintakatselujen myötä käy ilmi, että kaikkein dramaattisimmat käänteet eivät tule varsinaisesti "tarkoitetusta tarinasta" (eli käsikirjoituksen alkuperäisideasta), vaan siitä miten päähenkilöiden tietyt valinnat ja ratkaisut - teot - muuttavat koko juonen sellaiseksi, mitä murhaajakaan ei ollut suunnitellut tai ennustanut. Pelkästään pinnallisesti trillerinä ajateltuna on selvää, miten kaikki alkaa liikkua tuntematonta kohti erään porraskäytäväkohtauksen jälkeen. Ensin oli siis tietty suunnitelma ja tarina, joka alkaakin elää omaa elämäänsä ja suunnata kohti tuntematonta. Edes murhaaja ei ollut jumala, kaikkitietävä.

Se7en [3]
Se7en [4]

Elokuvassa ei ole juuri lainkaan graafista väkivaltaa, mutta se on silti taatusti yksi 90-luvun raaimmista ja puistattavimmista elokuvista, joille voisi kehitellä aivan oman lajityyppinsä nimeltä "painajainen". Murhaaja on ladannut tekoihinsa kylmää, armotonta symboliikkaa, jossa uhri joutuu kokemaan itse sen, tekemään itselleen sen, mistä häntä syytetään. Elokuvan tapahtumat ovat periaatteessa täysin mahdollisia, siis realistisia, vaikkakin yhtä epätodennäköisiä kuin ne ovat trillerielokuvissa harvinaisia. Se7en on kuitenkin onnistunut luomaan häiritsevän maailman ja tapahtumasarjan juuri siinä mielessä, että se voisi olla ja tietyllä älyllisellä tasolla se myös on. Maailma ei ole oikeudenmukainen paikka, vaikka me niin toivoisimme ja onnen hetkinä tunnemme ja koemme. Pitkä kolmen hengen dialogikohtaus elokuvan loppupuolella on kriittisen tärkeä: vähäeleiset lähikuvat autoa ajavan Somersetin kasvoista paljastavat, kuinka lähellä toisiaan voi olla kahden ihmisen ajattelu ja kuinka kaukana he ovat silti toisistaan moraalisesti. Toinen ymmärtää muttei voi hyväksyä eikä ikinä tehdä, yksi uskoo ja myös tekee, koska hän ei piittaa ihmismoraalista.

Se7enin murhaaja edustaakin terroristin arkkityyppiä eikä pelkästään sillä pinnallisella tasolla, että terroristin taustalla, jos ei aina todellisena motiivina, on usein uskonto. Tosielämän Breivik onnistui ensin suunnittelemaan ja sitten viemään monivaiheisen terroritekonsa loppuun asti keskellä hyvinvoivaa ja edistyksellistä norjalaista yhteiskuntaa. Hänen tekonsa osoittautui sekoitukseksi hämärää ja fanaattista kristillistä konservatismia sekä puhdasta primitiivistä rasismia. Ennen tekoa häntä arvatenkin pidettiin mukavana ja rauhallisena nuorena miehenä, varakkaanakin jopa! Hän ei ollut mikään vuorilla koulutettu lukutaidoton tuijottaja, jonka onneton Sallimus saattoi syntymään köyhään maahan vaarallisten asemiesten ja fanaatikkojen "kouluihin" lopullisena päämääränään räjäyttää itsensä ja sivullisia riekaleiksi torilla. Se7enin murhaaja on anonyymi ja sivullinen, mutta hän haluaa silti osallistua ja vaikuttaa. Hänen vihansa ei kohdistu yhteen rotuun tai uskontoon vaan ihmiskuntaan kokonaisuutena. Virkavallan tietokantojen kannalta hankalin seikka on, että häntä ei voi määritellä tai lokeroida valmiisiin kaavoihin, koska hän on tavallaan luonut oman teologisen tulkintansa ja olemisensa maailmassa. Hänen taustansa on arvoitus, ja koska hän on kyennyt eristäytymään kaikesta taloudellisesti ja sosiaalisesti, hän ei kuulu yhteiskuntaan vaikka saarnaa sille. Vaaralliseksi hänet tekevät ne seikat, jotka poliisipäällikkö (Full Metal Jacketin kuumottaja R. Lee Ermey) kiteyttää: "...he's independently wealthy, well-educated and totally insane."

