Caroline Munro

Clean, Shaven (1993)

aka Glatt rasiert; Psychopathe

Clean, Shaven #1 Clean, Shaven #2
IMDb

Yhdysvaltalaisen Lodge Kerriganin Clean, Shaven on kunnianhimoinen yritys kuvata vakavaa skitsofreniaa sairastavan ihmisen kokemusta maailmasta. Elokuvan alussa Peter Winter (Pulp Fictionin "Zed's dead" -kohtauksen Peter Greene) kyyristelee tuskissaan jonkinlaisessa holvihuoneessa yläilmoista käsin kuvattuna. Mies on vapautumassa mielisairaalasta. Hetkeä myöhemmin kadulla hänen autonsa eteen ilmestyy pikkutyttö, jota hän säikähtää. Ahdistuneena hän astuu ulos autosta ja hakkaa tytön kuva-alan ulkopuolella. Sitten palaamme hänen vierelleen auton etupenkille "pelkääjän paikalle".

Peterin ensimmäisenä ja ainoana motiivina laitoksesta vapautumisen jälkeen on saada yhteys tyttäreensä, jonka on tietenkin menettänyt adoptiovanhemmille. Tilanne ei kuitenkaan edisty ripeästi, sillä koko elokuva avautuu hiljalleen ja oman ajantajunsa mukaisesti, yksityiskohdissa viipyillen. Koko elokuvan ideana on yhteys, jollaisen puuttuminen on muuttanut Peterin täydelliseksi muukalaiseksi maailmassa, jossa hänellä on yhteys vain omaan särkyneeseen minäänsä katastrofaalisin seurauksin. Hän kuvittelee ihonsa alla ja kynsissä olevan seurantalähettimiä laitokselta, eikä hän (katsojan lailla) pääse pakoon kaoottista ja omituista äänimaailmaa. Peter ei siedä peilejä, ja hän on peittänyt autonsa sivuikkunalasit sanomalehdillä.

Clean, Shaven [1]
Clean, Shaven [2]

Clean, Shaven ei ole mikään puolitosissaan tehty genre-kokeilu. Se on yritys kuvata valtaosalle ihmisistä täysin vierasta maailmaa, muukalaisen maailmaa, harha-aistimuksia ja -oletuksia, jollaisia mieleltään sairastunut ihminen voi kokea ja tuntea. Se on samalla kommentti sitä ilmiötä vastaan, mitä monet roskaelokuvat ovat lietsoneet kuvatessaan kyynisesti kaikki "hullut" ja "skitsot" verenhimoisiksi murhaajiksi. Slasherien retoriikka on monesti ja kenties tahtomattaankin tehnyt "jawsit" eli demonisoinut viihteen nimissä kokonaisen elämänkirjon osa-alueen, syrjäytyneistä skitsofreenikoista valtamerten haihin.

Peterin kannoilla on myös pikkukaupungin poliisietsivä, joka on vakuuttunut Peterin syyllisyydestä selvittämättömään lapsen murhaan paikkakunnalla. Etsivä edustaa sitä varautunutta ja byrokraattista käsitystä, jonka mukaan Peterin kaltainen ihminen ilman muuta muun muassa tappaa lapsia. Näiden kahden hahmon kohtaaminen on vääjämätöntä, ja siihen perustuu myös elokuvan traaginen päätepiste. Yhden kehän sulkeutuessa toinen voi vääntyä, mutta silti elokuvan lopussa on ripaus melankolista toivoa. Jennifer MacDonald tekee uskomattoman hienon työn vaikeassa roolissa skitsofreenikkoisästään vieraantuneena esipuberteettisena tyttönä. Kaikki vaikuttaa äärimmäisen aidolta ja pysäyttävältä, sillä on ilmeistä että yhteys tähän tyttöön voisi suuresti auttaa sairasta isää, joka ei ole paha.

Clean, Shaven [3]
Clean, Shaven [4]

Peter Greenen suoritus pääosassa on moitteeton. Hän on sisäistänyt hahmonsa äärettömän surun ja hämmentyneisyyden, joka purkautuu välillä arvaamattomasti ja leimaa hahmon koko olemista. Päähenkilö vaikuttaa maalauksesta irtaantuneelta hahmolta harhailemassa kylmässä maailmassa, joka ei suo hänelle ymmärrystä, ainoastaan tuomioita. Katsojaakin johdatellaan uskomaan Peterin syyllisyyteen, josta ei kuitenkaan ole mitään todisteita elokuvan etsivälläkään - pois lukien järkyttävä alkukohtaus, joka sekin jättää auki mahdollisuuden "kuvitellusta", sillä kohtauksen väkivalta on äänellistä. Lopussa myös katsoja joutuu kysymään itseltään, millaisia ajatuksia oli omaksumaisillaan ja millaisten tiedostamattomienkin mekanismien mukaisesti. Kuvallisen, äänellisen ja muun sisällön myötä Clean, Shaven on hyvät puitteet vaativa elokuva ja toiminut varmasti hyvin Cannesissa, jossa se esitettiin Un Certain Regard -sarjassa 1994.

Elokuva tulee lähelle yksinäistä, rosoista harhailua ja ränsistyneitä autoja sisältäviä independent-elokuvia kuten Gerard Karglin Angst (1983), John McNaughtonin Henry: Portrait of a Serial Killer (1986) ja David Cronenbergin Spider (2002). Se on Inhon (1965) white trash -versio. Kuvatessaan päähenkilön ahdistusta sen kuvakerronta ei kuitenkaan ole yhtä kokeilevaa ja uraauurtavaa kuin Angstissa, jossa kamera ei ole hetkeäkään ns. normaalilla paikalla. David Cronenbergin siisti ja surumielinen psykologinen draama puolestaan seuraa "Hämähäkkiä" (hieno Ralph Fiennes), joka potee jonkinlaista vakavaa vainoharhatautia. Traumojen ja muistojen välähdellessä hän vaeltelee yksin jänniteverkostojen alla vieraalta tuntuvassa kaupungissa, lukuisiin päällystakkeihin samanaikaisesti pukeutuneena.

Clean, Shaven [5]
Clean, Shaven [6]

Clean, Shavenissa on elementtejä myös body horrorista, jolla viitataan ohjaaja Cronenbergin muihin töihin, joissa ihmiskeho kokee erilaisia operaatioita ja mutaatioita. Clean, Shavenin Peterillä on taipumus epätoivoisiin itsensäsilpomisiin, koska hän kuvittelee päänahkansa alle ja kynsiinsä laitoksen asentamia seurantalähettimiä, ja elokuva sisältää ainakin yhden sietämättömän otoksen kynnen poistosta pienellä linkkuveitsellä. Taustalla vallitseva äänimaisema rätisee, kohisee ja kokeilee, eikä kohtaus ole nopeasti ohi. Elokuvan muutamat äärimmäiset kuvat pienten, kotiin kuuluvien teräaseiden kanssa eivät kuitenkaan ole itsetarkoituksellisia vaikka koettelevatkin katsojan sietokykyä.

1990-luvun aavemaisimpia elokuvia.

Versioinfo (29.3.2017):

Elokuvasta on kaksi yhdysvaltalaista levyjulkaisua: vanhempi Winstar / Fox Lorberin aluekooditon dvd vailla muita ekstroja kuin traileri ja muutama rivi tekstiä sekä laatuekstroilla ladattu Criterion-julkaisu (R1 dvd), jossa mm. omintakeisesta tyylistään ja innoittajistaan tunnetun ohjaaja Steven Soderberghin luotsaama kommenttiraita Lodge Kerriganin kanssa. Elokuva on julkaistu Saksassa Blu-rayllä.

****½
© Juho Malanin, julkaistu: 29.3.2017
keskiarvo
toimitus
4.25/5.00 (2)
 JSJM*
  4.0 4.5
keskiarvo
lukijat i
4.00/5.00 (2)
Jos kirjaudut foorumille,
voit itse pisteyttää tämänkin
elokuvan!
 pisteet (äänet)nimeke
  4 (4)
100%
Clean, Shaven (1993)  Clean, Shaven (1993)Glatt rasiert