Se7en [5]
Se7en [6]

Kärsivällisyys on nimittäin avainsana siihen, mitä murhaaja on suunnitellut ja saanut aikaan. Se7enin sarjamurhaaja uskoo ja hänen moraalinsa on teologis-kosmista, ei-inhimillistä. Oikeuden hän määrittelee "Jumalan" näkökulmasta, ja hän on selvästi mielisairas, mutta ihmisenä laskelmoiva ja tietoinen älyllisistä kyvyistään, jotka hän katsoo annetuiksi vain ainutlaatuista jumalallista tehtäväänsä varten. Hän ahmii Raamattua ja päänsärkylääkkeitä. Se7enin motiivit eivät kuitenkaan piile uskontokritiikissä, mikä olisi liian helppoa ja murhaajan erikoislaatuisuuden vuoksi myös epäuskottavaa. Tästä elokuvasta voivat "nauttia" yhtä lailla uskovat kuin uskonnottomat. Se on niidenkin luokittelujen tuolla puolen. Se - yhdessä poliittisen sisällön puuttumisen kanssa - tekee Se7enistä ainutlaatuisen: elokuva sijoittuu realistiseen, tuttuun maailmaan sisältämättä lainkaan poliittisia vihjeitä ollen samalla tyrmistyttävän mahdoton kumota, kuin se olisi argumentoinnin tuolla puolen, askeleen lähempänä universaalia totuutta kuin minne politiikka voi yltää. Loppuun tultaessa kuilu on eri tavoin avautunut jokaisen keskeisen hahmon eteen; olemisen syvimmät perusteet ovat järkkyneet.

Sadismi ja kyvyttömyys empatiaan lienevät varovaisia luonnehdintoja elokuvan murhaajasta, joka kuitenkin tietyllä häiritsevällä tavalla vaikuttaa "viattomalta" - meillä ei ole ainuttakaan syytä olettaa, että "John Doe" itse olisi koskaan syyllistynyt yhteenkään niistä paheista, joista hän saarnaa ja joilla hän kiduttaa uhrinsa hengiltä. Hän olisi kuin lapsi, ellei hän olisi psykopaatti ja vaarallisen näkökulman omaksunut saarnaaja-rankaisija. Hän on tietyllä tavalla ylittänyt tai sivuuttanut ihmisyyden ja siirtynyt dogmaattisen, subjektiivisen teologiansa absoluuttiselle alueelle, jota ei enää rajaa inhimillinen vaan tulkittu jumalainen moraali, jolle koko ihmiskunta on alisteinen... Hän tekee töitä "Jumalalle", eikä hän ole kiinnostunut elämästä. Elokuvan metafyysis-apokalyptinen visio lyö ilmat pihalle yksiselitteiseltä uskolta universaaliin moraaliin ja tarkemmin ihmisten oikeuslaitokseen. Se ei tarkkaan ottaen ole oleellista, että yksi uhreista on juristi, oleellista on vain vääjäämätön kysymys siitä, kuinka tuomita aktiivinen saarnaaja-rankaisija, joka on valmis, halukaskin kuolemaan?

Se7en [7]
Se7en [8]

Moraalin ulkopuolelle astuminen korostaa edelleen Se7enin temaattista sukulaisuutta harvinaislaatuisen syväluotaavan minisarjan True Detective kanssa. Siinä rikosetsivä Rust Cohle on yhtä lailla joutunut vaaralliselle alueelle tuijottamaan kuilua ja huomannut kuinka kuilu tuijottaa takaisin. Se7enin sarjamurhaajasta poiketen ja hieman etsivä William Somersetin tavoin Rust on kuitenkin valinnut hyvänä pysymisen, ylijuridisen oikeudenmukaisuuden, eräänlaisen älykkään nihilismin. Yleinen moraali ei enää velvoittaisi häntä siihen, koska hän on hylännyt sen todettuaan sen riittämättömäksi ja tekopyhäksi. Cohle on vaarallisen älykäs. Hänet koetaan lähtökohtaisesti outona, epäilyttävänä ja uhkaavana kuten nihilistit ja ateistit suuren yleisön taholta aina koetaan - erityisesti Yhdysvalloissa, jonne Se7en ja True Detective sijoittuvat - vaikka heistä koostuu iso osa intellektuelleista ja sivistyneistöstä kaikkialla maailmassa. Valtamantra, poliitikot, populistit, laki-ihmiset ja tylsimykset sanovat kaikkeen aina "niin asiat ovat", ja se vapauttaa ihmisen suuresta määrästä turhia murheita, jotka eivät koske itseä; sillä yritetään aina päättää keskustelu. Mantra on siis hyödyllinen. Nihilisti sen sijaan ei hyväksy. Hän saattaa tehdä oikeaksi kokemiaan asioita, vaikkei niistä ole hyötyä, ja se on valtakoneistolle aina uhka. Tuottamalla oikeutta voimattomille on yhtä kuin ikuinen kapinallinen ja potentiaalinen uhka auktoriteettien yhteiskunnalle, jonka moraali on aina lopulta byrokraattista, koneistettua moraalia. Rust Cohlen ja terroristin ero on siinä, että jälkimmäinen haluaa ensisijaisesti tuhota ja kostaa, ja hän ajaa aina omaa tai jonkin ryhmän etua. Terroristi on nihilisti korkeintaan tajuamattaan ja silloinkin täysin epä-älyllisellä, manipuloidulla tavalla vailla oikeutusta.

Kapinallisen nihilistin ensisijainen motiivi ei ole tuhota. Kapinallinen astuu esiin yhteiskunnassa, jossa häikäilemättömyys saa esiintyä. True Detectiven tapauksessa suojattomia, häikäilemättömyydelle alttiita ovat suoalueen köyhät, hyväksikäytetyt ja murhatut naiset ja lapset, joista ne hyvät eivät piittaa, ja joille ei ole olemassa asianajajia. Vääryyden ja absurdismin huipentuman synnyttämä tarve saa periksiantamattoman Rustin nousemaan ylös sängystä, vaikka hän voisi muuten ampua kuulan kalloonsa. Olemalla L'Homme révolté hän pysyy elämässä. Siitä tulee myös syvämerkitys sarjan nimeen, True Detective, sillä Rust on synkkyydestään ja ateismistaan huolimatta sarjan moraalisesti lahjomattomin hahmo. Hän jatkaa työskentelyä myös poliisilaitoksen ulkopuolella. Ristiriita lainkuuliaisuuden ja syvemmän tason, kapinallisen moraalin välillä on pakotettu esiin. Näin tilanne kärjistyy myös Gaspar Noén supernihilistisen mestariteoksen ja esikoispitkän Seul contre tous (1998) kiihkeässä lopussa, jossa vihoviimeinen arvo jää voitoksi elämälle. Siinäkin tuo arvo löytyy sovinnaisen moraalin ja "yhteiskuntanormien" ulkopuolelta.

Se7en [9]
Se7en [10]

Se7enissä ja True Detectivessä on kyse myös valta-apatian aiheuttamasta surusta ja yksinäisyydestä suurkaupungissa. Etsivä William Somerset - joka on myös elokuvan päähenkilö - saa hyytävällä tavalla huomata, että hänellä ja murhaajalla on samanlaisia ajatuksia mutta täysin päinvastaiset tavat käsitellä niitä. Nuori ja tarmokas Mills taas ajattelee kuten asioista ajatellaan lakikirjoissa ja poliisikoulussa, eli hän ei itse varsinaisesti ajattele. Somerset varoittaa Millsiä murhaajan aliarvioimisesta, mikä olisi helppoa banalisoimalla hänet karkuun päässeeksi apinaksi, joka täytyy vain palauttaa auktoriteetin häkkiin. Mills ei ole vielä kohdannut universumin absurdia välinpitämättömyyttä ja sattuman julmaa voimaa. Hän, kuten valtaosa ihmisistä, uskoo että kaikella on tarkoitus ja oikeus on normi. Niin ikään yksinäisyys, suurkaupunki ja patoutunut väkivalta epätoivoisena ratkaisumallina ovat oleellisesti käsittelyssä Paul Schraderin ja Martin Scorsesen Taksikuskissa (1976), jonka päähenkilö Travis Bickle myös on tietyllä kierolla tavalla samanaikaisesti viaton ja vaarallinen; muukalainen saastan keskellä.

Se7en [11]
Se7en [12]

Visuaalisesti elokuva on perfektionistinen, kuten lahjakkaalta Fincheriltä ja iraninranskalaiselta kuvaajalta Darius Khondjilta voi odottaa. Valaisu, lavastus, kameranliikkeet ja tietysti henkilöohjaus ovat suvereenia työtä vailla toivomisen varaa. Kuvista tuntuu löytyvän aina vain uusia yksityiskohtia, jokainen valonsäde pilkistää tai on pilkistämättä tarkoituksella; varjot, suuntaviivat ja esineet lumoavat. Se7enin alku- ja lopputekstit voinee hyväksytysti laskea elokuvahistorian enteellisimpiin ja hienoimpiin, ja on vaikea kuvitella elokuvan maailmaan paremmin sopivia musiikkivalintoja kuin Nine Inch Nails (alku) ja David Bowien "The Hearts Filthy Lesson" (loppu). Äänisuunnittelu nousee merkitykseensä elokuvan lopussa, mutta painostavana se esiintyy myös aiemmin, etenkin laiskuus-synnin paljastumisen aikana.

Kuvien millintarkka sommittelu ja näkemys leikkauksen (Richard Francis-Bruce) kriittisestä tärkeydestä korostuu elokuvan lopussa. Tuntuu, että eräs hahmo saadaan pidättyväisyydessään ja vähäeleisyydessään muistuttamaan niitä jättikokoisia matelijoita, komodonlohikäärmeitä, joita lojuu Indonesian saarilla ilmaa aistimassa. Elokuvan loppupuolen kuuluisat korkeajännitetornit ovat visuaalisena elementtinä houreen kaltainen ilmestys keskellä apokalyptista, veristä maailmaa. Synkät, järkyttävän korkeat metallirakennelmat mustine kaapeleineen suurkaupungin tuntumassa aavikolla ovat kuin teknologinen hirviö pumppaamassa valtavia määriä voimavirtaa läheiseen, sykkivään jättiviemäriin. Tässä visiossa suurkaupunki on mielivaltaisen väkivallan, saastan, epätoivon ja lohduttoman, absoluuttisen epäoikeudenmukaisuuden pyörryttävä keskittymä, suljettu ja paholaismainen - mutta hyvin järjestetty - systeemi täynnä sairautta, joka johtaa kuolemaan ja helvettiin.

Se7en [13]
Se7en [14]

Pääkolmikko Freeman, Pitt ja Paltrow tulkitsevat hahmojensa sielun täydellisellä herkkyydellä. Dialogikohtauksissa on seesteistä aitoutta ja lempeää älykkyyttä. Sivuhahmoja myöten kaikki näyttelijävalinnat ovat erinomaisia. Erityismaininnan ansaitsee lukuisissa toiminta- ja draamasivurooleissa esiintynyt John C. McGinley, jonka hahmo Se7enissä on jaloittelevaa, äkäistä suunnikasta muistuttava äärikuumottava SWAT-tiimijohtaja California. Lopussa tosin hänkin jää neuvottomaksi. Alkukohtauksen huoneistossa lattialla kuolleena makaava mies on elokuvan käsikirjoittaja Andrew Kevin Walker, joka oli vain 27-vuotias saadessaan Se7enin käsikirjoituksen valmiiksi vuonna 1991, jolloin hän työskenteli levykaupassa. Fincher puolestaan oli 33-vuotias kun elokuva valmistui, mutta yhtä hyvin molemmat olisivat voineet olla 83-vuotiaita. Se kertoo poikkeuksellisesta näkemyksestä ja lahjakkuudesta kummankin kohdalla, kun otetaan huomioon elokuvan luotaamien vesien syvyydet ja käsikirjoituksen vihjailevuus, joka ei sorru mässäilyyn, yhteen kuolemansynneistä.

Se7en [15]
Se7en [16]

Elokuvaan kiinnitettyjen tähtinimien uskon ansiota oli, että käsikirjoitusta ei alettu vesittää viihteellisemmäksi ja kesymmäksi, kaikin puolin sellaiseksi, mikä olisi miellyttänyt tuotantoporrasta. Fincherin toinen suvereeni mestariteos, eksistentialistinen Fight Club ilmestyi vuonna 1999. Sen jälkeen hän on tehnyt eritasoisia romaanifilmatisointeja ja draamoja Hollywoodissa. Andrew Kevin Walker kirjoitti myöhemmin samalla vuosikymmenellä Tim Burtonin ohjaaman Sleepy Hollown (1999) sekä Joel Schumacherin ohjattavaksi päätyneen synkkäaiheisen trillerin 8mm (1999), jonka käsikirjoitusta kuitenkin muokattiin ilman Walkerin hyväksyntää. Walker oli osallisena myös Paul Andersonin säikyttelevän scifikauhu Event Horizonin (1997) käsikirjoittamisessa.

Elokuva päättyy Hemingway-sitaattiin etsivä Somersetin lausumana. Somerset on niitä hahmoja, jollaisia haluaisi aina tuntea oikeassa elämässä. Hän on myös elokuvassa niitä ihmisiä, joiden ansiosta ja joiden vuoksi maailmassa voi nähdä toivoa ja mieltä edes yksilötasolla. Se7en on kohtuuton opetus, järkytys, apokalyptinen visio sekä piinaava älyllinen trilleri osallisilleen, joiden taakaksi jää - katsoja mukaan luettuna - valita moraalinsa ja yrittää rakastaa elämää, vaikka maailma monesti ansaitsisi osakseen pelkkää inhoa.

*****
© Juho Malanin, julkaistu: 10.3.2017
keskiarvo
toimitus
4.33/5.00 (12)
 JSSMJLTPJMJM*MHMMMK*EMPITM
  5.0 4.5 4.5 4.0 4.0 5.0 4.5 3.0 4.5 4.0 4.0 5.0
keskiarvo
lukijat i
4.65/5.00 (10)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  135 (214)
63%
Se7en (1995)  Se7en (1995)Seitsemän